miehen kiukuttelu

[??]

Minä olen kyllä ihan tooooodella puhki nyt. Meillä on 2,5-v varsin temperamenttinen ja uhmaikäinen lapsi. Tämän asian kanssa ei ole mitään ongelmaa, mutta miehen reagointi lapsen kiukutteluun on niiiin tympeää. Esimerkkinä tämän päiväinen kauppareissu: lapsi kiukustui, kun mies ei antanut (niin miksei antanut?) hänen kävellä portaissa itse. Tämän seurauksena mies kantoi huutavan lapsen autoon. Koko ajan kantaessaan hän puhisi kuinka "aina tämä on tällaista" ja "onpa TAAS kiva kauppareissu meillä". Meidän oli pakko käydä vielä toisessa kaupassa tämän jälkeen ja mies jäi mököttämään autoon, kun minä lähdin hoitamaan kauppa-asian lapsen kanssa. Sitten kotona mies vielä kiukkua minulle, kun ei löytänyt kaupasta itselleen mitään. Ja kyseessä on yli 30-vuotias ihminen..

 

[??]

Niin ja se piti vielä sanoa, että kyllähän minullakin on hermo (useinkin) koetuksella lapsen kanssa. Jotenkin tuntuu ihan kestämättömältä, että lapsen kiukun lisäksi pitää kestää tuo miehenkin lapsellinen käytös.

 

["aamuvirkku"]

huono itsetunto? hävettää, kun oma lapsi pelleilee/kiukkuaa/kiinnittää huomiota ja ei ole varma, miten pitäisi toimia ja mitä kukakin ajattelee.

koita jutella ilman nalkuttamisia ja itse hermostumatta, että mikä lapsen käytöksessä on niin kamalaa, jos vähän sählää. koita saada mies ymmärtämään, että useimmat kanssaihmiset siellä kaupoilla ymmärtävät, etteivät noin pienet lapset osaa vielä käyttätyä suomalaisittain suppusuina ja olla mahdollisimman näkymättömiä. miettikää yhdessä, mikä olisi kauheinta, mitä voisi sattua, jos lapsen antaa esim. kiivetä niitä portaita? onhan se hidasta, voi kaatua, mutta: miten voisi oppia, jos ei koskaan saa harjoitella?

 

["vieras"]

Tutulta kuulostaa. Minun mieheni on jo nelikymppinen, ja edelleen tuollainen. Eniten ärsyttää se, että lapsen kiukuttelun takia olisi ehkä hetken harmittanut. Mutta miehen reaktioiden takia saattaa olla pilalla loppupäivä.

 

["Mimmu"]

Ensinnä kerron että meillä on myös jääräpääkiukkupersemies ja 3v taaperoinen jolla isänsä katainen periksi antamaton järkkymätön oma tahto. Isä meillä ei ymmärrä miten uhmaikäistä lasta käsitellään eli ei osaa ajatella asiaa niin että tuon ikäiselle annetaan periksi asiassa jossa voi ja jossa ei voi niin ei anneta kirveelläkään periksi. Noin niinkun yleisesti tiivistettynä. Toisinsanoen se olen 99% minä kun tuota lasta kasvatan koska en hetkeäkään jaksa lapsen jatkuvan narinan lisäksi vielä sitä että lapsi huutaa sitä kun kuviot on iskän kanssa eri kun äidin kanssa. Vaikka lapsi mulle jankkaa kiukkuaa raivoaa ja hanttiin pistää niin alkaa pikkuhiljaa oppia että äidille ei ryppyillä ja silti lapsi on äiskälle rakas. Ja äiti lapselle Äiti saa aina homman toimimaan, iskä ei oikeestaan enää ikinä vaan niillä on aina sota päällä 3 vuotiaalla ja 33 vuotiaalla keskenään!! Omia hermoja säästääkseni olen ratkaissut ongelman niin että se on äiti kun käy kaupassa ja iskä hoitaa KOTONA lapsen sillä aikaa. Joko ilmoittaa mitä kaupasta haluaa tai hakee sen toisella kertaa sitten itse. Toimii, kun ei tartte norkoilla tyhjää iskän kanssa kaupassa vaan otan mitä tarviin ja poistun. Sama lapsen kanssa, ei parkua karkki/leluhyllyjen kohdalla saati tylsää venkoilua ja huutoa kaupassa kun lapsi ei kauppaan lähde

