H
hn
Vieras
Rakastuin mieheen, joka on minua 20 vuotta vanhempi. Hänellä on kolme lasta edellisestä liitosta. Olen tavannut mieheni kaksi alaikäistä lasta, mutta täysi-ikäistä en ole tavannut. Minä en ole ollut koskaan naimisissa, eikä minulla ole lapsia. Pitkä avoliitto on tosin takana. En ole pitänyt ikäeroamme häiritsevänä, sillä olisin voinut itsekin olla hänen lapsiensa äiti, vaikka tosin todella nuorena ensimmäisen saanut. Olemme olleet yhdessä reilun vuoden ja keskustellut mielestäni monista asioista. Olen keskustellut siitä, miten olen aikaisemmassa suhteessa halunnut äidiksi, mutta ei vain ole onnistunut ja olen vähitellen ajatellut etten ehkä koskaan tulekaan äidiksi. Mieheni on lohdutellut minua ja sanonut, ettei se välttämättä ole niin. Tiedosta kuitenkin, että ikää tulee kuitenkin ja mahdollisuudet vähenevät. Eikä asia ole näin pakko mielle enää minulle.
Ehkäisystä huolimatta aloin reilu viikko sitten arvella, että olen raskaana. Tein testit ja kävin vielä lääkärissä varmistamassa asian. Minulla oli pieni aavistus, että mieheni ei ole iloinen asiasta, mutta kerrottuani hän meni täysin sanattomaksi. Hänelle tuli ihan oikea tuska hiki. Ymmärsin, että hän ei halua enää tulla isäksi. Ei nyt eikä koskaan. Sanoi, ettei ole valmis kertomaan omille lapsilleen uudesta tulokkaasta. Hänen mielestään hän ei ole koskaan antanut minulle toivoa, että voisin tulla äidiksi ja hän olisi isä. Tämä tuntui pahalta, etenkin kun olin ymmärtänyt asian ihan väärin. Ymmärrän toki, että ikää hänellä on jo aika paljon isäksi. Samana iltana, kun kerroin, että olen raskaana hän kertoi, että hänellä on vielä yksi lapsi lisää ajalta ennen avioliittoa. Hän tuli isäksi nuorena, 18-vuotiaana, eikä hän ole ollut ensimmäiseen lapseensa paljoa yhteydessä. Ensi reaktioni oli järkytys. Hänen ensimmäinen lapsi on siis minua vanhempi, eikä hän ole aikaisemmin kertonut näin oleellisesta asiasta minulle. En oikein tiedä, miten asiaan suhtautuisin.
Raskauteni keskeytyi muutama päivä sitten, mikä varmasti oli hyvä asia. Olenkin surullinen asiasta, mutta osittain myös helpottunut, sillä en tiedä, miten olisin selvinnyt lapsen kanssa. Tukiverkkoa kun minulla ei ole. Miehelleni en ole vielä kertonut, sillä odotan vielä lopullista varmistusta sekä ajattelin, että samalla saan nähdä miten mieheni kohtelee minua. Tällä hetkellä hän on kuin mitään en olisi tapahtunut, vaikka olen varovasti maininnut laboratorio ja lääkäriajoistani. Positiivista tietenkin, että hän ei ole täysin hävinnyt, mutta en ole silti varma haluanko jatkaa suhdetta. Ongelmana vain se, että välitän tästä miehestä todella paljon ja minulla on ollut hyvä olla hänen seurassaan.
Ehkäisystä huolimatta aloin reilu viikko sitten arvella, että olen raskaana. Tein testit ja kävin vielä lääkärissä varmistamassa asian. Minulla oli pieni aavistus, että mieheni ei ole iloinen asiasta, mutta kerrottuani hän meni täysin sanattomaksi. Hänelle tuli ihan oikea tuska hiki. Ymmärsin, että hän ei halua enää tulla isäksi. Ei nyt eikä koskaan. Sanoi, ettei ole valmis kertomaan omille lapsilleen uudesta tulokkaasta. Hänen mielestään hän ei ole koskaan antanut minulle toivoa, että voisin tulla äidiksi ja hän olisi isä. Tämä tuntui pahalta, etenkin kun olin ymmärtänyt asian ihan väärin. Ymmärrän toki, että ikää hänellä on jo aika paljon isäksi. Samana iltana, kun kerroin, että olen raskaana hän kertoi, että hänellä on vielä yksi lapsi lisää ajalta ennen avioliittoa. Hän tuli isäksi nuorena, 18-vuotiaana, eikä hän ole ollut ensimmäiseen lapseensa paljoa yhteydessä. Ensi reaktioni oli järkytys. Hänen ensimmäinen lapsi on siis minua vanhempi, eikä hän ole aikaisemmin kertonut näin oleellisesta asiasta minulle. En oikein tiedä, miten asiaan suhtautuisin.
Raskauteni keskeytyi muutama päivä sitten, mikä varmasti oli hyvä asia. Olenkin surullinen asiasta, mutta osittain myös helpottunut, sillä en tiedä, miten olisin selvinnyt lapsen kanssa. Tukiverkkoa kun minulla ei ole. Miehelleni en ole vielä kertonut, sillä odotan vielä lopullista varmistusta sekä ajattelin, että samalla saan nähdä miten mieheni kohtelee minua. Tällä hetkellä hän on kuin mitään en olisi tapahtunut, vaikka olen varovasti maininnut laboratorio ja lääkäriajoistani. Positiivista tietenkin, että hän ei ole täysin hävinnyt, mutta en ole silti varma haluanko jatkaa suhdetta. Ongelmana vain se, että välitän tästä miehestä todella paljon ja minulla on ollut hyvä olla hänen seurassaan.