Miehen haluttomuus

Tiedän, että vastaavista aiheista on ollut ennenkin aloituksia täällä, mutta nyt täytyy päästä purkamaan omaa mieltä ja haluaisin kuulla mielipiteitä ja saada erilaista näkökulmaa tähän asiaan.

Ollaan miehen kanssa oltu yhdessä jo monta vuotta. Alkuun seksiä oli tietenkin paljon, kun alkuhuumassa mentiin. Jossain vaiheessa seksin määrä hiukan väheni, mutta sitä oli silti nykyiseen nähden usein. Nyt viimeisen vuoden aikana seksin määrä on romahtanut aivan totaalisesti. Itse voisin harrastaa seksiä vaikka useamman kerran viikossa ja olisin tyytyväinen vielä kerran viikossa tahtiinkin, mutta miehellä ei välillä tunnu olevan mitään mielenkiintoa seksiin useampaan viikkoon ja välillä taukoa on pari-kolme kuukauttakin.

Jossain vaiheessa jaksoin tehdä vielä aloitteita, mutta kun aina torjuttiin, niin en ole enää pitkään aikaan tehnyt aloitteita. Seksiä on käytännössä ollut viimeisen vuoden parin aikana vain silloin, kun miestä on sattunut haluttamaan. Ja jos mua ei ole sillä hetkellä haluttanut, niin sitten oon taas saanut olla useamman viikon ilman, eli olen sitten pyrkinyt saamaan itseni tunnelmaan, että saisin edes joskus. Luonnollisesti seksin kesto on myös lyhentynyt, koska tauot on niin pitkiä, eikä mies edes masturboi tauoilla. Tämän myötä itselle on tullut sellainen olo, että en enää saa edes siitä vähäisestä seksistä oikein mitään irti, kun aina täytyy jarrutella ja silti se on suht nopeasti ohi. Ei sentään mitään kaksi työntöä ja that's it, mutta itse haluaisin välillä rakastella pitkään ilman jarrutteluja. Nyt tämän syksyn aikana mullakin on alkanut hävitä halut omaa miestä kohtaan, koska tosiaan on tunne, että se ei mua halua ja jos joskus harvoin harrastetaan seksiä, niin en saa siitä mitään irti.

En usko, että mies kävisi vieraissa, koska melkein aina se on töiden jälkeen vain kotona tai sitten mun kanssa jossain. Ja ihan jo senkin puolesta, että miehen kesto on lyhentynyt niin paljon, en usko, että se käy muualla. Toki se on aina mahdollista, mutta uskon sen sitten, jos se mulle todistetaan. Monen monta kertaa ollaan asiasta keskusteltu ja aina ihan hyvässä hengessä, mutta yleensä puhumisen jälkeen asia pysyy miehen mielessä muutaman viikon ja sitten luisutaan taas samaan vanhaan. Ymmärrän sen, että aina ei voi haluta ja että parisuhteessa harvemmin (?) halut kohtaa täysin, mutta haluaisin jonkun kompromissin tähän tilanteeseen. Ei mielestäni ole reilua mua kohtaan lopettaa seksielämää lähes kokonaan. Jos (lähes) seksittömästä liitosta päätetään yhdessä, se voi varmasti toimiakin, mutta jos toinen päättää siitä yksin, asia ei ole niin yksinkertainen. Mä olen vielä niin nuori, että en aio luopua seksielämästä vielä kymmeniin vuosiin.

Tässä kohtaa varmaan yleisin vastaus on jätä se. Ja pakko myöntää, että olen sitä itsekin miettinyt viime aikoina. Mutta jotenkin tuntuu hölmöltä, kun kuitenkin kaikki muu on kunnossa. Tiedän, että mies rakastaa mua edelleen, koska näyttää sen muilla tavoilla. Meillä on hauskaa yhdessä, ei oikeastaan koskaan riitoja, joskus jotain erimielisyyksiä, mutta ei muuta. Tykätään samoista asioista ja meillä on myös omia menoja. Kaikki olisi käytännössä siis hyvin, jos tuo seksiasia ei olisi noin epätasapainossa. Vaikea miettiä mikä olisi järkevin tapa toimia. Mies sanoo, että hänen haluttomuus ei johdu musta. Meillä on pariin otteeseen ollut taloudellisesti hieman tiukempaa ja sitä mies on käyttänyt syynä, eli että stressaa raha-asioita ja siksi ei haluta. Ok, voi pitää paikkansakin, mutta me ollaan silti aina pärjätty ja varsinkaan enää nyt tuo syy ei oikein toimi, koska taloudellinen tilanne on nyt kohentumassa huomattavasti. Pitäisi varmaan taas puhua miehen kanssa, mutta sekin tuntuu turhauttavalta. Ehkä voisin pyytää miestä käymään lääkärissä selvittelemässä, johtuuko haluttomuus jostain fyysisestä asiasta vai onko vaan henkistä.

