joku makailija
Ja sinä joka tän chatin aiheen alotti niin muista että kuka vaan voi kirjottaa mitä vaan
"vieras"
Mun mies käy välillä juhlimassa kavereiden kanssa (ehkä n kerran kuussa) ja sovitaan siitä aina hyvissä ajoin joten mielelläni annan ihan rauhassa juhlia mielensä mukaan. Joskus olen myös kehottanut menemään kun olen tiennyt että haluais mutta ei edes viitsi ehdottaa. Joskus on myös kiistaa ollut että lähteekö vai ei, mutta aina ollaan puhuttu asiasta ja päädytty jompaan kumpaan.
Jos pilkkuun mennessä olis suunnilleen tarkoitus tulla, rupean aamulla vasta soittelemaan perään ihan sen takia että onko herra hengissä. Näin on käynyt onneksi vaan pari kertaa, kun mies on sammahtanut jonkun kaverin sohvalle. Huoli on ollut kova, koska ei ole siis yleensä ollut tapana, mutta aina mies on sitten heti soittanut/tullut kotiin kun on herännyt. Joskus yrittänyt että jos pääsis vielä jatkaa (onneksi tulee aina kuitenkin edes vaatteet vaihtaa jne) ja joskus myönnyn, joskus en. Riippuu tilanteesta. Onneksi ei usein halua, ei ole sellainen että heti maistuu tasoittava kun herää.
Olisin tosi vihainen ja huolissaan jos miehestä ei kuuluisi mitään koko päivänä, ja mies kyllä älyäisi olla silloin nolona. On tosi epäkunnioittavaa toista kohtaan ettei ilmoita mitään, eikä ole kyse mistään talutusnuorasta vaan toisen kunnioittamisesta tasavertaisena siinä suhteessa! Tää tossujuttu on miesten löylynheittoa, ne miehet jotka taas ihan tosissaan ajattelee ettei ole ilmoitusvelvollisia vaikka on menoista sovittu (ja kotona yhteinen lapsi), eivät ole sitoutuneet parisuhteeseen tosissaan. Tälläiset miehet harvemmin arvostaisi jos nainen tekis samalla tavalla. Sit on sellaisiakin olemassa jotka on kavereidensa vietävissä, eli ei välttämättä tule ajatelleeksi vaimokkeen näkökantaa kun kaveriporukalle pitää näyttää että ei muuten kuljeta pallo jalassa.
Jos tykkää toisesta, niin haluaako oikeasti aiheuttaa huolta, murhetta ja pahaa mieltä? Mutta en raivoaisi miehelle pää punaisena vaan nimenomaan tippa linssissä, huuli väpättäen kertoisin kuinka huolissaan olin kun odotin kotiin ja sit ei kuulunutkaan mitään. Melkein jo kavereita ja sairaaloita olin soittelemassa läpi. Tällä tavalla mies ei koe tulevansa syyllistetyksi vaan ymmärtää että toisella ei ole kivaa odotella kotona ilman mitään tietoa olinpaikasta.
Millä tavalla sitten ap normaalisti reagoisit jos mies olisi vastannut puhelimeen ja sanonut että reissu jatkuu? Olisitko raivonnut vai selittänyt rauhallisesti että miksi ei olisi kovin järkevää nyt mennä, niin että mieskin ymmärtää? Oletko aina kieltänyt? Oletko perustellut? Yleensä raivoaminen pistää kenet tahansa puolustuskannalle eikä silloin tee mieli edes laittaa itseään sellaiseen tilanteeseen, jossa tulee vaan jyrätyksi. Pätee molempiin sukupuoliin.
