miehen epävarmuus?

[väsynyt ruusu]

En tiedä mitä tehdä mieheni kanssa kun hän ilmoitti ettei tiedä mitä tuntee minua kohtaan. Noin vuoden verran ollut epävarma tunteistaan ja nyt hän rohkeni siitä kertomaan kun oikein kaivelin tietoa hänestä.. Harmittaa niin pirusti kun minulla on ollut samanlainen tunne jo pitkään siis hänen "tunteistaan" ja nyt vasta saan tietää asiasta vaikka olen aiemminkin kysellyt ja koittanut kaikin tavoin saada häntä kertomaan tunteistaan jne.. olemme asuneet yhdessä pari vuotta. Tulevaisuuden suunnitelmat romahtivat täysin kun hän ei tiedäkään mitä haluaa ja tuntee minua kohtaan. Vuoden ajan meillä meni todella hyvin ja hänellä oli melkeinpä vahvemmat tunteet kuin minulla häntä kohtaan mutta sitten jokin särö tuli väliimme.. toista naista hänellä ei ole, vaikka ikinä ei varma voi ollakaan eli mitä on voinut tapahtua? Olen nyt vain odottanut että hän selvittäisi ajatuksensa ja tunteensa mutta edelleenkään ei tiedä. Tämä epätietoisuus tässä on pahinta joten mietin että annan kuukauden vielä miettiä ja sitten pakkaan tavarani jos vastausta ei kuulu. Mielestäni tämä on epäreilua ja myöskin nöyryyttävää minua kohtaan että joudun elämään hänen takiaan tällaisessa tilanteessa. Toki yritän ymmärtää häntäkin, mutta tuntuu kun hän ei vaivautuisi asian eteen tekemään mitään, tarvitsee vain aikaa.. olemme kuitenkin tänä aikana olleet melko normaalisti kuin aiemminkin eli viettänyt aikaa yhdessä jne.. en haluaisi luovuttaa, koska meillä on kuitenkin hyvin "vahvalla pohjalla" asiat eli arki sujuu jne. Mutta ehkä tässä rakkaudessa on jotain korjattavaa? Vai mitä se ikinä tarkoittaakaan...

 

[Kuinka]

Naitte?

 

[just]

Kyllä tuo asioiden kaiveleminen toisen tunteista on juuri se asia, joka alkaa toimia itseään vastaan. Eli mitkä miehesi tunteet ovat sinua kohtaan, on juuri sinun hallinnassasi. Ja taustalta alkaa löytymään rikkinäinen elämä ja rikkinäinen luottamus.

 

[Dingdong]

En kyllä ymmärtänyt naisena tuosta aloituksesta höläksen pöläystä. Hulluksihan tuossa tulee tervejärkinenkin.

 

[Mies50]

No nythän on niin, että jos mies ei kerran tiedä mitä haluaa tai tuntee sinua kohtaan, niin kemiat ei toimi. Tietysti voitte olla hyvinä kavereina yhdessä, mutta tuskin siitä mitään hirveän komiaa rakkaustarinaa jää lapsille kerrottavaksi.

 

[just]

No nythän on niin, että jos mies ei kerran tiedä mitä haluaa tai tuntee sinua kohtaan, niin kemiat ei toimi. Tietysti voitte olla hyvinä kavereina yhdessä, mutta tuskin siitä mitään hirveän komiaa rakkaustarinaa jää lapsille kerrottavaksi.

mikä vaikuttaa miehen tunteisiin? Kyllä tällaiset asiat on mahdollista ratkaista puhumalla, mutta en puhuisi tunteista, koska ne ovat seurausta jostakin, eli puhuisin siitä jostakin...en syyttelisi ja ottaisin myös peilin tilaisuuteen.

