miehen kans keskusteltua..

[neiti Dina]

(Eilen)

Mies: lähen sitte huomenna baariin.
Minä: Mä meen kyllä lauantaina töihin, sun pitää olla lapsen kans.
Mies: Niin?
Minä: Niin? Etkö voi odottaa ens viikkoon kun on lapsenvahti niin mentäs yhessä?
Mies: on se saatana kumma kun ei saa missään käydä. Kuukausi jo juhannuksesta niin ois jo korkea aika.
Minä: Mut enhän minäkään voi arkivapailla (mulla harvoin viikonloppuvapaita) lähteä ryyppäämään kun sinä menet aamulla töihin? Pitäs sen verran lasta ajatella.
Mies: No mitäs menit töihin, omapa on ongelmas.
Minä: No siksi menin kun sinä et halunnu enää meitä yksin elättää ja sait ihme raivareita siitä että pidän sua rahapussina.
Mies: turha sun on mua siitä syyttää. (öö, no ketä sitten, naapuria?)

Keskustelu eteni siihen että sanoin miehelle että tälle pitää tulla loppu.. tää ajankäyttö on vaan murto-osa siitä mistä kinataan jatkuvasti. Ei esim. oo 5 vuoteen päästy lomareissulle yhtään ainutta kertaa..

Noh, nyt tänään sitten pamahti heti herätyskellon jälkeen kunnon riita päälle.

Mies: sinä oot yks hullu saatana. (en tehny mitään muuta kun korotin vaan ääntäni). Lapsestaki tulee samanlainen sekopää ku sinusta. Onhan tuosta jo merkit kun se sulle vaan kiukuttelee eikä mulle koskaan.
Minä: No kai se kiukuttelee mulle kun minä oon aina ollu se ihminen josta se saa turvaa ja lohdutusta. Ite katot vaan ohi telkkariin, jos oot edes paikalla.
Mies: justiin joo, tuohan pelkää sua ihan selvästi, siksi se raivoaa.
Minä: miksi se mua pelkäis? Mun lapsella on lupa näyttää kaikenlaiset tunteet, ei niitä tarvi piilottaa tai jättää noteeraamatta niinku teidän kotona on tehty.
Mies: No, katotaan mitä ne siellä sossussa tykkää sun raivareista..

Ja sitten se otti ja lähti. Siis mun raivareista? Mä kyllä saatan huutaa kun suutun ihan tosissani, mutta en kyllä raivoamalla raivoa todellakaan.

oon niin loppu tuon äijän kans..

 

[neiti Dina]

kauhee miten pitkä teksti sori

 

[Criminal Mind]

No onpas kivan kuuloista... Ihan kummaa suorastaan. Meillä huutaa kaikki, lapsia myöten, silloin kun ollaan vihasia :ashamed:

 

[Neith]

just, miehet on välillä melkosia mulkkuja.. itsekkin noita keskusteluja käyneenä tiedän..

:hug:

 

[m]

kiva vkln aloituss. mie olen niiin kyllästyny miehen kanssa tappelemaan..

 

[kioto]

Jotensakki kuulosti tutulta
Ja onkin sit nykyään ex-mies. En jaksanu tollasta enää...

 

[sd]

Mies varmaan hoitaa sitten lapsenvahdin sinne kotiin jos on kerran lähdössä. On joo kumma kun eka käsketään menemään töihin mutta sitten ei anneta siihen työntekoon kunnon mahdollisuutta.

Koita kestää jos se ukkos tajuais kohta... =)

 

[vieras]

just, miehet on välillä melkosia mulkkuja.. itsekkin noita keskusteluja käyneenä tiedän..

:hug:

Onko tämmöiset miehet ja keskustelut kovinkin yleisiä sitten? Ihmettelen, koska ei meidän ole tarvinnut 15 vuoden aikana koskaan riidellä noin. Eikä koskaan olla haukuttu toisiamme, saatika uhkailtu millään. Onko mulla käynyt vaan mieletön viuhka kun olen tuon miehen löytänyt?

 

[m]

just, miehet on välillä melkosia mulkkuja.. itsekkin noita keskusteluja käyneenä tiedän..

