Miehen haluttomuus kulminoitui eilen ja minä haluaisin eron.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja olen lopussa.
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
O

olen lopussa.

Vieras
Mulla on todella typerä fiilis. Syytän itseäni, miksi mä olen alunperinkään ryhtynyt parisuhteeseen ihmisen kanssa jonka libido on HUOMATTAVASTI pienempi kuin omani, varsinkin kun se kävi jo heti alussa selväksi.

Olemma seurustelleet nyt 6 vuotta, joista 4 vuotta ollaan asuttu yhdessä ja vajaa 3 vuotta ollaan oltu yhden lapsen iskä ja äiti. Mun mies ei ole juuri koskaan ollut kovin aktiivinen seksin suhteen. Jos en ikinä itse tekis alotteita, meillä ois varmaan kerran kuussa seksiä. Nyt kun olen tehnyt, paljonkin, meillä on seksiä "jopa" 1-2 viikon välein. Itse haluaisin kerran päivässä, tai vähintäänkin useamman kerran viikossa. Mua loukkaa joka kerta (n.9/10) kun mun mies torjuu mun lähestymiset, mutta silti oon jaksanut jatkaa niiden tekemistä kun tiedän muuten ettei meillä ois seksiä kuin tosi harvoin. Silti pakit pakkien perään on kuudessa vuodessa musertanut mun itsetunnon täysin, ja silloin kun mieheni seksiin saankin suostumaan, mulla on koko ajan olo että hän on tavallaan pakosta nyt tässä touhussa mukana. Mä olen itse hoikka, hyvinsäilynyt juuri 30v täyttänyt nainen, mulla on isot tissit ja kiva pylly, eikä kasvoissakaan ole valittamista. Väittäisin että oon myös hyvä sängyssä, aktiivinen ja osallistuva, sekä aidosti kiihkeä. Olen kokeillut erilaisia alusvaatteita, vihjailevaa ja suoraan asiaan käyvää lähestymistyyliä, urkkinut ja toteuttanut seksifantasioita, kaikkea, mutta mies ei vaan innostu.

No, eilen oli sellainen tilanne että makoilimme molemmat sohvalla illalla ja katsoimme telkkaria. Yritin muutamaan otteeseen tarttua miestä kädestä ja siirtää sen pyllylleni, ihan vaan hiplaamista varten, en olis edes halunnut varsinaista seksiä vaan housujen päältä hivelyä. Joka kerralla miehen reaktio oli tavallaan kauhistuneena vetää kätensä mun kädestä pois. No, puolen tunnin yrittämisen jälkeen mun omat sormet eksyi ihan ohimennen kulkemaan oman pimppini yli, edelleen siis housut jalassa. Ja mitä tekee mies, hyppää ylös sohvalta ja alkaa MÄKÄTTÄMÄÄN mulle että "mitä sä siinä alat ittees räpläämään, tajuatko sä kuinka kiusallista ja ahdistavaa tuo on??" Mulle tuli ihan hirveän paha mieli, sillä tähän mennessä mun mies on vaan ihan kiltisti torjunut mut, mutta tällä hetkellä sainkin kuulla olevani jotenkin vastenmielinen mieheni mielestä kun yritän saada itselleni kosketusta. :(

Makasin koko yön sängyssä ja mietin haluanko mä oikeasti jatkaa koko loppu elämäni puutteessa elämistä. Koska mies ei tuosta selvästikään ole halukkaammaksi muuttumassa, eikä myöskään mun himot ole laimenemassa. Mies on muutoin täydellinen puoliso ja isä, luotettava, kiltti, empaattinen, rauhallinen, hauska jne. Kaikki muu toimii täysillä, muttei sekis. Ja mulla on kamalan syyllinenolo, olisinko mä ihan lumppu jos jätän muuten täydellisen miehen vain seksin puutteen takia. Tiedän että mulla ois vientiä sinkkuna, ja varmasti löytäisn uudenkin miehen, mutta välitän liikaa jättääkseni mieheni "vain" seksin takia. Aamulla kun nousimme ylös, pyysin mieheltä voitaisinko jutella asiasta, ja kerroin että hänen käytöksensä ja varsinkin sanansa loukkasivat mua todella paljon eilen.