Ei mulla olis hermoja ja järkeä enää ollenkaan jos taipuisin väkisin kuvioon että mennään lapsen ja/tai miehen ehdoilla jossain peruskaupassakäynnissä. Ihan sietokyvylleni tarpeeksi saan osakseni venkoilua ja narinaa kun liikutaan perheen voimin missä tahansa julkisilla paikoilla. Ihan sama onko se narisija iskä tahi lapsi tahi molemmat se on yhtä rasittavaa joka kerta Jos jotain olen oppinut 5v miehen kanssa olemisen ja 3v lapsen kanssa olemisen aikana niin sen että äidinkin sietokyky on rajallinen ja ero miehen kitinän ja uhmaikäisen kitinän välillä on yllättävän häilyvä. Allekirjoitan väitteen että mulla on hetkittäin kaksi lasta joita vaan on hammasta purren siedettävä oli niillä hyvä päivä taikka ei. Tai oli mulla hyvä päivä taikka ei.

Hermoja siskoseni! Se muuta vaadin kun hyyyviä hermoja ja välillä vähän itkua ja hammasten kiristystä. En tiedä miten aikuinen mies pystyy lapsen kaltaiseen jonnonjoutavaan vinkumiseen, liekö tuo joku alkukantainen tarve äidinhoivaan/mamman paapontaan tai jtn?!

 

[ihme mies]

Onneksi naiset eivät ikinä kiukuttele täysin mitättömistä asioista täysin epäolennaisissa tilanteissa!

 

["vieras"]

Ihan selvä asia, anna sille pillua niin loppuu kiukuttelu. Se on puutteessa.

 

[??]

Onneksi naiset eivät ikinä kiukuttele täysin mitättömistä asioista täysin epäolennaisissa tilanteissa!

Voi sinua. Tämä ei nyt ollut mikään yleinen mies-nais-vastakkainasettelu. Minä puhuin ihan vain meidän tilanteesta. Ja nimenomaan miehen reagoinnista uhmaikäiseen lapseen. Onneksi kuitenkin jaksat täällä aina liputtaa näitä sukupuoliasioita.

 

[??]

Voi sinua. Tämä ei nyt ollut mikään yleinen mies-nais-vastakkainasettelu. Minä puhuin ihan vain meidän tilanteesta. Ja nimenomaan miehen reagoinnista uhmaikäiseen lapseen. Onneksi kuitenkin jaksat täällä aina liputtaa näitä sukupuoliasioita.

Niin ja jos tuo "mies" sana tuossa otsikossa ahdistaa, niin voin puhua jatkossa "puolisosta". Sukupuolineutraalisti.

 

[??]

[QUOTE="aamuvirkku";26507401]huono itsetunto? hävettää, kun oma lapsi pelleilee/kiukkuaa/kiinnittää huomiota ja ei ole varma, miten pitäisi toimia ja mitä kukakin ajattelee.

koita jutella ilman nalkuttamisia ja itse hermostumatta, että mikä lapsen käytöksessä on niin kamalaa, jos vähän sählää. koita saada mies ymmärtämään, että useimmat kanssaihmiset siellä kaupoilla ymmärtävät, etteivät noin pienet lapset osaa vielä käyttätyä suomalaisittain suppusuina ja olla mahdollisimman näkymättömiä. miettikää yhdessä, mikä olisi kauheinta, mitä voisi sattua, jos lapsen antaa esim. kiivetä niitä portaita? onhan se hidasta, voi kaatua, mutta: miten voisi oppia, jos ei koskaan saa harjoitella?[/QUOTE]

Nii-in, voihan se olla noinkin. Ollaan me aina välillä puhuttu yleisesti kasvatukseen liittyvistä asioista. Jotenkin käytännön tasolle ne eivät vaan tunnu siirtyvän, tätä miehen kiukkuilua näissä tilanteissa tulee vastaan päivittäin.