:hug:

Onko tämmöiset miehet ja keskustelut kovinkin yleisiä sitten? Ihmettelen, koska ei meidän ole tarvinnut 15 vuoden aikana koskaan riidellä noin. Eikä koskaan olla haukuttu toisiamme, saatika uhkailtu millään. Onko mulla käynyt vaan mieletön viuhka kun olen tuon miehen löytänyt?

ehkä on. kyllä meillä on riidelty kovastikin (ei fyysisesti ) ihan 7kin vuoden aikana.

 

[illuusia]

Niin joo, hyvähän se on noin syyllistää ja sitten suuttua ja sillähän sitä voikin sitten kuitata ryyppäämään lähtemisen..
Toivottavasti teidän lapsi ei kuullut/ymmärrä vielä noita juttuja, tosin kyllähän pienikin lapsi vaistoaa jo paljon. :/

 

[neiti Dina]

tilanne on tosiaan se, että mua on jo pitkään kyllästyttäny nää kotiolot kun mitään erilaista ei koskaan tapahdu eikä tehdä, jos tehdään niin olen kaksistaan lapsen kans. mies ei koskaan innostu mukaan mihinkään.. eikä meillä oo mitään puhuttavaa keskenään, paitsi ostoslista, ja nykyisin ei kyllä enää sitäkään.. ollaan vaan vuorotellen lapsen kans, kun toinen tulee kotiin niin toinen lähtee.

Ja mies ei muista, osaa, jaksa tai viitsi ottaa mitään kontaktia, haluaisin läheisyyttä ja sellasta kivaa pientä huomiota mikä muistuttais ettei se pidä mua itsestäänselvänä lattianluuttuajana täällä. toissa iltana tulin lenkin jälkeen kotiin ja menin miehen syliin istumaan ja yritin suudella, niin se ei reagoinu mitenkään. Katsoi vaan ohi telkkariin, ei eväänsäkään liikauttanu eikä edes silmiään räpäyttäny.

Ja voitte kuvitella ettei meillä mitään elämää ole makkarissakaan, paitsi viherkasvit..

 

[Mr Nobody]

mies baariin

 

[ticotico]

just, miehet on välillä melkosia mulkkuja.. itsekkin noita keskusteluja käyneenä tiedän..

:hug:

Onko tämmöiset miehet ja keskustelut kovinkin yleisiä sitten? Ihmettelen, koska ei meidän ole tarvinnut 15 vuoden aikana koskaan riidellä noin. Eikä koskaan olla haukuttu toisiamme, saatika uhkailtu millään. Onko mulla käynyt vaan mieletön viuhka kun olen tuon miehen löytänyt?

Valitettavasti joskus on tollasia miehiä ja keskusteluja. Ja sen takia niistä monesti tulee exiä

 

[neiti Dina]

just, miehet on välillä melkosia mulkkuja.. itsekkin noita keskusteluja käyneenä tiedän..

:hug:

Onko tämmöiset miehet ja keskustelut kovinkin yleisiä sitten? Ihmettelen, koska ei meidän ole tarvinnut 15 vuoden aikana koskaan riidellä noin. Eikä koskaan olla haukuttu toisiamme, saatika uhkailtu millään. Onko mulla käynyt vaan mieletön viuhka kun olen tuon miehen löytänyt?

mulla on töissä 20v vanhempia työkavereita, ja kun oon kuunnellut heidän juttujaan heidän arjestaan omien miestensä kans, oon tullut siihen tulokseen että miehellä on jotain masennusta tai jotain, mut ei sen käytös kyllä normaalia oo.. enkä tosiaankaan halua sen kans 20v päästä olla yhessä. Kun kuulee juttuja normaaleista parisuhteista niin pistää ihan vihaksi että itellä on tällasta..

 

[ticotico]

tilanne on tosiaan se, että mua on jo pitkään kyllästyttäny nää kotiolot kun mitään erilaista ei koskaan tapahdu eikä tehdä, jos tehdään niin olen kaksistaan lapsen kans. mies ei koskaan innostu mukaan mihinkään.. eikä meillä oo mitään puhuttavaa keskenään, paitsi ostoslista, ja nykyisin ei kyllä enää sitäkään.. ollaan vaan vuorotellen lapsen kans, kun toinen tulee kotiin niin toinen lähtee.