Sit jos hän ei ymmärrä sinun tunteita tässä asiassa vaikka ootte rauhassa keskustelleet asiasta niin on jotain tunne-elämän ongelmia, psykopaatti tai ei vaan välitä (suhde väljähtynyt? ei halua sitoutua perheeseen?). Ja sit jos ymmärtää muttei halua ottaa niitä huomioon siitä huolimatta niin veikkaisin myös tuota viimeistä. Ja mistä ikinä johtuukin niin ei mun mielestä automaattisesti tarkoita että ero, riippuu täysin siitä että mitä on taustalla, MIKSI mies tekee näin. Ei oo mistään mustavalkoisesta asiasta kyse vaan asiasta voidaan puhua, taustalla voi olla jotain mikä vaivaa miestä tai sitten ei vaan yksikertaisesti ole tullut ajatelleeksi että vaimoketta voisi kovasti haitata tai että rupeaa lopulta nakertamaan suhdetta tollainen. Olen myös kuullut miehen sanovan että on tällainen yksinäinen susi, parisuhteessakin (ylläri: nyt sinkku). Yleensä silloin ei ole tavannut sellaista jonka vuoksi haluaa hyljätä tuon ajattelutavan. Jos ei halua hyljätä ollenkaan sitä ajattelua niin ei ainakaan kannata lapsia tehdä, niihin kun pitäis sitoutua! Naisen voi tietty löytää sellaisen, joka ei itsekään halua sitoutua täysillä.
Ja omaa aikaa saa viettää, kavereiden kanssa tai itsekseen, eikä pidä soitella perään jos ei oikeasti ole syytä, koska silloin se "omasta ajasta" nauttiminen voi olla vaikeaa. Puhelimeen vastaaminenkin voi olla helpompaa jos ei ahdistella koko ajan. Pitää kuitenkin noudattaa suunnilleen niitä sovittuja säveliä (ei tarkoita minuuttiaikataulua ja raamatunkokoista sääntökirjaa) eikä Tahallaan aiheuttaa huolta ja itsekkäästi tehdä päätöksiä edes ajattelematta seurauksia.
Mut ei pidä yleistää tietenkään, nää on mun näkemyksiä. Tuli nyt oikeen olan takaa raapustettua keskellä yötä
Ei ollu ihan tarkoitus näin innostua... Ja haluan korostaa että en kuvittele et meillä on täydellinen parisuhde tai että oon täydellinen vaimoke, tuskin sellaisia löytyy. Rauhallisena on helpompi ajatella kuin tositilanteessa vihaisena, saati hormonihuuruissa. Mun mielestä paras neuvo riitatilanteisiin, jonka olen kuullut, on että kerro omista tunteistasi, älä syytä ja luettele vikoja vastapuolesta. Tuppaa itselläkin joskus unohtumaan.
Jos pilkkuun mennessä olis suunnilleen tarkoitus tulla, rupean aamulla vasta soittelemaan perään ihan sen takia että onko herra hengissä. Näin on käynyt onneksi vaan pari kertaa, kun mies on sammahtanut jonkun kaverin sohvalle. Huoli on ollut kova, koska ei ole siis yleensä ollut tapana, mutta aina mies on sitten heti soittanut/tullut kotiin kun on herännyt. Joskus yrittänyt että jos pääsis vielä jatkaa (onneksi tulee aina kuitenkin edes vaatteet vaihtaa jne) ja joskus myönnyn, joskus en. Riippuu tilanteesta. Onneksi ei usein halua, ei ole sellainen että heti maistuu tasoittava kun herää.
Olisin tosi vihainen ja huolissaan jos miehestä ei kuuluisi mitään koko päivänä, ja mies kyllä älyäisi olla silloin nolona. On tosi epäkunnioittavaa toista kohtaan ettei ilmoita mitään, eikä ole kyse mistään talutusnuorasta vaan toisen kunnioittamisesta tasavertaisena siinä suhteessa! Tää tossujuttu on miesten löylynheittoa, ne miehet jotka taas ihan tosissaan ajattelee ettei ole ilmoitusvelvollisia vaikka on menoista sovittu (ja kotona yhteinen lapsi), eivät ole sitoutuneet parisuhteeseen tosissaan. Tälläiset miehet harvemmin arvostaisi jos nainen tekis samalla tavalla. Sit on sellaisiakin olemassa jotka on kavereidensa vietävissä, eli ei välttämättä tule ajatelleeksi vaimokkeen näkökantaa kun kaveriporukalle pitää näyttää että ei muuten kuljeta pallo jalassa.
