N
Nimbuskis
Vieras
Oikeastaan en tiedä miksi kirjoitan, ehkä purkaakseni tunteitani. Olemme kolmekymppinen pariskunta ja lapsi on tulossa parin kuukauden päästä. Mitään suurta huumaa emme ole toisiamme kohtaan kokeneet, mutta olemme ajan myötä kiintyneet toisiimme vahvasti.Vauva on täydellinen yllätys ja raskauden melkein keskeytin. Taustalla on paljon sotkuja ja vaikeuksia, vieraita "sutinoita" (ei varsinaista pettämistä), mutta vaikeudet on voitettu ja meillä on yleisesti ottaen hyvä olla yhdessä.
Raskauden jatkamispäätöksen jälkeen otin yhteyttä perheneuvolaan ja olemme käyneet parisuhdeneuvojilla sen jälkeen. Mies tulee mukaan, koska näkee sen minulle tärkeänä. Hänen mielestään meillä ei ole ongelmaa, muita kuin se, etten minä luota häneen. Eilen siellä viimeksi kävimme ja hän sanoi, ettei tiedä mitä voisi tehdä enemmän, että luottaisin. Lähinnä hän tarjoittaa sitä, kun olen kertonut pelkääväni, että hän lähtee ja jättää minut vauvan kanssa yksin. Sanoin myös, etten usko että olisimme yhdessä jollei lasta olisi. Hän oli hyvin varma, että olisimme yhdessä.
Tänään sen vuoksi oli vahva ja varma olo. Olen ollut hyvin ahdistunut miehen baarireissuista (aiempien mokien vuoksi), mutta tänään olin hyvin vahvana kun hän lähti. Hän (sika)humalassaan hoki, kuinka tärkeitä olemme hänelle ja hän on maailman onnellisin mies jne. Sovimme, että menen perässä samaan baariin jonne hän oli menossa, kunhan olen tavannut ystäviäni. Yllättäen ystävät lähtivät aiemmin kuin luulin ja mies ehti olla vain tunnin baarissa ilman minua. Ja suoraan kun kävelin ovesta sisään, näin hänet kumartuneena toisen naisen puoleen! Ajattelin aluksi, ettei siinä ole mitään, kunnes näin hänen kaverinsa kasvoilla "yllätetyn" ilmeen. Sitten kääntyi mies ja näytti siltä kuin olisi jäänyt kiinni pahemmastakin. Toisin sanoen jotain oli toden totta meneillään! Lähdimme hänen kaverinsa kehotuksesta toiseen osaan baaria ja kysyin mieheltä näkemästäni. Hän kyseli mitä voisi sanoa. Vastasin etten tiedä. Sanoi, ettei voi valehdella etteikö olisi ollut mitään. Oli mielessä seksi, koska tilanne on se, ettei minua fyysisesti halua. Kerroin tietäväni sen, enkä minäkään häntä halua nyt. (Olemme tästä myös keskustelleet viikko sitten ja molemmat sillä kannalla, ettei se vaivaa ja tilanne helpottaa raskauden jälkeen jne.) Hän vielä lisäsi, että oli miellyttävää kun joku oli antanut huomioita. Miehen ystävän kehotuksesta lähdimme kotiin ja mies sammui autoon kun oli sanonut, että kokee minut vain velvollisuutena ja kyllä meidän varmaankin pitäisi erota. Vastasin olevani täsmälleen samaa mieltä ja vihaavani häntä. Kotiin tultuamme huomasin, että miehen puhelin oli pois päältä. Tiesin akun olleen täynnä, joten hänen on täytynyt sulkea puhelin ennen kuin tulin baariin. Toisin sanoen hän olisi pettänyt takuu varmasti, mikäli tämä nainen olisi ollut suostuvainen ja minä en olisi tullut paikalle. Sanottakoon tässä vielä, että mieheni pitää seksikkäinä hoikkia ja nuoria, tosi nättejä tyttöjä ja tämä nainen oli häntä reilusti vanhempi kukkamekkoinen tositavis, millaista mies ei normaalisti edes huomaisi. Ilmeisesti siis lähes kuka tahansa, joka olisi osoittanut mielenkiintoa häntä kohtaan olisi kelvannut.
Oikeastaan en edes kirjoita kysyäkseni mitä pitäisi tehdä. Tiedänhän minä. Pitäisi lähteä saman tien. Jättää paska. Raskaus kuitenkin tekee sen, että olen monessakin mielessä äärimmäisen riippuvainen miehestäni. Koska lapsi on ei-toivottu, tuntuu sen kanssa yksin selviäminen mielettömän raskaalta, jopa niin, että saattaisin mieluummin elää ääliömiehen kanssa mieluummin kuin yksin vauvan kanssa. Ensi vuoden ura-, talous- ja opiskelusuunnitelmat on laskettu täysin sen varaan että meitä on kaksi aikuista ja yksi lapsi. Monivuotinen haave jatko-opinnoista jäisi hyllylle sen vuoksi, puhumattakaan siihen jo haetuista avustuksista. Ihana koti olisi pakko myydä ja mieheni tuntien se jäisi täysin minun vastuulleni.