 

[arki vastassa]

En tiedä, miten pitkään olette tunteneet. Kun olitte olleet vuoden avoparina, jokin muuttui. Ehkä silloin tapahtui jotain, mitä sinä et tiedosta tai tiedä. Toisaalta se on vaihe, jolloin vuosi on ummessa. Tässäkö tämä oli? Eikö tämä tämän ihmeellisempää ollutkaan? Arki tuli vastaan. Alkaa sama vuoden kiertokulku...

Teille olisi varmaan hyötyä parista keskustelusta parisuhdeterapiassa. Mikään ei ole erityisesti pielessä, mutta odotukset eivät täyty. Teillä on paljon toivoa, jos haluatte.

 

[Mies50]

Kerroit että tulevaisuuden suunnitelmat romahtivat? Olivatko suunnitelmat omiasi, vai yhteisiä?
On todella tärkeää keskustella kumppanin kanssa elämän odotuksista, rehellisesti. Mitä halutaan ja mihin ollaan valmiita, siis yhdessä. Yleensähän liiat odotukset lysähtää kasaan kun pienimmätkään ei oikein ota toteutuakseen.

 

[väsynyt ruusu]

Kiitos neuvoista ja ajatuksistanne! Helpottavaa keskustella tästä edes jossain..
Tiedostan kyllä tuon että kun alkuhuuma häviää ja perusarki tulee vastaan niin asiat muuttuvat jne. mutta mielestäni olemme molemmat kohdanneet sen tavallisena ilmiönä, tai näin selitin miehellenikin.. toisaalta voihan olla että nyt kun hän oikeasti tuntee minut kunnolla niin olenkin ns. Jotain muuta tai me olemme jotain muuta kuin olisi aluksi kuvitellut.. Olemme tunteneet reilu kolme vuotta.
Tulevaisuuden suunnitelmat olivat meidän yhteisiä, ennemminkin hän halusi puhua tulevaisuudesta ja halusi sen ehdottomasti minun kanssa jakaa, mutta sitten ikäänkuin roolit vaihtuivat ja minä otinkin tulevaisuuden puheenaiheeksi ja olin 'aktiivisempi" osapuoli suhteessamme eli halusin keskustella ja ehdotin yhteisiä lomareissuja yms..
Olen miettinyt viimeisenä oljenkortena tuota parisuhdeterapiaa, koska sisimmäsäni tunnen ettei tämä voi olla tässä eli tästä päästään eteenpäin jos molemmat vain tahdomme. Tosin pakottamalla tai hätäilemällä ei tule mitään eli jos myöhemmin ero tuntuu oikealta pitkän mietintäajan jälkeen niin silloin sen on oltava oikea ratkaisu.
Harmittaa jos tämä kaikki tyssää siihen että rakkaus ön sammunut, koska muuten meillä asiat ovat erinomaisesti. Arki sujuu, olemme hyvin samantyyppisiä ihmisiä ja kunnioitamme toisiamme lähes kaikissa asioissa ja meillä on samankaltaiset elämänarvot. Mutta mikä on juuri se ystävän ja miesystävän ero..? Näitä olen paljon miettinyt, mutta periaatteessa esim. pitkissä liitoissa (ollu kymmeniä vuosia esim. avioliitossa) parisuhde voi alkaa muistuttamaan enemmän ystävyyssuhdetta .. Tämä odottaminen on vaan sen verran raskasta että tuntuu kuin omat tunteenikin muuttuisivat..

 

[väsynyt ruusu]

Niin ja siis olen yrittänyt välttää toisen syyllistämistä ja myönnän että olen itse toiminut aiemmin väärin kun olen ollut niin utelias ja syyttänyt häntä joistakin asioista, esim. luulin aiemmin että hänen käytöksensä johtuu toisesta naisesta..mutta mielestäni minullakin on oikeus tuntea ja kertoa hänelle avoimesti niistä. Tosin onneksi olen oppinut siinäkin hieman itsehillintää sen suhteen miten asian esittää jne. vaikka mielestäni pohjimmiltani olen aina ollut hienovarainen etten esim. raivoa tai huuda asioista. Mutta niin pelkään että tämäkin voisi olla yksi syy hänen tunteilleen että olen hänelle valittanut yms. Mutta osittain ihan asiasta ja koen tärkeäksi puhua avoimesti jos jokin kaivaa mieltä. Muuten se voi tulla suurena myrskynä ja yllätyksenä. Niin kuin esim. mieheni avautui vähän liian myöhään.. Yritän hänenkin kannalta ajatella jos hän halusi "säästellä" minua ja odottaa ajan kanssa ja niin miehillä voi olla erilainen suhtautuminen asioihin..

