Miehen kanssa menee huonosti.

[ryppyjä rakkaudessa]

Eli ongelmamme on se, että emme puhu mitään. Tätä on ollut jonkin aikaa, ei kuitenkaan mitään pitkää jaksoa. Iltaisin mies on koneella ja minä katson telkkaria. Ei yksinkertaisesti ole mitään puhuttavaa. Tätä on kestänyt n.1-2kk. Ja toinen ongelmamme on se, että meillä ei ole MITÄÄN yhteistä tekemistä. Kaikki asiat mitä teemme, tehdään koko perheen voimin, mutta minulla ja miehellä ei ole mitään kahdenkeskistä tekemistä. Joka varmasti vaikuttaa tähän puhumattomuuteenkin. Mitä ihmettä meidän pitäisi keksiä? Mitä te teette miehenne kanssa?

 

[minä]

Me tapellaa miehen kanssa. Mekään ei tehdä mitään yhteistä..Ei katsota samoja ohjelmia tai olla netissä samoissa paikoissa. Eikä harrasteta seksiä. Puhumista ei kannata edes yrittää kun siitä tulee valtava riitä jota seuraa mykkäkoulu.

 

[oho]

Alkakaa harrastaa yhessä jotain. Puhukaa.

 

[pettynyt]

Meillä sama homma ja nyt loppuu 14vuoden liitto.
Haen avioeron,en jaksa enää.

 

[ei mustana tällä kertaa]

Meillä on ihan sama juttu, en tiedä mistä juttelisin miehen kanssa. Olo on jotenkin vaivautunut...Ajattelen että tämä nyt on tälläinen vaihe, yhdessä oltu kuitenkin jo 15 vuotta, toivon että tämä menee ohi ja löytyy taas se yhteinen sävel, tällä hetkellä tuntuu että olemme yhdessä ainoastaan lasten takia.

 

[meah]

Kyllä mekin enimmäkseen touhutaan ihan koko porukalla.
Harvakseltaan käydään leffassa tai syömässä kahdestaan. Lapset sais kyllä hoitoonkin niin usein kun kehtaa kysyä, ei vaan viime aikoina ole tullut vietyä.

Mutta ihan mukavasti meillä menee. Iltaisin katotaan sitä telkkaria yhdessä. Syödään yleensä koko porukka samaan aikaan ja jutellaan siinä samalla tärkeät ja vähemmän tärkeät asiat.
Varsinaisesti ei harrasteta mitään yhdessä, mutta nyt muuton jälkeen täällä kotona riittää sitä yhteistä puuhaa remontista pihahommiin. Ja siinäkin tulee samalla höpöteltyä ja ajatuksia vaihdettua.
Kokataan ja saunotaan, lapset kyllä pyörii kintuissa jos eivät ole nukkumassa, mutta on se meille molemmille silti sitä yhteistä aikaa.

Eilen opetin miestä ratsastamaan lasten päiväuniaikaan, niin näytti viihtyvän että tiedä vaikka siitä tulisi yhteinenkin harrastus. Tosin kalliiksi tulee jos sillekin pitää hevonen hankkia

Kysyisin sinuna itseltäni, että mitä odotan siltä kahdenkeskiseltä/yhteiseltä ajalta. Riittäiskö siihen vähempi kuin hotelliviikonloppu Pariisissa (kärjistys, mutta kuitenkin)? Oletko miehelle jutellut tästä puhumattomuudesta? Miten hän asian kokee?
Siitä kai kannattaisi aloittaa, että kun lapset ei just sillä sekunnilla vaadi ihmeitä, niin ottaisi asian puheeksi ja pohtisi yhdessä, mitä kumpikin odottaa ja haluaa. Ja löytyykö sellaista yhteistä kiinnostuksen kohdetta, jonka parissa voisi aikaa viettää kahden.

Mutta en mä mitään oikeasti osaa neuvoa, kun ei vielä ainakaan ole tuollaista tilannetta osunut kohdalle.

 

[ap]

Meillä on ihan eri kiinnostuksen kohteet miehen kanssa. Eilen just puhuttiin ja mies sanoi samaa, että jos tilanne jatkuu tosi kauan, niin ei tämmöisesssä tilanteessa jaksa väkisin olla, että sitten pitäisi harkita eroa. Riittäisi vähempikin minulle, kun hotelliviikonloppu. Mutta mitä... Me asutaan kerrostalossa, että ei ole pihaa tms. missä voisi puuhastella jotain..