Hei.
Onko kenelläkään kokemusta miehen kiukuttelusta raskauden aikana ja etenkin synnytyksen jälkeen? Ajattelin lähinnä onko kukaan kokenut sitä että mies on mustasukkainen lapselle äidin huomiosta?
Ongelma on vissiin aika yleinen, eikä siitä kovasti puhuta..
Meillä on mies yhtääkkiä monen vuoden yhdessäelon jälkeen muuttunut raskauden myötä kiukuttelevaksi pikkupojaksi. Olemme lähes kolmekymppisiä ja aina ollut sympaattinen ja positiivinen mies ja parisuhde todella hyvä molempien mielestä.
Miehellä on paljon omia opiskelu- ja työasioita, jotka stressaavat ja saavat huonolle tuulelle. Nyt alkaa kuitenkin enemmän ja enemmän tuntumaan että hän odottaa että elän hänen puolestaan ja hän tuo esille sen että tukemisen kuuluu olla kokonaisvaltaista eli p.ersuuksiin potkimista, hänen töiden yhdessä tekemistä, ja loputonta kiukuttelun kestämistä koska muuten en kuulemma rakasta häntä.
Hän on myös itsekkäämpi kun koskaan ja sanoo että vastaanhan lapsenkin tarpeisiin kun tällä on hätä, miksen sitten vastaa hänen.
Totuus on kuitenkin se että olen ottanut osan hänen äitinään, jotta olisi tyytyväinen ja se rasittaa nyt minutkin ihan jaksamisen äärirajoille :/
Hoen rakkautta, hoidan lapsen, kodin, talon asiat, auton ja kaikki muut jokapäiväiset asiat. Mies on ajoittain ok mutta välillä heittäytyy kiukuttelemaan ettei kukaan välitä, hän on niin huono mies/isä, ei osaa tehdä mitään jne jne .Riehuu ja murjottaa ja hakee huomiota. En ole ollenkaan keskittynyt pelkkään lapseen, päinvastoin tuntuu että kuljen varpaillani ja hoidan miehen tyytyväiseksi ja sitten lapsen tarpeet. Lapsi voi kuitenkin hyvin ja on ilopilleri.
Eniten ärsyttää se etten ole alentuvaa tyyppiä ja vahva ja silti toimin näin..
Onko muita?
Onko kenelläkään kokemusta miehen kiukuttelusta raskauden aikana ja etenkin synnytyksen jälkeen? Ajattelin lähinnä onko kukaan kokenut sitä että mies on mustasukkainen lapselle äidin huomiosta?
Ongelma on vissiin aika yleinen, eikä siitä kovasti puhuta..
Meillä on mies yhtääkkiä monen vuoden yhdessäelon jälkeen muuttunut raskauden myötä kiukuttelevaksi pikkupojaksi. Olemme lähes kolmekymppisiä ja aina ollut sympaattinen ja positiivinen mies ja parisuhde todella hyvä molempien mielestä.
Miehellä on paljon omia opiskelu- ja työasioita, jotka stressaavat ja saavat huonolle tuulelle. Nyt alkaa kuitenkin enemmän ja enemmän tuntumaan että hän odottaa että elän hänen puolestaan ja hän tuo esille sen että tukemisen kuuluu olla kokonaisvaltaista eli p.ersuuksiin potkimista, hänen töiden yhdessä tekemistä, ja loputonta kiukuttelun kestämistä koska muuten en kuulemma rakasta häntä.
Hän on myös itsekkäämpi kun koskaan ja sanoo että vastaanhan lapsenkin tarpeisiin kun tällä on hätä, miksen sitten vastaa hänen.
Totuus on kuitenkin se että olen ottanut osan hänen äitinään, jotta olisi tyytyväinen ja se rasittaa nyt minutkin ihan jaksamisen äärirajoille :/
Hoen rakkautta, hoidan lapsen, kodin, talon asiat, auton ja kaikki muut jokapäiväiset asiat. Mies on ajoittain ok mutta välillä heittäytyy kiukuttelemaan ettei kukaan välitä, hän on niin huono mies/isä, ei osaa tehdä mitään jne jne .Riehuu ja murjottaa ja hakee huomiota. En ole ollenkaan keskittynyt pelkkään lapseen, päinvastoin tuntuu että kuljen varpaillani ja hoidan miehen tyytyväiseksi ja sitten lapsen tarpeet. Lapsi voi kuitenkin hyvin ja on ilopilleri.
Eniten ärsyttää se etten ole alentuvaa tyyppiä ja vahva ja silti toimin näin..
Onko muita?