Mies oli pahoillaan, selitti että seksi on hänelle liian tabu eikä hän uskalla ehdottaa mitään silloin kun häntä itseään haluttaisi, ja sitten se fiilis menee vaan ohi kun itseään jännittää niin paljon tehdä aloite. Mainittakoon vielä etten ole ikinä, en kertaakaan, torjunut miestäni kun hän on seksiä ehdottanut (ehkä 3krt/vuosi). Kuitenkin seuraava mitä mieheni kertoi, sai mut tuntemaan oloni tosi vastenmieliseksi mieheni silmissä. Hän nimittäin paljasti runkkaavansa pari kertaa JOKA PÄIVÄ kun ei kuulemma huvita/jaksa mun kanssa panna. Mä oon tähän mennessä elänyt luulossa että tuo runkkaa suunnilleen kerran kuussa jos tietää joutuvansa panemaan ja ei halua tulla liian nopeasti, johtuen siitä että välissä on ollut niin iso tauko. Mutta että joka päivä, ja minulta sitten pihtaa. :'( Mulle hän vakuuttaa ettei mussa ole mitään vikaa, että olen hänestä ihana, haluttava ja seksikäs ja meillä on hyvää seksiä silloin kuin sitä on jne. Jotenkin vaan tuntuu ettei mulle enää riitä kaunbiit sanat kun ei ne vaikuta tekoihin mitenkään.

Mitä mieltä olette? Olisinko mä todella ajattelematon ja itsekäs jos ottaisin eron vain seksin takia? Saako lapselta rikkoa kodin siksi että äiti on jatkuvasti puutteessa? Saako miestään pettää jos hän ei halua sinua ja päälle vielä loukkaa tuolla tavoin? Miten tällaiset tilanteet yleensä ratkotaan eroamatta? Otetaan rakastaja?
 
No voisitteko ajatella jtn terapiaa? Miehelle seksi on jostain syystä vaikea asia, selvästi tarpeita kuitenkin on. En n ekana pistäisi lusikoita jakoon jos seksi on ainoa ongelma.
 
Anteeksi, ei ole tarkoitus loukata kumpaakaan osapuolta, mutta onkohan miehesi ensinnäkään ihan hetero? Siis ihan ekana tuli mieleeni, siitä kannattais varmaan pohdinnat aloittaa. Meillä oli vastaava tilanne parin vuoden ajan kun mieheni oli masentunut ja lihoi silloin 25kg melko lyhyessä ajassa. Muistan kyllä nuo tuntemukset ja joskus ihan suoraan sanoinkin hänelle, että toivottavasti alkaa helpottaa ja olo kohentua, koska minä en pysty enää näin elämään. Toki siinä oli muutakin kuin tuo seksin puute, mutta kyllä se siinä aika päälimmäisenä keikkui. Minä toki tiesin, että mikä mieheni on 'normaalisti' eikä tarvinnut sillä tavalla itsestäni niitä syitä kaivella vaan tiesin että masennuksesta ja lihomisesta johtuu haluttomuus.

Yhden vastaavan tuttavapriskunnan tiedän, ja siinä asia sitten loppujen lopuksi oli niin, että mies oli homoseksuaali, joka oli kieltänyt asian itseltäänkin. Mennyt naimisiin ja perustanut perheen ja ajatellut vaan että kyllä se siitä suttaantuu. He erosivat kyllä ja mies on nyt ihan avoimesti parisuhteessa toisen miehen kanssa, tosi hyvin heillä toimii tuo lasten systeemit ja kaikki nyt eron jälkeen.

Toinen juttu on esim. kilpirauhasongelmat tai verensokerihommat, tosin jos tuota on vuosikausia jatkunut niin olis kai ne tulleet ilmi aikaisemminkin? Mutta kannattais ehkä lääkärissä käydä kyselemässä että mitä kaikkea tuon taustalla voi olla jos mitään muuta syytä ei tule mieleen. Mutta jos ei suorat keskustelut auta eikä tilanne muutu niin minä en varmaankaan voisi loppuelämääni noinkaan elää. Pitäiskö teidän sitten edes kokeeksi erota?
 
Naisella on täysi oikeus jättä ja/tai pettää, mikäli mies ei ole aina temmi tanassa. Mies ei taas missään tapauksessa saa arvostella tai vaatia seksiä, mikäli rouva on päättänyt pitää rämemajavansa suljettuna vaikka pari vuotta!

Tämä oli kärjistys, mutta näin se menee!
 
no ajatellaanpa asiaa toisinpäin : nainen "pihtaisi" niiin mies varmaan pitäis luonnollisena että voi käydä vieraissa kun ei omalta irtoa....En siis kannata pettämistä ,mutta ärsyttää asetelma että nainen on heti huora jos pettää ja jos ei anna niin on pihtari.mutta miehelle tuntuu olevan molemmat ok ja hyväksyttäviä...
 