Jos tykkää toisesta, niin haluaako oikeasti aiheuttaa huolta, murhetta ja pahaa mieltä? Mutta en raivoaisi miehelle pää punaisena vaan nimenomaan tippa linssissä, huuli väpättäen kertoisin kuinka huolissaan olin kun odotin kotiin ja sit ei kuulunutkaan mitään. Melkein jo kavereita ja sairaaloita olin soittelemassa läpi. Tällä tavalla mies ei koe tulevansa syyllistetyksi vaan ymmärtää että toisella ei ole kivaa odotella kotona ilman mitään tietoa olinpaikasta.
Millä tavalla sitten ap normaalisti reagoisit jos mies olisi vastannut puhelimeen ja sanonut että reissu jatkuu? Olisitko raivonnut vai selittänyt rauhallisesti että miksi ei olisi kovin järkevää nyt mennä, niin että mieskin ymmärtää? Oletko aina kieltänyt? Oletko perustellut? Yleensä raivoaminen pistää kenet tahansa puolustuskannalle eikä silloin tee mieli edes laittaa itseään sellaiseen tilanteeseen, jossa tulee vaan jyrätyksi. Pätee molempiin sukupuoliin.
Sit jos hän ei ymmärrä sinun tunteita tässä asiassa vaikka ootte rauhassa keskustelleet asiasta niin on jotain tunne-elämän ongelmia, psykopaatti tai ei vaan välitä (suhde väljähtynyt? ei halua sitoutua perheeseen?). Ja sit jos ymmärtää muttei halua ottaa niitä huomioon siitä huolimatta niin veikkaisin myös tuota viimeistä. Ja mistä ikinä johtuukin niin ei mun mielestä automaattisesti tarkoita että ero, riippuu täysin siitä että mitä on taustalla, MIKSI mies tekee näin. Ei oo mistään mustavalkoisesta asiasta kyse vaan asiasta voidaan puhua, taustalla voi olla jotain mikä vaivaa miestä tai sitten ei vaan yksikertaisesti ole tullut ajatelleeksi että vaimoketta voisi kovasti haitata tai että rupeaa lopulta nakertamaan suhdetta tollainen. Olen myös kuullut miehen sanovan että on tällainen yksinäinen susi, parisuhteessakin (ylläri: nyt sinkku). Yleensä silloin ei ole tavannut sellaista jonka vuoksi haluaa hyljätä tuon ajattelutavan. Jos ei halua hyljätä ollenkaan sitä ajattelua niin ei ainakaan kannata lapsia tehdä, niihin kun pitäis sitoutua! Naisen voi tietty löytää sellaisen, joka ei itsekään halua sitoutua täysillä.
Ja omaa aikaa saa viettää, kavereiden kanssa tai itsekseen, eikä pidä soitella perään jos ei oikeasti ole syytä, koska silloin se "omasta ajasta" nauttiminen voi olla vaikeaa. Puhelimeen vastaaminenkin voi olla helpompaa jos ei ahdistella koko ajan. Pitää kuitenkin noudattaa suunnilleen niitä sovittuja säveliä (ei tarkoita minuuttiaikataulua ja raamatunkokoista sääntökirjaa) eikä Tahallaan aiheuttaa huolta ja itsekkäästi tehdä päätöksiä edes ajattelematta seurauksia.