Ja mies ei muista, osaa, jaksa tai viitsi ottaa mitään kontaktia, haluaisin läheisyyttä ja sellasta kivaa pientä huomiota mikä muistuttais ettei se pidä mua itsestäänselvänä lattianluuttuajana täällä. toissa iltana tulin lenkin jälkeen kotiin ja menin miehen syliin istumaan ja yritin suudella, niin se ei reagoinu mitenkään. Katsoi vaan ohi telkkariin, ei eväänsäkään liikauttanu eikä edes silmiään räpäyttäny.

Ja voitte kuvitella ettei meillä mitään elämää ole makkarissakaan, paitsi viherkasvit..

Ei kuulosta enää mitenkään normaalilta... ootko kenties ajatellut eri teille lähtöä? Mulle teki ensin vaikeeta jättää entinen elämä, mutta päivääkään en oo katunu. Siitä on nyt reilu kolme vuotta ja elämä hymyilee. Uus mies on unelma, ihan eri luokkaa ku edellinen. Voin vaan kuvitella miltä susta tuntuu :hug:

 

[miestä ei ilmiselvästi kiinnosta]

Miksi moista katselet?

 

[neiti Dina]

Niin joo, hyvähän se on noin syyllistää ja sitten suuttua ja sillähän sitä voikin sitten kuitata ryyppäämään lähtemisen..
Toivottavasti teidän lapsi ei kuullut/ymmärrä vielä noita juttuja, tosin kyllähän pienikin lapsi vaistoaa jo paljon. :/

kyllä se kuuli ja näki kun mä itkinkin tässä. Juteltiin nyt asiasta vielä lisää lapsen kans kun se tossa lastenohjelmaa katsoo ja yhtäkkiä sano että "äiti huutaa keittiössä".. sanoin sitte sille niin että isillä ja äitillä tuli vähän riitaa, ja äiti oli surullinen. isi ja äiti pyytää anteeksi sitten kun isi tulee töistä. ja sinusta me molemmat tykätään.." jne.

 

[Neith]

just, miehet on välillä melkosia mulkkuja.. itsekkin noita keskusteluja käyneenä tiedän..

:hug:

Onko tämmöiset miehet ja keskustelut kovinkin yleisiä sitten? Ihmettelen, koska ei meidän ole tarvinnut 15 vuoden aikana koskaan riidellä noin. Eikä koskaan olla haukuttu toisiamme, saatika uhkailtu millään. Onko mulla käynyt vaan mieletön viuhka kun olen tuon miehen löytänyt?

aina välillä... erilaisista aiheista..
joillakin miehillä ( ja myös naisilla) on tapana heittäytyä mahdottomiksi ja kohtuuttomiksi silloin kun he ovat väärässä..
:snotty:

 

[siis]

Minkä ikäinen lapsi?

Ja jo kuukausi juhannuksesta, huh huh, minä en ymmärrä että aikuisille ihmiselle on baareissa käyminen tärkeempää kuin koti ja perhe... Meillä käydään baarissa ehkä kerran vuodessa.

 

[neiti Dina]

tilanne on tosiaan se, että mua on jo pitkään kyllästyttäny nää kotiolot kun mitään erilaista ei koskaan tapahdu eikä tehdä, jos tehdään niin olen kaksistaan lapsen kans. mies ei koskaan innostu mukaan mihinkään.. eikä meillä oo mitään puhuttavaa keskenään, paitsi ostoslista, ja nykyisin ei kyllä enää sitäkään.. ollaan vaan vuorotellen lapsen kans, kun toinen tulee kotiin niin toinen lähtee.

Ja mies ei muista, osaa, jaksa tai viitsi ottaa mitään kontaktia, haluaisin läheisyyttä ja sellasta kivaa pientä huomiota mikä muistuttais ettei se pidä mua itsestäänselvänä lattianluuttuajana täällä. toissa iltana tulin lenkin jälkeen kotiin ja menin miehen syliin istumaan ja yritin suudella, niin se ei reagoinu mitenkään. Katsoi vaan ohi telkkariin, ei eväänsäkään liikauttanu eikä edes silmiään räpäyttäny.

Ja voitte kuvitella ettei meillä mitään elämää ole makkarissakaan, paitsi viherkasvit..