[QUOTE="jep";28448951]no ajatellaanpa asiaa toisinpäin : nainen "pihtaisi" niiin mies varmaan pitäis luonnollisena että voi käydä vieraissa kun ei omalta irtoa....En siis kannata pettämistä ,mutta ärsyttää asetelma että nainen on heti huora jos pettää ja jos ei anna niin on pihtari.mutta miehelle tuntuu olevan molemmat ok ja hyväksyttäviä...[/QUOTE]
Ei vaan lutka jos jakelee useammalle, jollei ota maksua. En tiedä mikä se miehen termi olisi ko. asiassa, kaitpa häntäheikki / huora käy myös tilanteesta riippuen.

Sen missasin että kuka muka väittää että miehen toiminta ja naisen toiminta olisi eri asia kun tilanne on sama?

Vain totaaliset idiootit (keskenkasvuiset ja muuten aivottomat) näkee että naiset pitäisi tuomita eri tavalla kuin mies samoista teoista.
 
Huh. Mä olisin totaalisen ahdistunut, jos mieheni olisi jatkuvasti noin päällekäyvä! Siis vaikka mulla haluja olisikin, niin kyllä ne katoaisi ja mies alkaisi ällöttää kun koko ajan hinkkaamassa.

Eikä se miehen ajatuksenkulku nyt musta kovin erikoinen ollut...minustakin olisi ollut ihan mahdollista että alat siinä itseäsi räpläämään, kun mies ei halunnut. Aivan mahdollinen kuvio, kun tekstiäsi lukee. Pitkän päivän jälkeen katsellaan telkkaria rauhassa, niin eiköhän silloinkin pitäis olla hiplaaassa, haluamassa ja hekumoimassa...voi yäk mikä kiimassa possu!!!
 
No kai sä sitten otat sen eron. En mä näe että tuo tilanne voisi tuosta hyväksi muuttua. Sä syytät miestä siitä ettei sillä ole haluja, ilman niitä on tosi vaikea toimia. Ja seksiin painostaminen saa inhon aikaan koko touhua vastaan, tiedän kokemuksesta.
Tosin pari krt päivässä runkkaaminen silti kuulostaa paljolta, mutta orkku rentouttaa, ja se on oikeastaan vähän eri juttu kuin seksi mullakin. Mä en halua seksiä kenenkään kanssa edes ajatella, se on suorastaan liian rasittava ajatuskin, varsinkin kun mä en yhdynnässä edes saa. Omin käsin homma hoituu minuutissa, ilman rasitusta, eikä tarvitse ottaa kenenkään muun saamista huomioon.
Tietysti mies voi olla vain väsynyt (stressi, alkava masennus, jne), ja ehkä sille asialle olisi jotain tehtävissä jos oikein yrittää.
Mutta sä olet nuori, ja teillä on alun alkaen niin erilaiset tarpeet, niin mä veikkaan että tuossa voi olla vuosikymmenien kituminen molemmilla edessä. Onkohan siinä järkeä?
Mutta kuitenkin sanoisin että älä ota henkilökohtaisena loukkauksena miehen haluttomuutta.
Se mies saattaa kovasti haluta yrittää, mutta vaikea sitä on teoiksi muuttaa ihan vaan tahtomalla.
 
Kuulosti tutulta. Meillä ollut myös vuosia vastaava tilanne. Olin tosi ahdistunut ja masentunut, ja koin itseni todella epäviehättäväksi. Meidän tapauksessa kävi niin, että toisen lapsen synnyttyä omat haluni vähenivät ja asia meni balanssiin. Edelleen minä olen meillä se, joka tekee aloitteen, mutta se ei haittaa, kun torjuntoja ei enää tule. Toki välillä käy mielessä, että olisipa hottista, kun himottaisin niin, että minua lähestyttäisiin. :) Mitä sitten olisin tehnyt, jos tilanne ei olisi meillä korjaantunut? Ei tietoa. Toivottavasti pääsette johonkin ratkaisuun. Ei tuota loputtomiin kestä.
 
