miehen jatkuvat ylityöt, mä en jaksa enää olla kiitollinen sen raatamisesta

kun se ei ole koskaan kotona. tänäänkin soitin sille 17.30 ja sanoi et menee vielä 2h. pääsin töistä, tein ruuan, lenkitin koirat lapsen kanssa, siivoilin ja kello senkun raksuttaa eikä miestä näy vieläkään. siitä on 4h kun soitin.
eilen tuli klo23 ja sama edellisviikolla ja sitä edellisellä ja plaaplaaplaa. alkuun mä koitin tsempata et ihanaa kun jaksat raataa, mut nyt mua vaan suoraan sanottuna vituttaa. olen käytännössä yksinhuoltaja.
miehelle puhuin tästä jo viikonloppuna et voisko pyhittää yhden illan viikossa meille, mut ei voi kun työt kaatuu päälle.
no, kyllähän sen tiesi kun yrittäjän otti et paljonhan se töitä tekee, mutta luulis et vois perheen kanssa olla edes YHDEN ILLAN VIIKOSSA. vai onko se tosiaan ihan liikaa vaadittu?!
mua taas harmittaa kun tein sille sen lempiruokaa kun ajattelin et toinen tehnyt pitkän päivän.... ja tiedän et se sitä arvostaa ja syö kun tulee, mut mä en jaksa valvoa ja odottaa.. mä haluaisin joskus nähdäkin sitä, jutella sen kans, olla sen kainalossa....
äääh, tää nyt on vaan tällanen avautuminen kun taas ahdistaa tää kuvio..

 

tsempatkaa mua jatkaan ja jaksaan....

 

Mulla mies myös paljon poissa kotoa, ja se on raskasta se. Kesällä ei ole kesälomaa ja viikonloppuisinkin poissa samoin illat usein pois ja jos kotona niin jatkuvasti puhelimessa. Jos joskus vapaapäivät osuvat samaan aikaan, kännykkä piippaa jatkuvasti.

 

Mitäpä tuollasella miehellä tekee, joka arvostaa enemmän työtään kuin perhettään.. Vai onko nyt kyseessä vain tilapäinen "raataminen"..?

 

Olen tällä hetkellä töissä kuljetusalalla ja työpäivät venyvät säännöllisesti yli 12 h.

Aamulla varhain lähdetään ja tullaan joskus illalla kotiin. Se on miltei "moi kiva nähdä ja hyvää yötä" Muksuakaan ei näe välillä ollenkaan, kun hän menee aikaisin nukkumaan.

No onneksi on edes viikonloput vapaat.

 

Mitäpä tuollasella miehellä tekee, joka arvostaa enemmän työtään kuin perhettään.. Vai onko nyt kyseessä vain tilapäinen "raataminen"..?

tilapäinen ja tilapäinen, ei tosta yrittäjän arjesta ikinä tiedä miten on töitä... ja nyt todellakin on ja ollut jo vuoden.. sillä on tälläkin ehtkellä 3 työmaata lähes päällekkäin ja muutama jonossa... että ei paljon näy valoa tunnelin päässä.. pitäs varmaan olla kiitollinen et töitä on, mutta.....

 

Voi... :hug: Mun isä oli yrittäjä,puuseppä. Nyt on jo eläkkeellä ollu kauan mutta muistan kyllä hyvin vielä kun se teki tosi pitkää päivää ja 7 päivää viikossa...

Näytäppä vaikka toi sun viestis sun miehelle,ehkä ymmärtäis, tai ainakin laittais ajattelemaan.

 

sopikaa että tulevaisuudessa asian täytyy helpottaa ja kodillekkin aikaa löytyä. niin jaksat tilannetta varmasti

 

mieluummin ahkera mies kuin sohvaperuna

 

mieluummin ahkera mies kuin sohvaperuna

Sohvaperuna on sentään kotona. Eikä se mies oikeasti välttämättä kovin ahkera ole, jos viettää paljon aikaa töissä. Pakoa arjesta se voi myös olla.

