miehen kommentit

[kiija]

masentaa. (Toivottavasti saan asiallisia vastauksia, että ei ala vielä enemmän masentaa...) Eli siis mieheni huomauttelee sivulauseessa tavastani hoitaa lasta. Syötän lasta liikaa (5 ateriaa päivässä, aivan tavallisia annoksia mielestäni) ja puen liian paljon vaatteita. Kun lapsi lähtee ulos rattaisiin, olen välillä laittanut edelleen toppapuvun päälle, koska asumme merenrannassa ja täällä tulee. Mieheni mielestä riittäisi jo kevätpuku. Toki tuulettomana päivänä riittääkin. Mutta jos tulee ja lapsi nukkuu rattaissa liikkumatta pari tuntia, haluan, että hänellä on lämmin. Heh, tässäkin selittelen. JOudun miehellni niin paljon selittelemään. Lapsi kasvaa aivan normaalilla käyrällä ja on ollut koko ajan terve, nyt on 8 kk. Mieheni ei kyllä itse huolehdi syömisistä eikä juuri pukemisistakaan, mutta huomauttelee minulle. olen sanonut, että teen näin, tee sinä tavallasi. Mutta siis masentaa... Onko jollain samaa?

 

[Janis]

No joo, on meilläkin tuota vähän samaa tyyliä välillä. Mies kommentoi joskus esim. jos tyttö haukkaa ison palan banaania kerralla suuhuun, että älä anna niin paljon kerralla. Minä kyllä tyttöä olen syöttänyt yli 90% ajasta synttymästä lähtien (niin no siis alussa 100% kun vielä imetin.. ) Usein annan mennä kommenttien ihan ohi, mutta joskus kyllä sitten vähän napautan takaisin, että turha istua vieressä neuvomassa, osaan kyllä asiani ja hän saa sitten tehdä omalla tyylillään. Tyttöä olen syöttänyt niin paljon, että tiedän kyllä minkä kokoiset annokset hän osaa möyhentää suussaan. Mies kun sen verran harvemmin syöttää, niin ei oikein pysy mukana tytön kehityksessä - taidot kasvavat nimittäin tosi nopeasti.

Se on kyllä tosi ärsyttävää kun joku tulee neuvomaan asiaa, josta hänellä itsellä on huomattavasti vähemmän kokemusta. Toisaalta silloin kun sanon hänelle, että pue tyttö valmiiksi ulosmenoa varten, hän kysyy, että mitä laitetaan päälle, vaikka toisaalta välillä juuri kommentoi minun pukemisiani. Niin ja kun ulkona oltiin auringossa lämpötilan (varjo) ollessa yli 15 astetta ja annoin tytön olla ilman käsineitä (jotka kovin kömpelöt), siitä tuli myös kommenttia. Tähän silloin vastasin, että kokeile niitä käsiä ja sormia. Ovatko kylmät? No ei. Niin no mikä pakko olla lapaset käsissä kun kerran sormet ihan lämpimät! Järjen käyttö sallittua!

Voisit ottaa asian puheeksi miehesi kanssa tämän asian ja sano vaikka siitä pukemisasiasta, että kun lapsi ei ole hiessä, niin silloin ei ole liikaa päällä ja sen voi tosiaan helposti kokeilla niskasta.

 

[taustalla]

Meillä ei ole tuollaista, mutta enpä sitä kuuntelisikaan. Miksi et sano, miten asia todella on, ts. sinähän hoidat lastanne eniten ja olet siten asiantuntija! Miehesi on sitä paitsi aika lailla väärillä jäljillä kritisoidessaan esimerkiksi niitä viittä ruokailukertaa päivässä - sehän on TÄYSIN suositusten mukaista, oikein ja ennen kaikkea lapselle tarpeen!

Jos olet ylpeä siitä, mitä teet, kun olet äiti ja hoidat hyvin lastasi, anna ammattiylpeytesi myös näkyä äläkä anna miehesi kuittailla sinulle tuohon sävyyn. Ja talvihaalareista vielä sen verran, että TOTTA KAI toppahaalari on tarpeen vielä huhtikuussa (joskus vielä toukokuussakin), jos lapsi on pieni eikä itse vielä kävele ja pysy siten liikkeessä lämpimänä. Kevät on usein paitsi tuulinen myös yleiskylmä eikä ole mitään syytä luopua talvihaalarista liian aikaisin. Oma poikani kävelee jo reippaasti (1v3kk), mutta puen silti toppahaalarin, jos asteita on alle kahdeksan ja tuulee kylmästi (asumme myös melko lähellä merta).

Sapettaa tuollaiset miehet, jotka bessewisseröivät asioista, joista eivät tiedä tarpeeksi. Tsemppiä sinulle!

