Miehellä ei ole minkäänlaista empatiakykyä!!

Ihan vaikka käytännön juttuja. Halata, tehdä ruokaa, kysyä, että miten voin helpottaa sun oloa, mennäänkö kävelylle. Ei mitään erikoista. Sanoa, että ymmärtää.

Kaikkea muuta kuin olla passiivinen ja hoidettava.

Jäin miettimään, että mitä jos se mies haluaa vaan antaa naiselle tilaa? Ehkä se mies toivoisi itselleen annettavan tilaa, kun sillä on vastaavanlainen fiilis. Ehkä se haluaa silloin, että kukaan ei pyöri jaloissa ja ole tiellä.

 

Mikä motiivi kenelläkään on elää jonkun henkisesti jälkeenjääneen (tai ainakin sellaista tehokkaasti esittävän) kanssa?

Tajuatteko itsekään, kuinka typeriltä saatte kuulostamaan sekä itsenne, että miehenne?
Miehenne siksi, että aikuinen ihminen voi tosiaan olla noin vatipää ja itsenne siksi, että selittelette miehen tunnevammaista ja sosiaalisesti jälkeenjäänyttä käytöstä sukupuolella JA jostain syystä roikutte sellaisessa ihmisessä kuin joku reppana joka ei yksin pärjäisi.

Ehkä tässä on joku sukupolvikysymys, ennenmuinoin pariutuminen oli naiselle statusjuttu ja miehessä roikuttiin hyvinkin epätoivoisesti?
Tosin en tiedä mitä sukupolvea sitten olette, kun ei mun äiti tai mummotkaan ole tollasia.
Tai kukaan mun melkein kymmenestä veljestä, vaikka ovatkin miessukupuolta.

Ehkä toi on joku tietynlaisen "aineksen" juttu...

 

Vähän offtopic mutta mua kiinnostaa kysyä Peyotelta mikä hänen kantansa on avioeroon, jotekin kevyen tuntuisesti puhunut erosta joskus muulloinkin jos mies on vajavainen. Eihän todellakaan kaikkea nää kun ollaan nuoria ja mennään yhteen, elämässä voi tulla vaikeita asioita jotka muuttaa ihmistä tai muuten vaan ajaudutaan eri suuntiin.Itse uskovaisena ajattelen että vastamäkiä täytyy vaan kestää ja monenlaista epätoivottavaakin käytöstä jos ei oo ns raskaita eron syitä; pettäminen, raskas päihdeongelma, väkivalta.

Yleensä tuo on kyllä käyttäytymismalli jonka havaitsee jo aika alusta lähtien, mutta kun Jarmo on cool, mä sain sen muutan siis sen jo ekoina vuosina erityisen paljon häiritsevän asian! Roikutaan epätoivoisesti lahkeessa ja yritetään ymmärrellä ja selitellä tuollaista käytöstä.
Tuntuu, että tällaisilla naisilla ei ole tippaakaan arvostusta itseään kohtaan ja näitä tosiaan yhdistää se, että sen Jarmon _saamista_ pidetään jonain saavutuksena josta ei voi päästää irti.

 

Yleensä tuo on kyllä käyttäytymismalli jonka havaitsee jo aika alusta lähtien, mutta kun Jarmo on cool, mä sain sen muutan siis sen jo ekoina vuosina erityisen paljon häiritsevän asian! Roikutaan epätoivoisesti lahkeessa ja yritetään ymmärrellä ja selitellä tuollaista käytöstä.
Tuntuu, että tällaisilla naisilla ei ole tippaakaan arvostusta itseään kohtaan ja näitä tosiaan yhdistää se, että sen Jarmon _saamista_ pidetään jonain saavutuksena josta ei voi päästää irti.

Jäikö multa jotain huomaamatta?
Ymmärsin ap:n tekstistä, että kyseessä on ihan normi mukava mies, jonka kanssa on kiva elää, mutta se ei välttämättä reagoi naisen toivomalla tavalla tietynlaisessa tilanteessa ja nyt tästä tuli jotain epätoivoista roikkumista ja suhde, jossa nainen haluaa muuttaa miestä jne. Eikä nainen edes arvosta itseään? Vai puhutteko te jostain muusta parisuhteesta?

 

Parisuhde on kahden ihmisen välinen juttu. Kummallakin on omat tunteet ja tuntemukset, pahat päivät jne. Ehkä ap:n miehellä on kanssa jotenkin huono päivä ollut, josta syystä ap:n lataama tunnekuorma oli hänelle ihan liikaa.

Ja minusta on tosi kurjaa haukkua miestä empatiakyvyttömäksi. Ehkä mies on yliempaattinen ja menee tuollaisissa tilanteissa vaan lukkoon?

 

Parisuhde on kahden ihmisen välinen juttu. Kummallakin on omat tunteet ja tuntemukset, pahat päivät jne. Ehkä ap:n miehellä on kanssa jotenkin huono päivä ollut, josta syystä ap:n lataama tunnekuorma oli hänelle ihan liikaa.

Ja minusta on tosi kurjaa haukkua miestä empatiakyvyttömäksi. Ehkä mies on yliempaattinen ja menee tuollaisissa tilanteissa vaan lukkoon?