Toisaalta taas tiedän, ettei tämä suhde toimi pidemmän päälle. Mies ei näköjään ole sitoutunut minuun, vaikka lapsen kovasti halusikin. Hän loukkaa minua ja siten murentaa itsetuntoa. Pidemmän päälle voisin jatkuvasti huonosti tässä suhteessa, etenkin kun en voi enää yhtään luottaa. Kaipa siis odotan täältä vain voimanpotkua lähdölleni. Täytyy sanoa, että on ihan helvetin ahdistunut olo.
Raskauden jatkamispäätöksen jälkeen otin yhteyttä perheneuvolaan ja olemme käyneet parisuhdeneuvojilla sen jälkeen. Mies tulee mukaan, koska näkee sen minulle tärkeänä. Hänen mielestään meillä ei ole ongelmaa, muita kuin se, etten minä luota häneen. Eilen siellä viimeksi kävimme ja hän sanoi, ettei tiedä mitä voisi tehdä enemmän, että luottaisin. Lähinnä hän tarjoittaa sitä, kun olen kertonut pelkääväni, että hän lähtee ja jättää minut vauvan kanssa yksin. Sanoin myös, etten usko että olisimme yhdessä jollei lasta olisi. Hän oli hyvin varma, että olisimme yhdessä.
Tänään sen vuoksi oli vahva ja varma olo. Olen ollut hyvin ahdistunut miehen baarireissuista (aiempien mokien vuoksi), mutta tänään olin hyvin vahvana kun hän lähti. Hän (sika)humalassaan hoki, kuinka tärkeitä olemme hänelle ja hän on maailman onnellisin mies jne. Sovimme, että menen perässä samaan baariin jonne hän oli menossa, kunhan olen tavannut ystäviäni. Yllättäen ystävät lähtivät aiemmin kuin luulin ja mies ehti olla vain tunnin baarissa ilman minua. Ja suoraan kun kävelin ovesta sisään, näin hänet kumartuneena toisen naisen puoleen! Ajattelin aluksi, ettei siinä ole mitään, kunnes näin hänen kaverinsa kasvoilla "yllätetyn" ilmeen. Sitten kääntyi mies ja näytti siltä kuin olisi jäänyt kiinni pahemmastakin. Toisin sanoen jotain oli toden totta meneillään! Lähdimme hänen kaverinsa kehotuksesta toiseen osaan baaria ja kysyin mieheltä näkemästäni. Hän kyseli mitä voisi sanoa. Vastasin etten tiedä. Sanoi, ettei voi valehdella etteikö olisi ollut mitään. Oli mielessä seksi, koska tilanne on se, ettei minua fyysisesti halua. Kerroin tietäväni sen, enkä minäkään häntä halua nyt. (Olemme tästä myös keskustelleet viikko sitten ja molemmat sillä kannalla, ettei se vaivaa ja tilanne helpottaa raskauden jälkeen jne.) Hän vielä lisäsi, että oli miellyttävää kun joku oli antanut huomioita. Miehen ystävän kehotuksesta lähdimme kotiin ja mies sammui autoon kun oli sanonut, että kokee minut vain velvollisuutena ja kyllä meidän varmaankin pitäisi erota. Vastasin olevani täsmälleen samaa mieltä ja vihaavani häntä. Kotiin tultuamme huomasin, että miehen puhelin oli pois päältä. Tiesin akun olleen täynnä, joten hänen on täytynyt sulkea puhelin ennen kuin tulin baariin. Toisin sanoen hän olisi pettänyt takuu varmasti, mikäli tämä nainen olisi ollut suostuvainen ja minä en olisi tullut paikalle. Sanottakoon tässä vielä, että mieheni pitää seksikkäinä hoikkia ja nuoria, tosi nättejä tyttöjä ja tämä nainen oli häntä reilusti vanhempi kukkamekkoinen tositavis, millaista mies ei normaalisti edes huomaisi. Ilmeisesti siis lähes kuka tahansa, joka olisi osoittanut mielenkiintoa häntä kohtaan olisi kelvannut.
Oikeastaan en edes kirjoita kysyäkseni mitä pitäisi tehdä. Tiedänhän minä. Pitäisi lähteä saman tien. Jättää paska. Raskaus kuitenkin tekee sen, että olen monessakin mielessä äärimmäisen riippuvainen miehestäni. Koska lapsi on ei-toivottu, tuntuu sen kanssa yksin selviäminen mielettömän raskaalta, jopa niin, että saattaisin mieluummin elää ääliömiehen kanssa mieluummin kuin yksin vauvan kanssa. Ensi vuoden ura-, talous- ja opiskelusuunnitelmat on laskettu täysin sen varaan että meitä on kaksi aikuista ja yksi lapsi. Monivuotinen haave jatko-opinnoista jäisi hyllylle sen vuoksi, puhumattakaan siihen jo haetuista avustuksista. Ihana koti olisi pakko myydä ja mieheni tuntien se jäisi täysin minun vastuulleni.
Toisaalta taas tiedän, ettei tämä suhde toimi pidemmän päälle. Mies ei näköjään ole sitoutunut minuun, vaikka lapsen kovasti halusikin. Hän loukkaa minua ja siten murentaa itsetuntoa. Pidemmän päälle voisin jatkuvasti huonosti tässä suhteessa, etenkin kun en voi enää yhtään luottaa. Kaipa siis odotan täältä vain voimanpotkua lähdölleni. Täytyy sanoa, että on ihan helvetin ahdistunut olo.
Ihmiset tosiaan ajattelevat eri tavoin ja arvottavat asioita hyvin eri tavalla. 
