Miehen asenne synnytykseen..

Heippa,

Ajattelin kysyä naispuolisilta, miten itse kokisitte tämän.
Ollaan alettu yrittämään lasta josta on jo jonkin aikaa haaveiltu. Mulla on synnytyspelko jo valmiiksi, ja tiedän että joudun hakeutumaan pelkopolille kun aika koittaa. Asia on mulle iso.

Kerroin miehelleni katsoneeni synnytysohjelmia, ja sanoin että siellä erään naisen mies sanoi että ei uskalla koskea ettei "tuu turpaan" kun toinen oli niin kipeä ja synnytys niin tuskallinen ja että kyllä se oli aika kamalan kuuloista touhua taas niissä ohjelmissa. Mieheni kommentti asiaan oli että sinne tv-ohjelmaa onkin valittu kaikista hulluimmat. Hän vielä myöhemmin vahvisti, että tälläinen ei ole tervettä käytöstä. Tämä loukkasi minua todella paljon, sillä itse en todellakaan etukäteen voi taata että miten synnytyksessä käyttäydyn, oon huono kestämään kipua ja jos en voikaan olla hyvillä mielin, oon äkäinen tai tiuskin ja kun kova kipu muutenkin saa mulle aggressivisuuden tunteita pintaan.

Mies on tuonut esiin että hänen ei ole "sellaista" tarvinnut edellisen lapsen syntymän aikaan kestää.
Eihän tämä nyt tarkoita, että synnytyksessä ketään alettaisiin läimimään tai että synnytys ei menisi hyvin, mutta ainakin itse voisin kuvitella että jos kipu on kova, niin siinä ei hirveesti pysty itteään hallitsemaan.

Meille tuli asiasta kunnon riita, sillä tuo asenne loukkaa minua. Pelkään synnytystä muutenkin, ja jos miehen asenne on tuollainen, että hulluja ovat sellaiset joilla sattuu ja jos ei pysty "pidättelemään itseään" ja "mies saa osansa". (koitti muka väittää että no tv-ohjelmissa hän tarkoitti, mutta myöhemmin vahvisti että tämä ei hänen mielestään ole tervettä käytöstä)

Oonko nyt siis loukkaantunu turhasta, vai onko mulla aihetta tuntea miten tunnen, eli että toinen ei yhtään oo mun tukena asiassa jota jo valmiiksi pelkään ja jo valmiiksi miettii että jos en kestä synnytystä?
Oon kuulemma liian herkkä ja aivan mahdoton kun tuo asia loukkasi minua syvästi ja sai tuntemaan että miten sitä uskaltaa synnytyksessä edes olla. Voiko tälläinen käytös/toisen mielipide tuoda itselle turvallisuudentunnetta että siinä nyt yhdessä ollaa ja kestetään se synnytys jos kaikki ei menekään kovin hymyssä suin?

 

Lisäyksenä vielä että mies on hyvin herkkä hermostumaan jos sille väärän sanan sanoo, joten siks nyt pelkäänkin niin kovasti sitä synnytystä entistä enemmän, kuitenkin se on nyt ollut itsestäänselvää että toisen synnytykseen haluaa mukaan tukemaan ja sellasena oon sen (ennen tätä) ajatellutkin. Ite en oo yleisesti semmonen ihminen että puran omaa pahaa oloani toiseen mikäli se ei toisesta johdu (enkä semmosta käytöksestä pidä), mutta synnytyksestä kauhukuvia maalaillessa voisin kuvitella että en välttämättä olis aurinko ja miehen kyllä tulis kestää siitä toisen kivusta johtuvat jutut ja mahdolliset lieveilmiöt siltä lapsensa äidiltä siinä JOS niitä tulee ja tukea kaikesta huolimatta vaikka ei oliskaan parhaimmalla päällä kun sitä babya puskee ulos maailmaan, kun ite on siinä synnytyksessä varmaan kuitenkin vielä kohtuu paljon helpommassa osassa. Eikä ite synnyttäjän tarvis olla varuillaan mitä sanoo tai miten päin on siinä tuskassa (ettei toinen suutu tai hermostu) tai ei tarvis olla ajatuksia että nyt tuo pitää mua hulluna tai epäterveenä kun on semmosta mieltä semmosesta käytöksestä, vaan vois keskittyä ite synnytykseen.

Mielipiteitä siskot...

 

En ottaisi noin epäempaattista miestä mukaan synnytykseen. Jos asenne on jo valmiiksi vähättelevä, niin en mä näkisi syytä ottaa sellaista "tukihenkilöä" mukaan. Olisi enemmän haittaa kuin hyötyä. Miehen on tarkoitus olla hyvin nöyrää ja avuliasta poikaa, jos hänet päästetään mukaan synnytystä töllistelemään.

 

Olen samaa mieltä EllaDonnan kanssa. Olen synnyttänyt kolme lasta ja kyllä kaikissa synnytyksissä huusin hallitsemattomasti tuskasta. Ei naisen tarvitse pystyä siinä tilanteessa itseään hallitsemaan tai hillitsemään. Minäkin joskus nuorempana pelkäsin synnytyskipua niin että ajattelin etten koskaan halua lapsia mutta sitten mieli muuttui. Pelkopolille ei onneksi tarvinnut mennä.

Kyllä sinulla on ihan täysi oikeus tuntea niinkuin tunnet. Miehen on helppo sanoa noin kun tietää ettei itse koskaan joudu synnyttämään. Kuulostaa siltä, että miehesi tarvitsee synnytysvalmennusta ja erityisesti tietoa siitä miten "normaali synnyttäjä" käyttäytyy. Oma mielikuvani "normaalista" on se että se on suorastaan eläimellistä touhua eikä siinä kukaan käyttäydy tavalliseen tapaan kuten arkena. Mutta tietysti jokainen synnytys ja synnyttäjä on erilainen. Enkä tosiaan tiedä mitä niissä katsomissanne ohjelmissa oli. Mutta jos itse alat tätä selittää miehelle, teille saattaa vain tulla siitä riitaa, sen tiedon pitäisi varmaan tulla joltain ulkopuoliselta. Itse koin, että paras tuki synnytyksessä mieheltäni oli ymmärtäväinen asenne tuskaani kohtaan. Kyllä se olet sinä joka kovimman työn siinä joutuu tekemään ja miehesi tehtävä, jos mukaan haluaa, on todellakin olla TUKIHENKILÖ sinulle. Kerro hänelle millaista tukea haluat, muuten ei ole asiaa synnytyssaliin. Sinä saat päättää kuka sinne tulee.

Voimia sinulle, kyllä siitä synnytyksestä selviää!!

 

Ota vain mies mukaan ja veda kerralla kunnon draamat. Luulisi, etta miehelle todellisuus valkenisi siina kirosanojen, itkun ja huudon keskella. Ei se synnytys mitaan kivutonta hommaa ole. Tuskin han taysi narsisti on. Luulisi, etta jonkinlainen empatia sielta alkaisi kumpuilemaan.

Mutta on kylla kasittamatonta kaytosta taas miehelta.

 

Tai sitten se vaan häpeäisi silmät päästään, kun oma eukko käyttäytyy kuin idiootti muiden nähden. Jos kerta normaalit naiset osaa synnyttää hillityn luonnollisesti. Ja jälkikäteen asiasta on hyvä nälviä, kun kyllä muut naiset vaan on osanneet senkin homman hoitaa fiksummin.