 

["vieras"]

no saatan mä itsekin joskus olla tuollainen, kun olen väsynyt. Onneksi mun mies ymmärtää milloin olen väsynyt...

ja voisinhan mä loputtomiin antaa meidän uhmaikäisen määrätä milloin se haluaa kohkata portaat itse ja milloin sitä sun tätä, ja vältyttäis huudoilta, mutta aina se ei käy.

 

[??]

[QUOTE="vieras";26507438]Tutulta kuulostaa. Minun mieheni on jo nelikymppinen, ja edelleen tuollainen. Eniten ärsyttää se, että lapsen kiukuttelun takia olisi ehkä hetken harmittanut. Mutta miehen reaktioiden takia saattaa olla pilalla loppupäivä.[/QUOTE]

Aivan! Se onkin niin rasittavaa, että sitten omat hermot menevät siihen miehen kiukkuamiseen ja sitten tosiaan on koko päivä pilalla.

 

[??]

[QUOTE="Mimmu";26507482]Ensinnä kerron että meillä on myös jääräpääkiukkupersemies ja 3v taaperoinen jolla isänsä katainen periksi antamaton järkkymätön oma tahto. Isä meillä ei ymmärrä miten uhmaikäistä lasta käsitellään eli ei osaa ajatella asiaa niin että tuon ikäiselle annetaan periksi asiassa jossa voi ja jossa ei voi niin ei anneta kirveelläkään periksi. Noin niinkun yleisesti tiivistettynä. Toisinsanoen se olen 99% minä kun tuota lasta kasvatan koska en hetkeäkään jaksa lapsen jatkuvan narinan lisäksi vielä sitä että lapsi huutaa sitä kun kuviot on iskän kanssa eri kun äidin kanssa. Vaikka lapsi mulle jankkaa kiukkuaa raivoaa ja hanttiin pistää niin alkaa pikkuhiljaa oppia että äidille ei ryppyillä ja silti lapsi on äiskälle rakas. Ja äiti lapselle Äiti saa aina homman toimimaan, iskä ei oikeestaan enää ikinä vaan niillä on aina sota päällä 3 vuotiaalla ja 33 vuotiaalla keskenään!! Omia hermoja säästääkseni olen ratkaissut ongelman niin että se on äiti kun käy kaupassa ja iskä hoitaa KOTONA lapsen sillä aikaa. Joko ilmoittaa mitä kaupasta haluaa tai hakee sen toisella kertaa sitten itse. Toimii, kun ei tartte norkoilla tyhjää iskän kanssa kaupassa vaan otan mitä tarviin ja poistun. Sama lapsen kanssa, ei parkua karkki/leluhyllyjen kohdalla saati tylsää venkoilua ja huutoa kaupassa kun lapsi ei kauppaan lähde

Ei mulla olis hermoja ja järkeä enää ollenkaan jos taipuisin väkisin kuvioon että mennään lapsen ja/tai miehen ehdoilla jossain peruskaupassakäynnissä. Ihan sietokyvylleni tarpeeksi saan osakseni venkoilua ja narinaa kun liikutaan perheen voimin missä tahansa julkisilla paikoilla. Ihan sama onko se narisija iskä tahi lapsi tahi molemmat se on yhtä rasittavaa joka kerta Jos jotain olen oppinut 5v miehen kanssa olemisen ja 3v lapsen kanssa olemisen aikana niin sen että äidinkin sietokyky on rajallinen ja ero miehen kitinän ja uhmaikäisen kitinän välillä on yllättävän häilyvä. Allekirjoitan väitteen että mulla on hetkittäin kaksi lasta joita vaan on hammasta purren siedettävä oli niillä hyvä päivä taikka ei. Tai oli mulla hyvä päivä taikka ei.

Hermoja siskoseni! Se muuta vaadin kun hyyyviä hermoja ja välillä vähän itkua ja hammasten kiristystä. En tiedä miten aikuinen mies pystyy lapsen kaltaiseen jonnonjoutavaan vinkumiseen, liekö tuo joku alkukantainen tarve äidinhoivaan/mamman paapontaan tai jtn?![/QUOTE]

Kiitos! Ja tosiaan, tänään oli taas minullakin sellainen olo, että kahden lapsen kanssa olin liikenteessä..