Tuli hieman pitkä kirjoitus, mutta toivottavasti edes joku jaksaa lukea ja kommentoida.

 

Miehenä ja vuosia näitä ketjuja lukeneena voin sanoa että ammut itseäsi jalkaan jos haet kommentteja täältä tai ainakin jos uskot niihin. Tämä palsta on trollien lisäksi täynnä paukapäisiä naisia jotka analysoivat yleensä kaikki mieheen ja miehen käytökseen liittyvät asiat TÄYSIN päin helvettiä.

Haluttomuus on parisuhteessa iso ongelma ja se pitää selvittää mikäli edes toinen seksiä haluaa. Mutta sen selvittämisen kanssa kannattaa edetä TODELLA harkiten ja huolella koska mitä isomman numeron asiasta teet sitä suurempi kynnys ja jopa kammo seksiä kohtaan saattaa miehellä tulla. Tärkeintä on että et millään tapaa syyllistä vaan rakastat ja välität ja osoitat sen.

 

Meillä sama ongelma, tosin 18 vuoden aikana on menty noin 7 vuotta ilman seksiä, joista 5 vuotta putkeen.

Mies ei vaan halua mua. Erota ei halua, koska rakastaa (?) mua ja viihtyy kanssani. Tällä hetkellä meillä ei ole seksiä ollenkaan, olen odottanut miehen aloitetta jota ei koskaan tule. Lapset on jo sen verran isoja, että ehkä odotan vielä muutaman vuoden tilanteen korjaantumista. Mutta en kyllä ajatellut olla loppuikääni ilman seksiä ( olen nelikymppinen).

 

Taisin jo yhden viestin kirjoittaa samasta aiheesta tälle foorumille.

Miehenä on vaikea ymmärtää toista miestä jolla ei halut ole kohdallaan. Välillä tuntuu että tässä ollaan vielä rippikouluikäisiä kun edelleen hormonit hyörii niin että tekisi mieli monta kertaa päivässä.
Oma kantani on se että seksi on ja sen pitääkin olla tärkeä osa parisuhdetta, jos mielenkiinto siihen loppuu niin on kyse jostain henkisestä blokista joka pitäisi avata.

Totta kai lapsi on tehnyt sen että aikaa ei ole samalla tavalla kuin ennen piehtaroida lihallisissa iloissa, mutta tahtoisin edes joskus käyttää ne hetket kun lapsi on unilla, kunnon sessioihin. Parisuhde on muuten kunnossa ja perhe-elämä on kivaa, aina sitä silti tahtoisi hieman muistutusta siitä että olemme edelleen kykeneväisiä olemaan se nuori pari joka ei malttanut pitää käsiään toisista erossa.

 

Kiitos asiallisesta viestistäsi. Olen kyllä lueskellut tällä palstalla jo jonkin aikaa ja tiedän minkälaisia vastauksia voi ja todennäköisesti tuleekin, joten uskoisin osaavani suodattaa ne

Omasta mielestäni olen tähän asti aina pystynyt keskustelemaan asiasta asiallisesti ja syyllistämättä. Nyt kun alkaa olla mitta täynnä, joudun ehkä tekemään enemmän töitä sen eteen, että edelleen jatkan asiallisella linjalla. Asiasta on tähän mennessä keskusteltu aina silloin, kun taukoa seksissä on kertynyt useampi kuukausi, joten en siitä jauha mitenkään jatkuvasti. Olen myös pyrkinyt näyttämään sen, että välitän, koska oikeasti yhä edelleen välitän miehestäni, vaikka tämä asia nyt kaihertaakin mieltä aika reilusti. Alkaa vaan olla epätoivoinen olo, kun olen antanut tilaa, enkä ole painostanut seksiin tai mitään sellaista, mutta silti mitään muutosta ei ole tapahtunut, kuin korkeintaan huonompaan.