[QUOTE="Jokuvaa";28448935]No voisitteko ajatella jtn terapiaa? Miehelle seksi on jostain syystä vaikea asia, selvästi tarpeita kuitenkin on. En n ekana pistäisi lusikoita jakoon jos seksi on ainoa ongelma.[/QUOTE]

Olen yrittänyt ehdottaa seksuaaliterapiaa, mutta mies järjestäen kieltäytyy kun ei kuulemma vaan uskalla puhua aiheesta. Häntä nolottaa ja hävettää kuulemma edes sanoa minulle mitään seksiin liittyvää, saatika sitten vieraalle ihmiselle. Nykyään saan myös valitusta siitä kuinka miehestäni tuntuu että kaikki mun kosketukset ja hellyydenosoitukset pitäisi automaattisesti johtaa seksiin. Se ei pidä paikkaansa, minä olen aina pussaillut ja halaillut miestäni ihan ohimennenkin, vailla mitään ajatusta seksistä, ja useita kertoja päivässä jopa.
 
[QUOTE="...";28449003]Kuulosti tutulta. Meillä ollut myös vuosia vastaava tilanne. Olin tosi ahdistunut ja masentunut, ja koin itseni todella epäviehättäväksi. Meidän tapauksessa kävi niin, että toisen lapsen synnyttyä omat haluni vähenivät ja asia meni balanssiin. Edelleen minä olen meillä se, joka tekee aloitteen, mutta se ei haittaa, kun torjuntoja ei enää tule. Toki välillä käy mielessä, että olisipa hottista, kun himottaisin niin, että minua lähestyttäisiin. :) Mitä sitten olisin tehnyt, jos tilanne ei olisi meillä korjaantunut? Ei tietoa. Toivottavasti pääsette johonkin ratkaisuun. Ei tuota loputtomiin kestä.[/QUOTE]
sehän tuossa onkin, että haluttomuus vaivaa aika monia ihmisiä jossain vaiheessa elämää. Entäs jos sinäkin olisit ottanut eron ja hommannut sen uuden miehen, ja sitten bum, sun halusi olisivat laantuneet, mutta mies vaatii edelleen enemmän. Ja ei kun taas uutta hakemaan...
 
Anteeksi, ei ole tarkoitus loukata kumpaakaan osapuolta, mutta onkohan miehesi ensinnäkään ihan hetero? Siis ihan ekana tuli mieleeni, siitä kannattais varmaan pohdinnat aloittaa. Meillä oli vastaava tilanne parin vuoden ajan kun mieheni oli masentunut ja lihoi silloin 25kg melko lyhyessä ajassa. Muistan kyllä nuo tuntemukset ja joskus ihan suoraan sanoinkin hänelle, että toivottavasti alkaa helpottaa ja olo kohentua, koska minä en pysty enää näin elämään. Toki siinä oli muutakin kuin tuo seksin puute, mutta kyllä se siinä aika päälimmäisenä keikkui. Minä toki tiesin, että mikä mieheni on 'normaalisti' eikä tarvinnut sillä tavalla itsestäni niitä syitä kaivella vaan tiesin että masennuksesta ja lihomisesta johtuu haluttomuus.

Yhden vastaavan tuttavapriskunnan tiedän, ja siinä asia sitten loppujen lopuksi oli niin, että mies oli homoseksuaali, joka oli kieltänyt asian itseltäänkin. Mennyt naimisiin ja perustanut perheen ja ajatellut vaan että kyllä se siitä suttaantuu. He erosivat kyllä ja mies on nyt ihan avoimesti parisuhteessa toisen miehen kanssa, tosi hyvin heillä toimii tuo lasten systeemit ja kaikki nyt eron jälkeen.

Toinen juttu on esim. kilpirauhasongelmat tai verensokerihommat, tosin jos tuota on vuosikausia jatkunut niin olis kai ne tulleet ilmi aikaisemminkin? Mutta kannattais ehkä lääkärissä käydä kyselemässä että mitä kaikkea tuon taustalla voi olla jos mitään muuta syytä ei tule mieleen. Mutta jos ei suorat keskustelut auta eikä tilanne muutu niin minä en varmaankaan voisi loppuelämääni noinkaan elää. Pitäiskö teidän sitten edes kokeeksi erota?