 

[nokkimus]

[QUOTE="vieras";26507566]Ihan selvä asia, anna sille pillua niin loppuu kiukuttelu. Se on puutteessa.[/QUOTE]

eikun ota suihin.

 

[ihme mies]

Voi sinua. Tämä ei nyt ollut mikään yleinen mies-nais-vastakkainasettelu. Minä puhuin ihan vain meidän tilanteesta. Ja nimenomaan miehen reagoinnista uhmaikäiseen lapseen. Onneksi kuitenkin jaksat täällä aina liputtaa näitä sukupuoliasioita.

Kiitos, en ajatellut lopettaa vielä. :|

Jatkan kuitenkin sen verran että aina ei kannattaisi ylianalysoida kaikkea.

 

[onon]

tämä on ongelma meilläkin.
mies ei kestä lasten tekemisiä yhtään, kaikki on karmeeta ja inhottavaa ja ennen lapsia kaikki oli paremmin. (mies itse toivoi lapsia ja taivutteli minutkin ajatukseen. minä tein tykönäni ison henkisen työn valmistaakseni itseni lapsia varten- jotten turhautuisi heihin jne- ja se toimi, minulle ovat tärkeämpää kuin mikään).
odotetaan lomaa, koska illat kotona lasten kanssa ovat yhtä huutoa, sit alkaa loma, ja kas, huuto jatkuu 24/7. töissäkin on kuitenkin ihan paskaa. omaa aikaa on liian vähän . huvittaisi nukkua pitkään mut ei, aina pitää herätä, joko lasten tai työn takia.
vaimo natkuttaa siitä ainaisesta huutamisesta, seuraa molemminpuolista vittuilua muutama päivä jonka jälkeen mykkäkoulua. nyt on sit sen takia ihan tyhmää. kun ei saa pilluakaan kun muija murjottaa.
ja voi ei- talvella vaimokin menee töihin ja mies joutuu hoitamaan lapset päiväkotiin joka aamu ja sekin perkele maksaa 500 euroo kuussa. vapaata ei ole senkään vertaa kuin nyt ja omista harrastuksista lienee luovuttava.
minä hoidan kodin, lapset, ruoka-ja vaatehuollon. kun pyydän apua esim yhteisten tavaroiden pakkaamiseen lomamatkaa varten , "eikö se riitä että maksan". kysyin haluaako vaihtaa osia, että jos minä maksan loman, ajan, sekä kannan tavarat, haluaako hän ottaa kontolleen suunnittelun, pakkaamisen, em kotityöt.... ei kuulema halua. näin ei ole hyvä muttei noinkaan. tai mitenkään.
olen ollut nyt reilut 6 vuotta kotiäitinä,herra on saanut harrastaa mielensä mukaan (itse sanoi että 2 iltaa viikossa ok ja samat mulle), saa valita mitä haluaa syödä , minä teen listan ja laitan ruoan siiheksi kun herra saapuu. (hän käy kaupassa koska auto hänellä käytössä ja ainoa jolla rahaa). mitään en ole evännyt. aina on saanut mennä, minä myös saisin mutten ole paljon jaksanut.
alan väsyä tähän kiukkuiluun. olen kysynyt, mikä tekisi onnelliseksi, ei tiedä.
kuinka voin auttaa? ei tiedä.
voisitko olla huutamatta lapsillemme? "eivät usko muuten".
no, eivät usko sittenkään, auktoriteetti mennyttä. lapset nauravat päin naamaa. uskoisin että haittaa myös lasten ja isän myöhempää suhdetta jos ei nyt saa otetta. lisäksi mun hermo alkaa tosiaan olla loppu, mullakin menee äksyilyksi, lapset vaistoavat ettei vanhempien välit ole kunnossa. ja soppa räjähtää aina lomalla kun ollaan 24/7 tekemisissä.
auttakaa.