 

[QUOTE="vieras";29115772]Meillä sama ongelma, tosin 18 vuoden aikana on menty noin 7 vuotta ilman seksiä, joista 5 vuotta putkeen.

Mies ei vaan halua mua. Erota ei halua, koska rakastaa (?) mua ja viihtyy kanssani. Tällä hetkellä meillä ei ole seksiä ollenkaan, olen odottanut miehen aloitetta jota ei koskaan tule. Lapset on jo sen verran isoja, että ehkä odotan vielä muutaman vuoden tilanteen korjaantumista. Mutta en kyllä ajatellut olla loppuikääni ilman seksiä ( olen nelikymppinen).[/QUOTE]

Tämä on kovin surullista. Koeta kestää vaikka varmasti näin pitkän odottelun jälkeen se voikin olla vaikeaa.
Seksihän on parasta nelikymppisenä joten kun taas aktivoidut niin ei ole hätää

 

Ehtikin näköjään viestiä kirjoittaessani tulla muitakin viestejä, kiitos kaikille siis.
Minunkin on jotenkin vaikea ymmärtää sitä, että ei haluta. Ymmärtäisin, jos me riideltäisiin koko ajan tai olisi muuten parisuhde pielessä, mutta kun kaikki muu on kunnossa ja yhteistä aikaakin olisi, mutta silti joudun olemaan ilman.

 

Miehillekin voi tulla vaihdevuodet joten hormonit vois tsekkaa? Itse näen, että jos aiemmin touhua ollut, on haluttomalla velvollisuus tsekkauttaa lekurilla mistä vois johtua, eikä vaan teilata aloitteita. Haluttomuus on yhteinen ongelma.

 

Siis onko teillä ap lapsia? Jos ei, niin neuvon hankkimaan uuden miehen. Koska ei se tuosta tule paranemaan, jos jo vuosia on seksittömyys jatkunut.

 

Ap, haluaisiko mies haluta? Jos mies ei, sinulla on iso ongelma.

Jos mies taas haluaisi haluta, mutta halua ei vain ole, kannattaa ehdottomasti yhdessä varovasti lähteä,selvittelemään asiaa. Vaikka kaikki olisikin kunnossa muuten suhteessanne, miehellä voi olla jokin alitajuntainen blokki tai käsittelemätön asia, joka on jostain syystä vasta nyt häntä alkanut vaivata. Näitä asioita voi työstää ilman, että kumpikaan loukkaantuu. Suosittelisin käyntiä seksuaali- tai pariterapeutilla. Teillä on hyvä tilanne, kun rakkautta kuitenkin on <3

 

Välillä musta tuntuu, että mies ei edes halua haluta, mutta kun se taas välillä haluaa niin jotenkin uskoisin, että se haluaisi haluta. En tiedä, täytyisi varmaan taas ottaa puheeksi, kun edellisestä kerrasta kun puhuttiin asiasta on taas aikaa.

Voiko miehelle tulla vaihdevuodet jo alle 4-kymppisenä? Voisin kyllä pyytää, jos mies kävisi lääkärissä tsekkaamassa ne hormoonit, ettei nyt ainakaan niistä olisi kiinni. Ja sitten jos ne on kunnossa, niin taitaa olla vakavan keskustelun paikka..

Seksuaaliterapia voisi myös olla hyvä vaihtoehto. Ainakin mulla alkaa jo olla sellainen olo, että ei me tätä enää keskenämme saada selväksi. Ja ehkä nyt olisi hyvä hetki terapialle, kun mulla on vielä jonkinlaista mielenkiintoa selvittää asiaa. Ennen kun ollaan siinä tilanteessa, että haen seksiseurani muualta. Siihenkään en haluaisi lähteä.

Kiitos kun olette vastanneet ja kertoneet mielipiteitänne! Olen ollut jotenkin todella yksin tämän asian kanssa, kun en ole halunnut lähimmille ystävillekään tästä puhua.