 

Menet töihin ettei ukkos tarvi raataa koko perheen edestä, helppoa.

 

Olen tällä hetkellä töissä kuljetusalalla ja työpäivät venyvät säännöllisesti yli 12 h.

Aamulla varhain lähdetään ja tullaan joskus illalla kotiin. Se on miltei "moi kiva nähdä ja hyvää yötä" Muksuakaan ei näe välillä ollenkaan, kun hän menee aikaisin nukkumaan.

No onneksi on edes viikonloput vapaat.

samma här, olenkin tällai naimisissa oleva yh...

 

Kuulostaa todella tutulta. Hali ja voimia Sinulle! Itselläni on kanssa mies jolla raataminen ja pitkät yötä myöten jatkuvat työpäivät on verissä. Kun lapset olivat todella pieniä niin kyllä se voimille kävi ja pinnanpäälle hoitaa itse kaikki. Puhuin ja paasasin. Nyt on monta vuotta mennyt ja vihdoin on edes vähän työpäivät lyhentyneet, pienen lomankin piti jopa kesällä- kivaa oli Ja minäkin olen toisaalta varmaan alkanut tottumaan miehen pitkiin työpäiviin. Lapset ovat monesti nukkumassa ennenkuin mies tulee töistä, niin nytkin.

 

Mitäpä tuollasella miehellä tekee, joka arvostaa enemmän työtään kuin perhettään.. Vai onko nyt kyseessä vain tilapäinen "raataminen"..?

tilapäinen ja tilapäinen, ei tosta yrittäjän arjesta ikinä tiedä miten on töitä... ja nyt todellakin on ja ollut jo vuoden.. sillä on tälläkin ehtkellä 3 työmaata lähes päällekkäin ja muutama jonossa... että ei paljon näy valoa tunnelin päässä.. pitäs varmaan olla kiitollinen et töitä on, mutta.....

Itse katselin jonkun aikaa tuollaista kuviota..mies teki töitä kellon ympäri. Luulin, että miehelle perhe merkitsi jotain, mutta se olikin se työ, mikä oli hänelle kaikki kaikessa. Ja erohan siinä sitten tuli. Mutta toivottavasti sinun miehesi osaa arvostaa perhettäänkin! Tosin vähän pahalta kuulostaa, jos miehesi ei voi edes yhtä iltaa olla perheensä kanssa.

 

Menet töihin ettei ukkos tarvi raataa koko perheen edestä, helppoa.

ai että kun olit nokkela. mutta vielä kun nokkeluuden huumassasi lukisit aloitusviestini, niin huomaisit, että kirjoitin: "kun pääsin töistä..."

 

Meillä reilu vuoden vielä kestää tätä rumbaa, sitten helpottaa. Molemmat tiedettiin että raskasta tulee olemaan, mutta päätettiin yrittää. Töitä tehtävä silloin kun niitä on, tämän pestin jälkeen ei ole jatkosta tietoa. Asuntolainat on maksettava ja perheelle hankittava leipää suuhun.

Mies rakastaa kyllä perhettään ja yrittää antaa aikaansa mutta vaikeeta on kun työt seuraa kotiin.

 

Itse olen myös yrittäjä. Töitä voisi painaa 24/7 mutta olen töissä klo 9-15 arkisin. Kiireaikana toki teen pidempää päivää, mutta työ on onneksi kausiluontoista. Lomia en juurikaan pysty pitämään. Mikään raha ei korvaa menetettyä aikaa lasten kanssa.

Toivottavasti miehesikin ymmärtää sen ja eikä vedä itseään työnteolla ihan loppuun.

 

Kävin kanssa ptovin matkatyössä. aamulla lähdin, illalla tulin, kaikki 4 lasta ja vaimo nukkuivat. 10 vuotta tein, kun tajusin viikonlopputöissä ,etten ollut nähnyt lapsiani hereillä kahteen kuukauteen. Onneksi ei ollut velkaa ja lopetin homman siiihen paikkaan. Pidin tauon töissä, mutta vielä 10 vuodenkin jälkeen tuolloin pari vuotiaat lapset vierastavat minua. Kaikki ei ole oikein ja vaistoan sen. myös osin vanhemmissa lapsissa. Olen kuin vieras...Minulla ei ole sellaista läheistä suhdetta, miten sen sanoisi...
Kadun lopun ikääni.