 

[Tähtisumu]

olis niin paljon vahemman kinaa ja pahaa mielta jos ihmiset hyvaksyis etta on olemassa erilaisia tapoja hoitaa lasta, ei valttamatta ainoastaan vaaria tai oikeita vaan erilaisia. Aiti on hoitanut minua eri lailla kuin isa, mummi on hoitanut eri lailla kun isa, tati hoisi erilailla kun seta jne. Elossa ollaan ja hyvissa voimin, vaikka kaikilla olikin erilaiset tavat. Kaikki kuitenkin yrittivat parastansa eika ketaan pahemmin moitittu.
Yleensa se on isa joka saa kuulla kunniansa miten hoitaa lastansa.

Oletko kertonut miehellesi miten asia masentaa sinua?

 

[Cameran]

Meilla aina valilla tulee kans kommenttia...mielestani tarpeettomasti. Hyva kuulla, etta jollain muullakin, silla vaikka niita kommentteja tulee aika vahan, ne aina osuvat ja syvalle. Olen itse aika suorapuheista sorttia ja siten yleensa ole todennut, etta jos herra itse paremmin osaa, niin ole hyva ja toimi.

Lisaksi joka kerta pyrin selvittamaan hanelle perusteellisesti miksi toimin niin kun toimin. Tahan asti ei sen kummempaa keskustelua ole samoista asioista kayty. Jatan yleensa hanelle tilaa antaa myos ilmaista hanen omat mielipiteensa, jos se sattuu jotenkin olemaan ristissa oman parhaan ymmarrykseni kanssa.
Toiseksi, yritan itse olla puuttumatta hanen tapaansa hoitaa lasta. Koska mina olen paavastuullinen lapsenhoidosta, olen lisaksi laittanut lapsen "aikataulut" ja jonkinmoiset hoito-ohjeet jaakaapin oveen, etta ei tarvitse kysella...saa hankin esitta ainakin tietavansa miten meilla toimitaan.

 

[Mima75]

Tulipa mieleen, että yleensähän se on äiti, joka tollasia kommentteja/neuvoja miehelleen heittää
Mutta ärsyttäviä ne on, kuka niitä sitten laukookaan. Itsekin syyllistyn siihen joskus, pitäs vähän tsempata.

 

[vierailija_]

Tuossa tilanteessa on hyvä sanoa että en minä ole yksin vastuussa, anna lapsi syliin ja sano että hoida ja näytä..

 

[Äiti vm - 69]

Kyllä tulee kommenttia, harva se päivä. Joskus kun olen tarpeeksi väsynyt tai muuta sellaista, siitä tulee sitten kamala riita, kun minun hermot ei kestä kaikenlaista täräyttelyä, jonka voisi sanoa paljon nätimminkin. Mieheni kyllä hoitaa lasta hyvin, mutta samalla korostaa että hänelle ei käy koskaan noin ja noin...jne. Siinä tulee sitten sellainen olo että minä olen se joka AINA tekee kaiken väärin. :'(
Viimeksi tänä iltana tuli sanomista ja nyt on tosi masentunut olo.
En tiedä mikä neuvoksi, itse olen tosi herkkä ja miehellä taas on todella hyvä itsetunto, joka on räjähdysaltis yhdistelmä.

 

[Piika-äiti]

Itse hoidin saman asian takavuosina niin, että sanoin miehelleni yksinkertaisesti ja kauniisti hymyillen, että kun osaat tämän asian paremmin kuin minä, niin hoidat sen sitten tästä lähtien itse. Ja annoin myös hänen hoitaa, hoitotapoihin pahemmin puuttumatta.

Mies siivoaa meillä edelleen joka viikko, teen itse noin 5 viikkosiivousta vuodessa. Mies tiskaa suurimmaksi osaksi ja pesee pyykin: en koske pikkusormellanikaan koko pyykkishowhun - ja varon hampaat irvessä arvostelemasta, vaikka välillä hirvittää katsoa vierestä. Tai no, on pari silkkimekkoa, joihin olen antanut kirjallisen kiellon koskea.

Näiden kokemusten jälkeen mies ei liiemmin lastenhoitoani, ruuanlaittoani ja vastaavia "minun asioita" arvostele. Ruokahuolto on onneksi miltei kokonaan minun vastuullani, lastenhoidon olemme jakaneet hyvin mukavasti ja siitä on aniharvoin ollut mitään naristavaa.

Eli eikö se ole kaikille siunaukseksi, että jos joku osaa jonkun asian paremmin kuin toinen niin paremmin osaava tekee sen? Oli kyse sitten pölyistä, banaaninsyötöstä tai ihan mistä tahansa. Viime lopussa tästä on kyse siitä, millaista kohtelua itselleen haluaa. Ja minä en siedä ihmiseltä, jonka kanssa jaan perheen, kodin ja elämän mitä tahansa, sillä en minä häntäkään halua loukata.

Piika-äiti (räpyttelee herttaisesti ripsiään)