Miehelläni ei ole mitään mielenterveysongelmia, ainoa perussairaus on adhd. Myöskään homouteen viittaavia asioita en hänestä löydä, luulisin että olisin kuudessa vuodessa edes jotain huomannut. Seksistä hänen on kuulemma vaikeaa puhua kun hänellä ei ole koskaan ollut ketään jolle puhua tai kysellä seksiasioista. On kuulemma saanut seksivalistuksensa suoraan pornosta, kun vanhemmat tai kaverit eivät ole asioista halunneet jutella. Hän ei silti edes katso paljoakaan pornoa, kuulemma kerran pari kuukaudessa, muutoin kuulemma esim. nuo runkkauskerrat on sellaisia että vaikka vessassa käynnin aikana tulee ajatus seksistä niin saattaa runkata huvikseen, eli ei ns. panetukseen. Olemme käyneet asioita läpi tuhanteen kertaan ja olen kärsivällisetsti jaksanut odottaa josko hän puhuisi edes jotain. Tänään aamulla hän lopulta tajusi loukanneensa mua todella pahasti kun otin eron ja eiliset tapahtumat puheeksi, ja suurin piirteen kaikki tieto mitä olen saanut hänen seksuaalisuuden ongelmistaan, on tämän aamun keskustelusta, Sitä ennen hän ei ole avautunut asiasta ollenkaan tai edes pintapuolisesti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja öokj;28448948:
Naisella on täysi oikeus jättä ja/tai pettää, mikäli mies ei ole aina temmi tanassa. Mies ei taas missään tapauksessa saa arvostella tai vaatia seksiä, mikäli rouva on päättänyt pitää rämemajavansa suljettuna vaikka pari vuotta!

Tämä oli kärjistys, mutta näin se menee!

Tämä nyt oli niin provo viesti kuin vaan olla ja voi, mutta mulle tuli tästä kuitenkin mieleen kertoa että mulla on lähinnä sellainen olo kuin meillä olisi tämän seksiasian johdosta roolit kääntyneet ihan päälaelleen. Minä olen nykyään se mies joka ehdottelee, odottaa, ymmärtää, vonkaa, jaksaa odottaa, turhautuu jne. ja mieheni on se nainen joka mäkättää kun kaikki koskettaminen tuntuu vihjailulta ja mulla ei pyöri päässä kuin seksi, vaikka meillä kuitenkin on paljon muitakin yhteisiä asioita ja tekemistä.
 
Kyllä. Mutta mikäli haluttomuus kestää vuosia ja aiheuttaa parisuhteen toiselle osapuolelle ahdistusta ja masennusta jatkuvien torjuntojen seurauksena, niin ei ole kohtuutonta, että toinen vaikka sitten "vaatii" haluttomuudesta kärsivää hakemaan apua lääkäristä/terapeutilta. Ei seksiä pitäisi kenenkään vaatia! Seksi parisuhteessa on rakkauden osoitus ja sitä pitäisi kummankin haluta.



[QUOTE="Mämä";28449023]sehän tuossa onkin, että haluttomuus vaivaa aika monia ihmisiä jossain vaiheessa elämää. Entäs jos sinäkin olisit ottanut eron ja hommannut sen uuden miehen, ja sitten bum, sun halusi olisivat laantuneet, mutta mies vaatii edelleen enemmän. Ja ei kun taas uutta hakemaan...[/QUOTE]
 
Minusta asioita ei kannata sekoittaa. Miehen haluttomuus on ongelma joka olisi hyvä käsitellä tavalla tai toisella. Toinen asia on sitten ristiriita jos toinen haluaa masturpoida ja toinen ei sitä hyväksy. Keskustelun paikka sekin, mutta ehkä vasta sen jälkeen kun ensimmäinen asia on jotenkin hoidossa.
 
[QUOTE="Hmh";28449014]Millainen lapsuus miehelläsi ollut, millaisessa perheessä kasvanut? Löytyiskö sieltä selitys? Seksuaaliterapia voisi auttaa mutta haluaako mies mennä?[/QUOTE]

Mä en ole ollenkaan varma, onko se mies tässä, jonka terapiaan pitäisi mennä....eikö kukaan näe tätä niin, että mies on vaan kertakaikkiaan kyllästynyt ja ahdistunut vaimonsa päällekäyvästä käytöksestä ja jatkuvasta seksin tuputuksesta? Ap jo tuolla kirjoitti, että mies jo kavahtaa kaikkea kosketusta, koska hänestä tuntuu että kaiken pitäisi johtaa seksiin. No ei ihme että tuntuu!

Ehkä se onkin ap, jonka pitäisi puhua lukkoja auki. Miksi pitää jatkuvasti tulla hyväksytyksi seksin kautta? Miehen haluta? Keneltä ja miksi sinä loppujen lopuksi niin kovasti hyväksyntää kaipaat?

Ainoa ongelma tässä on, että halut eivät kohtaa. Ap: n miehen käytöksessä ei ole välttämättä mitään vikaa.
 
