O
omaa aikaa
Vieras
Mulla on täysin mennyt hermot mun mieheen. Oon kotona vuoden ikäisen lapsen kanssa ja sen hoto on tällähetkellä aika rankkaa. Johtuu osin omasta väsymyksestä. Päivisin käydään ulkona ja leikitään ja mennän kerhoon tms ja päivät meneekin ihan ok. Lapsen kanssa kahdestaan. Mies käy töissä ja tulee kun tulee. Noin 3-5 välillä. Hoidan lasta myös iltaisin suurimmanosan ajasta. Mies on kyllä lapsen kanssa, mutta ei osaa antaa mulle omaa aikaa. Oon yritäänyt järjestää itselleni sitä ja on sovittu että yksi ilta viikossa on mun vapaailta. Se on tarkotus olla keskiviikko ja oonkin jopa kerran jonnekin mennyt. Tiedän, että se on oma vika kun en vaan lähde. Mulla ei hirveesti ole täälä paikkakunnalla kavereita jotka voi lähteä mun kans iltaisin jonnekin, joten yksin pitäisi mennä. En ole mikään yksin olija niin se ei tunnu oikeen kivalta.
Mun miehen elämä pyörii sen oman navan ympärillä ja sen harrastuksen. Viikon paraspäivä on kun se pääsee pelaan. Se on sanonut mulle niin monta kertaa ja jokakerta se tuntuu yhtä pahalta. Ymmärrän että on tärkee sille mennä pelaan, mutta en mä noin sanoin mun perheelleni. Se ei arvosta mun kotona oloa ja milloinkaan ei tee elettäkään osoittaakseen mulle kuinka tärkeä olen. Siis tunnen olevani vain äiti tolle lapselle ja mahdollistan miehen kaikki menot ja oman elämän. Sanoo se kyllä kuinka tärkeä oon ja kuinka se tajuaa kuinka vaikeeta mulla on lapsen kanssa, mutta millääntavalla se ei sitä näytä. Seuraavassa lauseessa se sanoo kuinka väsynyt se on ja sanoo menevänsä lepään. Jos vaikka mies on ollut viikonlopun kavereidensa kanssa reissussa ja se tietää että mulla on ollut viikonloppu tosi vaikeeta lapsen kanssa kun se ei oo nukkunut ja roikkunut kokoajan mussa kiinni niin kotiin tullessa valittaa vaan kuinka rankka reissu hänellä on ollut. Mulla ei ikinä tulis mieleenkään sanoo noin jos tiiän että toinen on mahdollistanut hänen hurvittelureissun ja ollut nukkumatta kitisevän lapsen kanssa.
Oon päätynyt siihen että töihin mun on mentävä että saan vähän omaa elämää takaisin. Oma itsetunto on tippunut täysin nollaan kotonaoloaikana.
En siis kaipaa mitään sano sille miehelle ja älä valita kommentteja. Halusin vaan purkaa tätä olotilaa vähän. Olen sanonut asiasta miehelleni monta kertaa ja hän muistaa ne seuraavaan päivään saakka ja saattaa lähi k-marketista tuoda tulppaaneja kotiin tullessaan. Sitten kaikki unohtuu taas. Siis oma-aloitteinen kiinnostuminen mun elämästä ja hyvinvoinnista on täysin nolla.
Hetkisitten vielä mietin toista lasta, mutta nyt oon päättänyt että idiootti olen jos sellasta menen tekemään. Lapsen vauvaoloajankin hoidin sitä yksin. Mies ei uskltanut ja sillä meni hermot heti jos ei kaikki mennyt suunnitelmien mukaan.
Mun miehen elämä pyörii sen oman navan ympärillä ja sen harrastuksen. Viikon paraspäivä on kun se pääsee pelaan. Se on sanonut mulle niin monta kertaa ja jokakerta se tuntuu yhtä pahalta. Ymmärrän että on tärkee sille mennä pelaan, mutta en mä noin sanoin mun perheelleni. Se ei arvosta mun kotona oloa ja milloinkaan ei tee elettäkään osoittaakseen mulle kuinka tärkeä olen. Siis tunnen olevani vain äiti tolle lapselle ja mahdollistan miehen kaikki menot ja oman elämän. Sanoo se kyllä kuinka tärkeä oon ja kuinka se tajuaa kuinka vaikeeta mulla on lapsen kanssa, mutta millääntavalla se ei sitä näytä. Seuraavassa lauseessa se sanoo kuinka väsynyt se on ja sanoo menevänsä lepään. Jos vaikka mies on ollut viikonlopun kavereidensa kanssa reissussa ja se tietää että mulla on ollut viikonloppu tosi vaikeeta lapsen kanssa kun se ei oo nukkunut ja roikkunut kokoajan mussa kiinni niin kotiin tullessa valittaa vaan kuinka rankka reissu hänellä on ollut. Mulla ei ikinä tulis mieleenkään sanoo noin jos tiiän että toinen on mahdollistanut hänen hurvittelureissun ja ollut nukkumatta kitisevän lapsen kanssa.
Oon päätynyt siihen että töihin mun on mentävä että saan vähän omaa elämää takaisin. Oma itsetunto on tippunut täysin nollaan kotonaoloaikana.
En siis kaipaa mitään sano sille miehelle ja älä valita kommentteja. Halusin vaan purkaa tätä olotilaa vähän. Olen sanonut asiasta miehelleni monta kertaa ja hän muistaa ne seuraavaan päivään saakka ja saattaa lähi k-marketista tuoda tulppaaneja kotiin tullessaan. Sitten kaikki unohtuu taas. Siis oma-aloitteinen kiinnostuminen mun elämästä ja hyvinvoinnista on täysin nolla.
Hetkisitten vielä mietin toista lasta, mutta nyt oon päättänyt että idiootti olen jos sellasta menen tekemään. Lapsen vauvaoloajankin hoidin sitä yksin. Mies ei uskltanut ja sillä meni hermot heti jos ei kaikki mennyt suunnitelmien mukaan.