Mut ei pidä yleistää tietenkään, nää on mun näkemyksiä. Tuli nyt oikeen olan takaa raapustettua keskellä yötä
Ei ollu ihan tarkoitus näin innostua... Ja haluan korostaa että en kuvittele et meillä on täydellinen parisuhde tai että oon täydellinen vaimoke, tuskin sellaisia löytyy. Rauhallisena on helpompi ajatella kuin tositilanteessa vihaisena, saati hormonihuuruissa. Mun mielestä paras neuvo riitatilanteisiin, jonka olen kuullut, on että kerro omista tunteistasi, älä syytä ja luettele vikoja vastapuolesta. Tuppaa itselläkin joskus unohtumaan.
"vieras"
Ja edelliseen vielä lisäisin DD) että humalassa sitä ajattelee usein kovin eritavalla kuin selvinpäin, jos johtuen voi olla hyvinkin katuvainen selvittyään. Mutta jos ei samoilla silmillä mennä niin luulisi että sen verran olis nukkuessa selvinnyt että tajuaa..
DD) että humalassa sitä ajattelee usein kovin eritavalla kuin selvinpäin, jos johtuen voi olla hyvinkin katuvainen selvittyään. Mutta jos ei samoilla silmillä mennä niin luulisi että sen verran olis nukkuessa selvinnyt että tajuaa..
"Vieras"
No todellakin suuttuisin ja aika helvetisti suuttuisinkin.
Kyse ei todellakaan ole siitä, että haluan kontrolloida miestä, vaan siitä että jos on sovittu toista niin sitten on sovittu toista ja LUOTTAMUS perustuu siihen, että toisen sanaan voi luottaa.
En minäkään lähde ulos illaksi, jää sittenkin omille reissuilleni pariksi päivää ja oleta, että mies hoitaa lapset. Kuulostaa joltain teinisuhteelta!?
Ja mieskö on luuseri ja munaton, jos ei käyttäydy kuin vajaaälyinen pikkukakara? Jep, jep.
Kyse ei todellakaan ole siitä, että haluan kontrolloida miestä, vaan siitä että jos on sovittu toista niin sitten on sovittu toista ja LUOTTAMUS perustuu siihen, että toisen sanaan voi luottaa.
En minäkään lähde ulos illaksi, jää sittenkin omille reissuilleni pariksi päivää ja oleta, että mies hoitaa lapset. Kuulostaa joltain teinisuhteelta!?
Ja mieskö on luuseri ja munaton, jos ei käyttäydy kuin vajaaälyinen pikkukakara? Jep, jep.
Ap--
Noh, mies tuli yöllä kotiin, oli kuulemma tarkoituksetta venähtänyt ja sitten oli nukahtanut vielä kaverilleen. Ei vaikuta kauhean krapulaiselta ja pääsen menoon mihin oli tarkoituskin, mutta sai kyllä kuulla kunniansa.
Kivempihän toi olis kun kykenisi könyämään jo samana yönä kotiin nukkumaan, tai sitten on oikeasti sen verran fiksu että ilmaantuu seuraavana iltapäivänä herättyään kotiin eikä aloita uutta kierrosta tai katoa maan päältä mitään ilmoittamatta.
"vieras"
[QUOTE="vieras";28870750]Ja edelliseen vielä lisäisin DD) että humalassa sitä ajattelee usein kovin eritavalla kuin selvinpäin, jos johtuen voi olla hyvinkin katuvainen selvittyään.[/QUOTE]
Niin onko tämä nyt taas sitä että suomessa on lieventävä asianhaara jos on/on ollut kännissä ja sitä tulee ymmärtää.
DD) että humalassa sitä ajattelee usein kovin eritavalla kuin selvinpäin, jos johtuen voi olla hyvinkin katuvainen selvittyään.[/QUOTE]Niin onko tämä nyt taas sitä että suomessa on lieventävä asianhaara jos on/on ollut kännissä ja sitä tulee ymmärtää.
"vieras"
Oletko varma ettei miehen puhelimesta ollut vain virta loppunut? Karu tosiasia on että uusien älypuhelinten akut ovat kestoltaan aivan surkeita, hyvä jos vuorokauden pääsee yhdellä latauksella. Harva sitä laturia viihteelle mukaan ottaa.