Mieshormoneista 90 % erittyy kiveksistä. Kivesten hormonituotanto voidaan lopettaa joko lääkkeellä (LHRH-analogi: triptoreliiniasetaatti, leuproreliiniasetaatti, busereliiniasetaatti, gosereliini) tai poistamalla kivekset (orkiektomia). Näiden hoitojen teho on yhtä hyvä ja haittavaikutukset samankaltaiset. Kivesten poisto on teknisesti helppo toimenpide, joka voidaan tehdä paikallispuudutuksessa huonokuntoisellekin potilaalle. Henkisesti tämä toimenpide voi tietenkin olla raskas ja siitä syystä lääkehoitoa onkin alettu käyttää yhä enemmän. Lääkehoito annetaan yleensä pistoksena vatsanahan alle kolmen kuukauden välein.
Koska kivesten poisto ja LHRH-analogilääke estävät kivesten mieshormonin vaikutuksen elimistössä, ne aiheuttavat haittavaikutuksena seksuaalisen mielenkiinnon vähenemisen ja impotenssin. Lääkityksen aiheuttamat haitat ovat kuitenkin ohimeneviä, jos lääkitys lopetetaan. Puuskittaista hikoilua esiintyy osalla potilaista. Tavallisesti se jää pois noin vuoden kuluessa. Jos se on vaikeaa, sitä voidaan hoitaa pieniannoksisella mielialalääkityksellä (paroksetiini, venlafaksiini), jonka on osoitettu auttavan kuumiin aaltoihin. Parhaiten tämä soveltuu niille potilaille, joilla on myös alentunut mieliala.
Pitkäaikaishaittana kivesten poistosta ja LHRH-analogilääkityksestä voi esiintyä luuston haurastumista (osteoporoosia) ja lihaskunnon heikkenemistä. Tätä voi ehkäistä liikunnalla ja tarvittaessa luustoa vahvistavalla lääkkeellä. Kivulias rintojen kasvu eli gynekomastia on haitta, joka voidaan ehkäistä ennen lääkityksen alkua annettavalla pienellä sädehoitoannoksella. Katso haittavaikutuksista myös luku Hormonihoidon haittavaikutukset.