 

[Vanharouva]

Äläpäs tyttö ala kaivella syitä itsestäsi. Semmoinen ei kannata.
Teillä menee hyvin arjen eläminen, mutta tunnepuolella on tapahtunut muutosta. Toiselle teitä se on ollut yllätys, jotta arkinen elämä ei ole hohdokasta ja että alkuhuuman tilalle astuu rutiinit ja tottumukset.

Tunteet vaihtelevat pitkissä suhteissa. Välillä eletään kuin ystävykset, sitten toisessa vaiheessa saatetaan olla taas rakastuneita. Semmosta mäkimaastoa. Ei sitä voi väkisellä muuttaa, mutta parisuhteen hyväksi voi kyllä tehdä asioita. Aikaakin siinä tarvitaan. Jäkättäminen ja tenttaaminen eivät ole hyviä keinoja, mutta asiallinen jutustelu ilman syytöksiä kannattaa. Irtiotto arjesta vaikkapa eräretkellä tai lomalla voi selkeyttää molemmille sitä, mistä suhteessa on kysymys.

Joskus taas joutuu hyväksymään sen, että toisen ajatukset suhteen jatkumisesta ovat muuttuneet. Tunteet kun eivät aina suinkaan noudata samaa rytmiä. Elämä on muutoksiin sopeutumista, joskus kipeisiin leikkauksiin ja uusiin mahdollisuuksiin. Tasaista maastoa ei ole.

 

[318cid]

Minä (mies) olen itsekin käyttäytynyt naistani kohtaan joskus kuten väsyneen ruusun mies.

Tuossa tapauksessa omalla kohdallani yleensä tarkoittaa sitä, että ensin olen havainnut että nainen ei huomioi minua yhtä usein kuin minä häntä.
Seuraavaksi olen havainnut että suhteessa kaikki hellyyden antaminen rajoittuu vain minun kohdalleni. Nainen katsoo telkkaria ja pyytää tai odottaa että hyväilen tai/ja hieron samalla, saamatta mitään takaisin, Ei yllätys hyväilyjä pyytämättä, ei haleja, ei mitään. Nainen suuttuu jos kerron että minäkin tarvitsen pyyteettömiä hellyyden osoituksia.
Tällaisia suhteita olen usein vielä jatkanutkin rakkauden sokaisemana.. Ehkä se on hetken aikaa minulle riittänyt, kun minua on kehuttu ihanaksi yms..
Seuraavaksi alkaa naisen mässäily, laiskottelu ja lihominen (josta en pidä) mutta se ei yleensä aluksi haittaa liiemmin rakkautta, eikä vähennä halukkuuttani rakastettuani kohtaan.
Tästä seuraavassa vaiheessa käy joskus niin, että nainen saattaa todeta olevansa lihava, tai muista sairauksista kärsivä, tai aseksuaali, tai isänsä hyväksikäyttämä, tai jos ei muutakaan keksi, niin sitten päätetään että on kilpparin vajaatoiminta, niin ompahan sitten vielä seksittömyyden päälle hyvä syy jättää kaikki omatkin jäljet siivoamatta ja pelata tietokoneella sillä välin kun itse olen töissä.
Kun tuoreessa suhteessa lihoo kahdessa vuodessa 15 kiloa, lopettaa kaiken hellyyden antamisen ja vastaanottamisen (ja liikunnankin), sillä perusteella että miehellä saattaa alkaa tekemään mieli seksiä, niin mies on valmis lähtemään. Saattaa olla että tässä tilanteessa mies tuntee itsensä petetyksi, koska on saanut jotain aivan muuta kuin mihin on alunperin sitoutunut.
Paitsi minä. Vielä odotan, jos vaikka asiat paranisi itsestään kun kaikkeni olen jo yrittänyt. Haluaisin lähteä, mutta en voi koska vieläkin rakastan.
Seksitaitojani on kehuttu. Osaan kuulemma ottaa naisen huomioon niin sängyssä kuin arjessakin. Yksi ex (eron jälkeen) sanoi että olen ainut jonka kanssa hän on saanut sekä klitoris että emätin orgasmin. Hänen kanssaan seksi oli hyvää, mutta arki ei toiminut.
Nyt olen siis suhteessa jossa seksi ei enää kiinnosta juuri minuakaan, koska tiedän että se ei kiinnosta naistakaan. Lopulta alkoi nyt vältellä kaikkea muutakin hellyyttä. Hän väittää rakaastavansa minua, mutta ei minusta siltä tunnu. Olen miettinyt eroa, mutta en pysty, koska rakastan.