 

Kannattaa käydä miehen lääkärissä jos ei siis ollenkaan tee mieli, ei edes itse tyydytä itseään. Meillä syyksi selvisi ihan terveydellinen juttu, johon sai lääkkeet. Moni puute voi aiheuttaa tai vajaatoiminta.

 

Jos erota viitsi (luultavasti rahan vuoksi) niin hommaa vakipano, naiselle se on helppoa kuin heinänteko- ei tarvitse muuta kuin mennä baariin ja sanoa "KYLLÄ" ekalle äijälle joka tulee kyselemään pillun perään.

 

Tämä ei ole vinkki vain kokemus. Minulla on matalan libidon omaava puoliso. Minä olen meistä se aloitteellinen osapuoli, ja ehkä kerran kuussa jotain tapahtuukin. Raskaus- ja vauva-ajat ovat sitten olleet aika seksittömiä. Mieheni on uskollinen heteromies, jolla ei tiettävästi ole erityistä fyysistä tai psyykkistä estettä, hänelle seksi ei vain ole niin tärkeää. Lääkäriin mies ei halua, joten en voi olla varma onko hormonit sun muut kohdillaan, mutta aikuista miestä en myöskään voi pakottaa. Ja jos hän kokee nykyisen seksuaalisuutensa itselleen normaaliksi ja terveeksi, mikä minä olen leimaamaan sitä muuksi? Jossain vaiheessa sain paljon pahaa aikaiseksi ottamalla sen itseeni ja painostamalla, mutta onneksi olen saanut tilaisuuden monta vuotta korjatakin käytöstäni.

Olen tottunut vähäiseen seksiin. Tosin se seksi mitä meillä on, on kyllä sitten hyvää, ja mies on hyvin huomaavainen minua kohtaan ja täysin läsnä ja nauttii selvästi sitten kun itse hommiin päästään. Mutta en siis enää koe rauhallista seksielämäämme ongelmaksi, vaikka useamminkin kelpaisi. Avain tähän on ollut sitten se muunlainen hellyys, läheisyys, arvostus, huomioiminen. Siis se, että seksittöminäkin kausina tiedän, että mieheni nauttii läsnäolostani ja kosketuksestani ja olemme toisillemme erityisen tärkeitä. Edelleen aiheesta ajoittain puhutaan, hyvässä hengessä, että vois taas joskus muistaa kun se kuitenkin on kivaa Näillä mennään, ja tyytyväisinä.

 

Raha ei kyllä ole mulle esteenä erolle. Lähinnä tuntuu typerälle erota, kun kaikki muu on hyvin. Ainakin haluaisin selvittää onko tilannetta mahdollista korjata niin, että ei tarvitsis erota. Mutta täytyy kyllä joku ilta kun ollaan rauhassa kotona ottaa puheeksi ja ehdottaa sitä lääkäriä.

Mä en halua tottua vähään seksiin. Enkä ole vielä tässä vaiheessa siihen tottunut, vaikka tätä nyt on kestänyt jo hieman pidempään. Olen vaan sen verran aktiivinen seksuaalisesti, että en pysty enkä edes halua tottua vähään seksiin. Miksi haluaisin, kun nautin siitä ja haluan sitä? Toivon todella, että saadaan miehen kanssa tämä järjestykseen ja niin, että molemmat on tyytyväisiä. Siis niin, että mä en koe koko aikaa olevani puutteessa ja että mies ei koe, että joutuisi väkisin liian usein puuhailemaan.

 

Minulla on miesystäväni kanssa saman kaltainen tilanne seksin suhteen. Kärsin, kun mies ei ole halukas ja seksiä on minulle liian vähän. Ihmettelen kanssa mitä tekisin. Keskustelu ei ole johtanut mihinkään. Mies ei tunnu puhuvan avoimesti, jos ollenkaan.

 

Piti kaivaa tämä aihe pitkästä aikaa esille.. Viime kirjoittelun jälkeen ollaan miehen kanssa taas puhuttu asiasta ja tälläkin kertaa hyvässä hengessä. Miehelle asiasta puhuminen on kyllä vaikeaa, eikä se siitä tykkää puhua, mutta keskustelee kuitenkin ja mä yritän olla painostamatta ja mielestäni siinä onnistunkin. Miehellä oli muitakin verikokeita tossa syksyn lopulla ja vinkkasin, että jos voisi siinä samalla pyytää, että hormonitkin tsekattais, mutta ei saanut siihen aikaiseksi niitä pyytää. Eikä ole sen jälkeenkään asiaa hoitanut vaikka sanoi mulle silloin siihen tyyliin, että voisi käydä lääkärissä tarkistuttamassa.