 

Sohvaperuna on sentään kotona. Eikä se mies oikeasti välttämättä kovin ahkera ole, jos viettää paljon aikaa töissä. Pakoa arjesta se voi myös olla.

Mä uskon tähän kanssa.Monet miehet ovat varmaan sellaisia, ettei niitä huvita tulla kotiin, kun töissä on kivempaa.
Naisilla tässä olisi tekemistä, etteivät suostu tällaiseen yksin kotirumban pyörittämiseen.Jos mies ei saa liksaa ylitöistään, olisin itse varmaan saman ajan minuutilleen vaikka kaupungilla ja mies pyörittäisi kotihommia jonain muuna päivänä.
Naisillahan on usein töissä hektisempääkin, mm. hoitoalalla.Sitten muka pitäisi kotonakin olla yksin pienten lasten kanssa, kun mies seurustelee työkavereidensa kanssa töissä.
Kauhuskeenarioita..joskus varmaan tottakin.Vaan - onhan niitä monenlaisia marttyyreja, jotka tähänkin suostuvat.Voi tyttöparkoja.

 

Omatkin työpäiväni ovat poikkeuksetta väh. 12h, 7 päivänä viikossa. Käteen ei jää kuitenkaan kuin n. 1500ekk.

 

mene töihin!!!

 

mene töihin!!!

mistä näitä lukihäiriöisiä sikiää? ap sanoi olevansa töissä..

 

Mä uskon tähän kanssa.Monet miehet ovat varmaan sellaisia, ettei niitä huvita tulla kotiin, kun töissä on kivempaa.
Naisilla tässä olisi tekemistä, etteivät suostu tällaiseen yksin kotirumban pyörittämiseen.Jos mies ei saa liksaa ylitöistään, olisin itse varmaan saman ajan minuutilleen vaikka kaupungilla ja mies pyörittäisi kotihommia jonain muuna päivänä.
Naisillahan on usein töissä hektisempääkin, mm. hoitoalalla.Sitten muka pitäisi kotonakin olla yksin pienten lasten kanssa, kun mies seurustelee työkavereidensa kanssa töissä.
Kauhuskeenarioita..joskus varmaan tottakin.Vaan - onhan niitä monenlaisia marttyyreja, jotka tähänkin suostuvat.Voi tyttöparkoja.

Eipä yleistetä. Suurin osa miehistä tekee kuitenkin sitä normiduunia klo 8-16 ja viettää aikaa mielummin kotona kuin töissä.

 

Meillä painaa päälle velat ja laskut, joten mies ahkeroi pitkää päivää, ja viikonloppuja. Välillä sitä tuntee olevansa yh, ja tällä hetkellä vielä mies vie sen meidän ainoan auton, joten jumissa täällä ollaan... Aika väsyttävä tilanne, kertakaikkiaan. Onneksi aloitan ite piakkoin osa-päivätyön, jotta saatais tätä taloutta niin paljon tasapainoon, ettei miehen tarvitsisi niskalimassa vääntää.

 

Tuon takia minäkin lähdin töihin kun kuopus oli "vasta" san 11kk ja esikkokin 2v1kk. Pistetiin hommia tasan, yhteinen firma kun on. Nyt koitetaan joustella niin että lapsille tulee viikossa 3-4 hoitopäivää ja niiden ehdoton maksimi pituus on 6 tuntia. Ja vielä niin että viikonloput saadaan pidettyä vapaata. Toki kumpikin välillä tehdään pitkää päivä, vuoro vedoin jotta saadaa asiat hoidettua. Mutta näin molemmilla on mahdollisuus olla enemmän lasten kanssa ja viikonloput yhdessä.