Tämän kaiken siis kerron siksi, että tulisi selväksi, että miehetkin miettivät useinkin näitä asioita. Miehillä vain on yleisesti ottaen aika harvoin tapana kirjoitella näistä asioista nettiin. Useimmiten puhutaan kavereiden kesken. Olen siinä mielessä poikkeus että puhun ja pussaan. Nykyinen naiseni taas ei puhu eikä pussaa..

Jokohan lähtis...

 

[just]

318. En nyt halua syyllistää sinua toisen olosta, mutta jos nainen on lihonut yhdessäollessanne 15 kg, niin on siinä jotakin negatiivista tapahtunut naisenkin elämässä. Nyt sitten ajattelen, että älä lähde hänen elämästään pois ovia paukuttamalla, koska jollakin tasolla sinun pitää kantaa huolta myös naisesta, joka on voinut huonosti ja mielestäni tullut sairaammaksi nyt. Voi olla myös niin, että tuohon lihoamiseen löytyy jokin sairaus, joka on fyysinen ja ei johdukaan mielialasta.

Minusta sinä vaadit nyt tuossa suhteessa naiselta enemmän, mitä hän kykenee antamaan. Tavallaan et ymmärrä hänen ehkä masennustaan, joka on jo este vastapalveluksille. Toisaalta rakkaus ei ole vastapalveluksia, vaikka niin mielellään niitä kokisikin. Sinun pitää nyt ymmärtää naisesi sairastuneen ja teidän on haettava apua ulkopuolelta, jos olo ei ala paranemaan. Mutta sohvalla istuen /maaten se ei parane. Tsemppiä, pitkämielisyyttä.

 

[Täh?]

Jäin ällistyksiin. Miksi moinen negatiivinen kommentti miehelle, joka puhuu ja pussaa? Tunnistin tarinasta monia asioita, joihin pitkän matkan aikana on törmännyt, niin omassa elämässä kuin kuulolla olevana. Tosin minä olen se, joka puhuu ja pussaa, mutta elämän vaiheissa on tullut tutuksi kaikenlaista.

Toista ei koskaan pidä pitää itsestäänselvyytenä. Se lienee puhuvan ja pussaavan miehen ajatuksen pohjalla. Parisuhde on vastavuoroista, hyvän saa hyvällä ja välinpitämättömyys johtaa välinpitämättömyyteen toisellakin.

 

[sama täällä]

Jäin ällistyksiin. Miksi moinen negatiivinen kommentti miehelle, joka puhuu ja pussaa? Tunnistin tarinasta monia asioita, joihin pitkän matkan aikana on törmännyt, niin omassa elämässä kuin kuulolla olevana. Tosin minä olen se, joka puhuu ja pussaa, mutta elämän vaiheissa on tullut tutuksi kaikenlaista.