Mies on v
ei vissiin voi sanoa että teillä olisi päälaellaan, kun yhtä yleiseltä tämä ongelma nykyään vaikuttaa kumminkin päin. Se on kyllä surku ettei tämä asia ihmisillä useinkaan kohtaa. Mikähän lienee se normi johon jokainen ihminen pitäisi "hoitaa", jotta olisi terve ja normaali ja riittävä ihminen? Tarvittaisiin varmaan eu-direktiivi.
 
[QUOTE="...";28448989]Huh. Mä olisin totaalisen ahdistunut, jos mieheni olisi jatkuvasti noin päällekäyvä! Siis vaikka mulla haluja olisikin, niin kyllä ne katoaisi ja mies alkaisi ällöttää kun koko ajan hinkkaamassa.

Eikä se miehen ajatuksenkulku nyt musta kovin erikoinen ollut...minustakin olisi ollut ihan mahdollista että alat siinä itseäsi räpläämään, kun mies ei halunnut. Aivan mahdollinen kuvio, kun tekstiäsi lukee. Pitkän päivän jälkeen katsellaan telkkaria rauhassa, niin eiköhän silloinkin pitäis olla hiplaaassa, haluamassa ja hekumoimassa...voi yäk mikä kiimassa possu!!![/QUOTE]

huoh.

Mä nimenomaan en ole koko ajan hinkkaamassa, enkä muutenkaan edes ehdottele päivittäin. Tiedätkö yhtään mitä se tekee itsetunnolle kun vuosien saatossa 90% sun yrityksistä torpataan kuin seinään? Tiedätkö miltä tuntuu seistä itku kurkussa keskellä olohuonetta kauniissa alusvaatteissa sen jälkeen kun toinen on katsomatta todennut "pue päälles nyt"? Tajuatko yhtään paljonko tuo kaikki alentaa uskallusta siihen seuraavaan lähestymiseen?

Aamuisen keskustelun perusteella mies ei kuulemma eilen ollut edes tajunnut että yritän saada hänet silittämään itseäni (niin, silittämään, ei sormettamaan tai muuta vastaavaa), ja oli vetänyt kätensä pois kun luuli mun yrittävän siirtää sen jonnekin muualle sohvalla, kuvitellen että se oli jotenkin minun tielläni. Samoin kerroin jo alotuksessani etten tosiaan räplännyt itseäni, vaan käteni ohi kulkiessaan jäi ajatuksen mittaiseksi hetkeksi hidastelemaan häpyni kohdalla. Mun mielestäni mieheni reaktio siihen oli kohtuuton, ja samoin siitä jäi mulle fiilis että mies sanoi viimeinkin sen ääneen mitä on kaikki nää vuodet sisällään padonnut. Että mä olen kiusallinen ja ahdistava silloin kun haluan seksiä tai hellyyttä. :(
 
Tota noin... miten niin "jatkuvasta"? Ei tuossa mielestäni annettu mitenkään ymmärtää, että ap jatkuvasti vonkaisi. Jatkuva torjutuksi tuleminen on kamalaa! Ja mikäli mies tekisi aloitteen pari kertaa vuodessa, niin eikö se ole sinusta parisuhteessa aika harvoin? Minulla on siis ollut sama tilanne, eikä varmastikaan ollut niin, että olisin jatkuvasti ollut vaatimassa. Mutta kuten sanoin; seksiä ei pitäisi joutua edes vonkaamaan, vaan terveessä parisuhteessa sitä haluavat molemmat. Toki voi olla joitain kuukausia, kun on alavire, mutta vuosia ei jaksa kukaan.


[QUOTE="...";28449065]Mä en ole ollenkaan varma, onko se mies tässä, jonka terapiaan pitäisi mennä....eikö kukaan näe tätä niin, että mies on vaan kertakaikkiaan kyllästynyt ja ahdistunut vaimonsa päällekäyvästä käytöksestä ja jatkuvasta seksin tuputuksesta? Ap jo tuolla kirjoitti, että mies jo kavahtaa kaikkea kosketusta, koska hänestä tuntuu että kaiken pitäisi johtaa seksiin. No ei ihme että tuntuu!

Ehkä se onkin ap, jonka pitäisi puhua lukkoja auki. Miksi pitää jatkuvasti tulla hyväksytyksi seksin kautta? Miehen haluta? Keneltä ja miksi sinä loppujen lopuksi niin kovasti hyväksyntää kaipaat?

Ainoa ongelma tässä on, että halut eivät kohtaa. Ap: n miehen käytöksessä ei ole välttämättä mitään vikaa.[/QUOTE]
 

Yhteistyössä