Harmittaa edelleen tää tilanne Tuntuu siltä, ettei tähän oo mitään muutosta tulossa. Edelleen kaikkea muuta läheisyyttä on paljon ja nykyään enemmän miehen aloiteesta kuin mun. Pari kertaa se on tehnyt seksiinkin aloitetta, mutta mä en vaan jotenkin oo pystynyt.. Ehkä kun suurimman osan ajasta joutuu jarruttelemaan omia halujaan, on yhtäkkiä tosi vaikea saada niitä taas herätettyä. Suhde on edelleen kaikilta muilta osilta todella hyvä, ainoastaan seksin puute/vähäisyys hiertää mua.

 

Meillä aikoinaan vaan jotenkin loppui seksi kun muutettiin yhteen. Oltiin nuoria ja molemmat ensimmäisessä pidemmässä suhteessa. Kumpikaan ei kai oikein osannut tehdä aloitetta ja emäntäkään ei millään lailla ilmaissut mitään todellisia haluja koko hommaan. Toki saattoi silloin tällöin vaan töksäyttää jotain makkarihommista, mutta tulkitsin niiden johtuvan lähinnä velvollisuuden tunnosta. Yllättäen ei sitten kiinnostanut mokomaan ryhtyä. Lapsiakin on kyllä siunaantunut, mutta niiden teossa ei kyllä ollut kyse seksistä mun mielestä ainakaan. Heti kun tikku näytti 2 viivaa, niin loppui taas kaikki kuviot kuin seinään. Samaa settiä mennään vieläkin, kun jotenkin vaistoan, että ei vaimo oikeasti minua halua, eikä nauti. Kunhan suorittaa. Se vie omatkin halut kyllä melko tyystin.

 

Vanha, vanha ketju, mutta ajattelin tulla päivittämään. Mitään muutosta ei tilanteeseen tullut, joten päädyin siihen, että meidän on parempi jatkaa eri teillä. Nyt ollaan oltu erossa joitain kuukausia ja nyt mies on käynyt lääkärissä (jossa selvisi häikkää hormoneissa) ja nyt miestä kiinnostaa seksi niin jumalattoman paljon. Ahdistaa, miten se heräsi tähän "liian myöhään". Koska missään vaiheessa mulla ei tunteet miestä kohtaan loppuneet, vaan jouduin repimään itseni irti suhteesta vähän niinkuin väkisin.

Mulla on nyt ollut vakituista seksiseuraa, enkä ole koskaan ennen kokenut vastaavaa kipinää kenenkään kanssa. Tuntuu siltä, että ei sen tarvitse kuin katsoa muhun, niin saman tien hyrähtää kone käyntiin.

Oma mies sanoo nyt ymmärtäneensä miten iso asia tämä on mulle ollut, ja että on hienoa miten hän on nyt itsekin herännyt uudestaan. Harmillista, kun mulla on tainnut kuitenkin ne halut häntä kohtaan hälvetä aika pahasti Ollaan jonkun verran nyt harrastettu seksiä ja onhan se ihan ok edelleen. Tuntuu vaan siltä, että mies nyt pakosta on herännyt ja varsinkin kun on myös "kilpailija". En uskalla luottaa siihen, että jos palattaisiin yhteen, hän haluaisi mua edelleen vuosien päästä niinkuin nyt sanoo haluavansa.

Vaikeita tilanteita. Edelleen pidän meidän entistä parisuhdetta hyvänä kaikin puolin muuten, mutta toi seksiasia on iso mörkö. Nyt tuntuu että se mörkö on siirtynyt mun päähän, koska jotenkin on tosi vaikea haluta miestä tai varsinkaan uskoa siihen, että nyt se on lopullisesti muuttunut. Vaikea tilanne.

