Kyllä miehen haluttomuus on tosi hakala juttu. Omalla miehelläni ei ole ollut käytännössä minkäänlaisia seksuaalisia haluja pariin vuoteen. Siis kyllä, pariin vuoteen. Itse olen suurin piirtein kuihtumassa läheisyyden puutteeseen. En tarkoita nyt pelkästään seksiä, vaan myös muunlaista läheisyyttä ja hellyyttä. Meillä on kolme vuotias lapsi. Hänen syntymänsä jälkeen mieheni seksuaaliset halut ovat hävinneet lähes tyystin. Tietysti pienen lapsen tullessa mukaan kuvioihin vanhempien kahdenkeskinen aika häviää minimiin, joka taas aiheuttaa paineita niille vähille yksityisille hetkille, jotka olisi käytettävissä. Mutta kyllä minun mielestäni lähes kaikilla ihmisillä on tietynlainen vietti ja tarve kokea läheisyyttä ja hellyyttä; seksuaalisuus ja eroottisuus sen yhtenä ilmentymänä. Mutta kun mies ei todellakaan halua ja tarvitse seksiä ollenkaan. Mitä silloin tehdään ? Hyvin usein puhutaan naisten haluttomuudesta ja väsymyksestä.
Tietenkin myös miehet voivat olla haluttomia kuten juuri sinun ja minun kohdalla on käynyt. Asia on tosi hankala ottaa puheeksi. Kyllä siinä täytyy osata olla kieli keskellä suuta, että miten sanasi valitset, ettei vastapuoli lokkaannu ja vetäydy vielä entistä enemmän kuoreensa jolloin ne vähäisetkin seksihalut katoavat ja tulee suorituspaineita. Ymmärrän sinua täysin. Jotenkin meidän naisten on helpompi keskustella omista haluistamme tai haluttomuuksistamme keskenämme tai vaikka jonkin ammattiauttajan kanssa. Mutta yritäppä saada mies puhumaan omista seksuaaliongelmistaan avoimesti. Ei niin vain onnistu. Tai sitten joku antaa vain ylimalkaisia kommentteja että "puhukaa, puhukaa" niin asiat selviävät. Tokihan niin on, mutta suomalaiset jurrikat jotka eivät juurikaan puhu eikä pussaa, ovat ihan oma rotunsa. Ei sitä voi oikein miksikään kääntää. Miehen haluttomuus tai kyvyttömyys kun ovat lähes tabuja asioita.
Itse olen siinä tilanteessa että puhua olen yrittänyt mieheni kanssa yhteisestä ongelmastamme eli miehen haluttomuudesta. Hän lähes tulkoon aina sanoo, että kyllä hän minua haluaa, ei vain nyt. Mutta seuraavalla kerralla rakastellaan sitten läpi yön. Ja sitä seuraavaa kertaa ei koskaan tule. Kun taas joku ilta yritän lähestyä häntä hellyys ja läheisyys sekä myöskin toisinaan seksi mielessäni, hän jälleen kerran torjuu minut vedoten väsymykseen tai kipeään selkäänsä tai johonkin muuhun. Joskus tilanteemme on valitettavasti edennyt riitaan saakka. Silloin hän on todennut ettei yksinkertaiseti tarvitse seksiä mihinkään ja hän voisi olla vaikka 15 vuotta ilman seksiä, ei tunnu missään.
Kun mies on haluton seksin suhteen vuosia, onko hänellä loputtomasti oikeus vaatia samaa selibaattia myös naiselta? Ymmärrän kyllä että tilapäisesti voi olla vaikeuksia asian suhteen, jolloin ongelma menee itsestään ohi jonkin ajan kuluttua, tai siihen haetaan apua esim. ammattiauttajalta. Mutta kun mies ei omaa haluttomuuttaan edes pidä ongelmana ja on itse asian kanssa ihan sujut, niin mitä silloin tehdään ? Ja kun tilanne jatkuu tosiaan vuosia. Ollaanko silloin ns. täysin eritahtiset ihmiset seksin suhteen ja kenen tahdissa sitten jatketaan elämää vuosia eteenpäin, kumman tarpeet tai tarpeettomuudet ovat ensisijaiset ja miten nämä luonnolliset vietit sitten tyydytetään hänen osaltaan, jolla ne ovat vielä tallella ? Tietysti oma apukin on hyvä, mutta ei ikuisuuksi ja läheisyyttä ja muuta hellyyttä lähellä pitämisineenkin tarvitsee pieni ihminen.
En tiedä käykö mieheni vieraissa vai mitä. Pariterapiaakin on kokeiltu, mutta ei auttanut. 