Toista ei koskaan pidä pitää itsestäänselvyytenä. Se lienee puhuvan ja pussaavan miehen ajatuksen pohjalla. Parisuhde on vastavuoroista, hyvän saa hyvällä ja välinpitämättömyys johtaa välinpitämättömyyteen toisellakin.

ainahan se on miehensyy, jos nainen on haluton tai muuten ahdistunut.
Itselläni on aina ollut moukantuuri parisuhteissa... törmään aina naisiin joilla on heikko itsetunto....(mustasukkaisia itsensä mollaajia ja itsesääliä potevia marttyyreita).....kaikille näille naisille minun pitäis sit olla kuin jonain ainalosauvana, lieneekö sitten vika itsessäni kun herkkäluonteisuuteni takia tälläiset naiset on kiinnostuneet minusta.

 

[just]

(mustasukkaisia itsensä mollaajia ja itsesääliä potevia marttyyreita)....

Jos naiset sitten vain ovat erilaisia, eivätkä olekaan niin ennustettavissa?

 

[sama täällä]

Jos naiset sitten vain ovat erilaisia, eivätkä olekaan niin ennustettavissa?

Sinäpä sen sanoitkin, ei niistä ota selvää ennustaja-eukkokaan, pitää tässä vain luottaa omaan intuitioon.

 

[just]

Sinäpä sen sanoitkin, ei niistä ota selvää ennustaja-eukkokaan, pitää tässä vain luottaa omaan intuitioon.

Kirjoituksesi oli kuin minun kynästä. Ymmärrän naisia ja tulen heidän kanssa todella hyvin juttuun, niin hyvin, että he ovat ihan raivon partaalla. Itse en tunne loukanneeni, mutta maailma särkyy, osaako muut miehet sitten mennä autotalliin sillä hetkellä? Tai sitten he eivät antaudukaan kekusteluihin naisen tasolla, jolloin draamaa ei ole ja äijä saa elää elämäänsä, kun ei ymmärrä. Mutta sinä menet mukaan syvälle naisen elämään ja sieltä ei hengissä selviä putkiaivo.

 

[just]

Pitää vielä lisätä, että ei niissä pitkissä suhteissa keskustella asioista, jotka on jo "käsitelty". Mutta tapaat uuden ihmisen ja puhutte yökaudet. Tietysti pentuinakin puhuttiin yökaudet, mutta silloin asiana oli esikoisen mahdollinen nimi tai tapetin väri. Nyt kun tapaat naisen ja puhutte " kuin kaksi ongelmaista" keskenänne, siis niin maailman rikkomina, niin kyllä siinä leimahtaa hyvin helposti, taakkaa vain on niin paljon mukana, että keskustelut ovat väkisinkin terapeuttisia, jos sinusta tai hänestä on keskustelemaan syvällisesti. Aika usein vain se on loputon suo, johon sitten se suhde kariutuu, kun siitä suhteesta jää pois ne asiat, joiden vuoksi yhdessä ollaan.

Miten sitten välttää psykologisen keskustelun tai elämän psykologisoimisen, on muuten hyvä kysymys nykyaikana, kyllä niin pässejä olemme kaivamaan ongelmia analysoitaviksi. Harrastukset ja lenkkeily olisi paljon järkevämpää yhteistä ajanviettoa.

 

[öhöm]

Ymmärrän naisia ja tulen heidän kanssa todella hyvin juttuun, niin hyvin, että he ovat ihan raivon partaalla. Itse en tunne loukanneeni, mutta maailma särkyy, osaako muut miehet sitten mennä autotalliin sillä hetkellä?

Et ymmärrä naisia jos saat heidät raivon partaalle. Tai sitten olet tahallaan ärsyttävä tyyppi, joka rakastaa draamaa ja riita niin paljon, että tekee sitä itse. Taidat olla itse äMMä.