 

Hei halloota, sait sen mitä halusitkin, niin anna mennä, pane ukkosi kanssa! Vai onko se kuitenkin nii että seksi on tärkeämpää kuin tuo oma mies? Jos rakastat miestä niin teet kaikkesi suhteen eteen ja hienoa että miehesi teki asian eteen jotain, ehkä hän vasta nyt ymmärsi kuinka sinua vaivasi asia? Ja anteeksi, en halua kuullostaa törkeältä, sanon vain suoraan. Toivon silti tsemppiä teille

 

Kiitos vastauksesta. Sulla on siinä ihan perää. Mies vaan on tässä sen jälkeen kun aloin erosta puhumaan tehnyt myös sellaisia asioita, joita on vaikea hyväksyä ja ei todella ole käyttäytynyt niinkuin aikuisen ihmisen kuuluisi käyttäytyä.

En siis todellakaan tiedä enää mitä haluan. Seksi ei oo tietenkään se kaikkein tärkein, mutta musta tuntuu, että toi oma mies on rikkonut mua ja loukannut mua ja mun seksuaalisuutta niin pahasti, että tällä hetkellä tuntuu vaikealta päästä siitä yli.

Ja suoraan sanottuna mua v*tuttaa aivan suunnattomasti se, että niin kauan kun oltiin yhdessä, ei ollut pienintäkään mielenkiintoa tehdä asioille mitään, mutta sit kun mä olen käsitellyt eroajatusta todella pitkälle omassa päässäni ja sanon sen ääneen ja muutetaan erillee, ni sit sitä mielenkiintoa alkaakin olla

Ja tällä hetkellä tuntuu myös todella vaikeelta luottaa siihen, että tää muutos olisi pysyvä, eikä vaan nyt hetkellinen pakon edestä.

 

Mä taas olen sitä mieltä, että älä palaa enää yhteen. Sä olet kerran jo käynyt pahimman läpi ja sun kannattaa miettiä tarkkaan, ennen kuin palaat siihen tuttuun turvalliseen mukavuuden halusta. Yritä etsiä mies, joka sytyttää sinut yhtä hyvin kuin tuo vakipano ja on myös ihana poikaystävä.

 

Kuten edellinenkin sanoi, olet jo surutyösi tehnyt ja irtaantunut miehestäsi. En usko, että enää onnistuisitte.

 

Kiitos vastauksesta. Sulla on siinä ihan perää. Mies vaan on tässä sen jälkeen kun aloin erosta puhumaan tehnyt myös sellaisia asioita, joita on vaikea hyväksyä ja ei todella ole käyttäytynyt niinkuin aikuisen ihmisen kuuluisi käyttäytyä.

En siis todellakaan tiedä enää mitä haluan. Seksi ei oo tietenkään se kaikkein tärkein, mutta musta tuntuu, että toi oma mies on rikkonut mua ja loukannut mua ja mun seksuaalisuutta niin pahasti, että tällä hetkellä tuntuu vaikealta päästä siitä yli.

Ja suoraan sanottuna mua v*tuttaa aivan suunnattomasti se, että niin kauan kun oltiin yhdessä, ei ollut pienintäkään mielenkiintoa tehdä asioille mitään, mutta sit kun mä olen käsitellyt eroajatusta todella pitkälle omassa päässäni ja sanon sen ääneen ja muutetaan erillee, ni sit sitä mielenkiintoa alkaakin olla

Ja tällä hetkellä tuntuu myös todella vaikeelta luottaa siihen, että tää muutos olisi pysyvä, eikä vaan nyt hetkellinen pakon edestä.

Olen tuo suorasanainen vierailija Niin, ymmärrän kyllä tuonkin että on hanurista, kun vaadittiin, että piti näin pitkälle mennä ennenkuin tapahtui muutosta asioihin, olen kokenut saman, vaikka kyse ei meillä ollut seksistä. Ei ole helppoa ei. Mutta mieti vielä tarkkaan tunteitasi ennen kuin luovut koko suhteesta, ehkä hiljaa hyvä tulee? Ettei kuitenkaan heti taaas asuta yhdessä ja olla niiin paria, kai ymmärrät mitä tarkoitan? Ja olisiko mahdollista että mies on käyttytynyt typerästi eron jälkeen, koska tietää mokanneensa ja häneen sattuu? Mutta aina kannattaa tehdä niin kuin itsestä parhaalle tuntuu