Ei kuulosta enää mitenkään normaalilta... ootko kenties ajatellut eri teille lähtöä? Mulle teki ensin vaikeeta jättää entinen elämä, mutta päivääkään en oo katunu. Siitä on nyt reilu kolme vuotta ja elämä hymyilee. Uus mies on unelma, ihan eri luokkaa ku edellinen. Voin vaan kuvitella miltä susta tuntuu :hug:

säännöllisen epäsäännöllisesti oon ajatellut. toivon että päästään asuntolainasta eroon niin pääsen tavallaan aloittaan puhtaalta pöydältä. Kerran lähdinkin aiemmin, mut päätettiin lapsen takia vielä yrittää..

 

[Mr Nobody]

Anteeksi, mut en ymmärrä, miks palstalla pitää tuikuttaa tollasii asioita

 

[ticotico]

Minkä ikäinen lapsi?

Ja jo kuukausi juhannuksesta, huh huh, minä en ymmärrä että aikuisille ihmiselle on baareissa käyminen tärkeempää kuin koti ja perhe... Meillä käydään baarissa ehkä kerran vuodessa.

Mun exä kulutti aikasta paljon baarinpenkkejä yhessäolon aikana ja taitaa sitä tehä edelleenkin... Joskus jopa käytiin yhessäkin, mutta tuli aina sellanen tunne että on pakko juoda (sillon sai viettää ukon kanssa aikaa). Typerältähän se nyt kuullostaa, mutta sillon yritti vielä pitää suhteen rippeistä ees vähän kiinni. Nykyään sitten tekee harvemmin enää mieli juoda, kun kukaan ei "pakota" ja jos ei maistu nii voi vaan lopettaa, eikä tartte väkisin juoda itteensä humalaan.

 

[illuusia]

Niin joo, hyvähän se on noin syyllistää ja sitten suuttua ja sillähän sitä voikin sitten kuitata ryyppäämään lähtemisen..
Toivottavasti teidän lapsi ei kuullut/ymmärrä vielä noita juttuja, tosin kyllähän pienikin lapsi vaistoaa jo paljon. :/

kyllä se kuuli ja näki kun mä itkinkin tässä. Juteltiin nyt asiasta vielä lisää lapsen kans kun se tossa lastenohjelmaa katsoo ja yhtäkkiä sano että "äiti huutaa keittiössä".. sanoin sitte sille niin että isillä ja äitillä tuli vähän riitaa, ja äiti oli surullinen. isi ja äiti pyytää anteeksi sitten kun isi tulee töistä. ja sinusta me molemmat tykätään.." jne.

No, hyvä että kävit jollain tapaa asiaa läpi.
Mutta kaikki tommonen, jossa isä/äiti tekee toisesta vanhemmasta "huonon" lapsen silmien edessä ei kyllä hyvää tee.
Jos miehes on masentunut niin ei muuta kuin apua hakemaan, mutta ei sekään tuollaiseen paskamaiseen käytökseen oikeuta!

 

[neiti Dina]

Minkä ikäinen lapsi?

Ja jo kuukausi juhannuksesta, huh huh, minä en ymmärrä että aikuisille ihmiselle on baareissa käyminen tärkeempää kuin koti ja perhe... Meillä käydään baarissa ehkä kerran vuodessa.

no niimpä! mä en kanssa tajua sitä tarvetta! ja ei siinä mitään, oon kyllä sen joustovaran pitäny et mies saa käydä useammin, en mä nyt voi aikuista ihmistä kieltääkään ja väkisin kotona pitää, mut se että ei voi odottaa ens viikonloppuun kun ois vapaata mullakin, vaan pitää päästä just nyt vaikka mä meen huomenna töihin. Eikä todellakaan ole eka kerta. ei oo paljoa kiinnostanut mun tärkeät tentit ja niihin lukemiset, se on vaan menny ja aina ton saman taistelun jälkeen.

Ei siinä baarissa käymisessä mitään pahaa sinällään oo, mutta kun sillä tahtoo aina mennä överiksi, juo ittensä yleensä aina liian humalaan. Voi tulla kotiin jo kahdelta, mut voi olla että tuleekin vasta aamulla klo 9. Ei kauheasti kiinnosta jättää lasta sellasen hoiviin seuraavana päivänä.

 

[neiti Dina]

niin ja lapsi on 2,5v