Olen kanssasi samaa mieltä.

 

Ehkäpä ne ap:n murheet ovatkin sellaisia, joihin mies ei vain osaa suhtautua ns.oikealla tavalla? Ei se tee empatiakyvyttömäksi muuten.. Mutta kivahan se on toki haukkua ja sättiä toisenlainen persoona. Omaa turhamaisuuttaan pönkittääkseen.

Itse olen ilmeisimmin jollain tapaa putkiaivoinen nainen. En osaa lohduttaa kun kaveri vollottaa esim. "Sillä työpaikan Pirkolla oli paljon hienompi laukku, mun maailma kaatuu nyt" "hyi kun oli töissä niin pahaa ruokaa etten voinut/jaksanut käydä parempaa hakemassa lähikaupasta ja nyt nälissäni marttyyrinä on koko päivä pilalla" "kampaaja leikkasi hiukset väärin, kuolen pois nyt" "se paska mies toi aivan vääriä kukkia tänään minulle. Ei se arvosta yhtään minua selvästi, pakko tässä eroa on alkaa harkita" tyyliin. Joten en ihmettele jos jonkun mies menee mokomista lukkoon..

Jotkut muuten haluaa sitä omaa tilaa huonoina päivinä eivätkä käsitä toisten tarvitsevan sitä kuuluisaa paapomista ja lohdutusta kaikista pikku jutuista. Kannattaa sekin muistaa.

Jos sitten katkeaa koipi tai tulee syöpä, niin osataan me tunnevammaisetkin olla tukena takuulla.

 

Ei ehkä osu suoraan ap:n juttuun, mutta joskus jonkun murheet ovat niin vaativia ja niin energiaa imeviä, että niitä alkaa vuosien kuluessa torjumaan vetäytymällä pois tilanteesta. Joten jos joku minulle tärkeä ihminen olisi aika useinkin jonkun takia murheissaan tai väsynyt, kävisi huutamassakin miten minun hommani on tarjota hänelle lohtua, niin asettaisin hänelle haasteen miettiä ongelmiensa syytä ihan itsekin. Toinen ei ole mikään lohtupylväs, jonne nojaillaan joka murheen vuoksi- en uskokaan sellaiseen mahdollisuuten parisuhteessa.

Joskus ihmettelen kuka hemmetti on kasvattanut tytöistä niin kaameita naisia miehiä kohtaan? Meillä oli tasa-arvoinen kasvatus tyttöjen ja poikien kesken. Siinä oppi, että kaikilla on tunteet ja herkkyydet ja järkeäkin saa käyttää ongelmia kohdatessaan.

 

Jäin miettimään, että mitä jos se mies haluaa vaan antaa naiselle tilaa? Ehkä se mies toivoisi itselleen annettavan tilaa, kun sillä on vastaavanlainen fiilis. Ehkä se haluaa silloin, että kukaan ei pyöri jaloissa ja ole tiellä.

No ei tuo nyt mikään selitys ole, jos kerta ap on asiasta moneen otteeseen äijänsä kanssa puhunut.
Ja hei ihan oikeesti, "poissa jaloista" eli toisinsanoen makuuhuoneessa mönkimässä koko päivän?

 

Vähän offtopic mutta mua kiinnostaa kysyä Peyotelta mikä hänen kantansa on avioeroon, jotekin kevyen tuntuisesti puhunut erosta joskus muulloinkin jos mies on vajavainen. Eihän todellakaan kaikkea nää kun ollaan nuoria ja mennään yhteen, elämässä voi tulla vaikeita asioita jotka muuttaa ihmistä tai muuten vaan ajaudutaan eri suuntiin.Itse uskovaisena ajattelen että vastamäkiä täytyy vaan kestää ja monenlaista epätoivottavaakin käytöstä jos ei oo ns raskaita eron syitä; pettäminen, raskas päihdeongelma, väkivalta.

Liputan aina muutoksen suuntaan. On vaan aika kurjaa kun moni pitää avioliittoa niin varmana nakkina että ei tartte toista ottaa enää huomioon, voi vaan esim. piileksiä kun toinen tarvitsee tukea. Ei semmoinen ole enää pelkkää vajavaisuutta vaan se on avioliiton/parisuhteen laiminlyöntiä.

 

No ei tuo nyt mikään selitys ole, jos kerta ap on asiasta moneen otteeseen äijänsä kanssa puhunut.
Ja hei ihan oikeesti, "poissa jaloista" eli toisinsanoen makuuhuoneessa mönkimässä koko päivän?

Mä en oikein siltikään tiedä onko tä mies vastuussa naisensa tuntemuksista. Miksi sillä naisella on oikeus vaatia mieheltään jotain sellaista, jota mies ei pysty käsittelemään.

Jos mä olisin hyvä vaimo, niin osaisin varmaan suhtautua myötämielisesti ja ymmärtäväisesti, kun mun mies on äärimmäisen vittuuntuneella ja paskalla päällä, mutta mä en osaa. Yleensä silloin tulee riita. Ihan vaan siksi, että mua alkaa ottamaan aivoon se, että sitä toista ottaa kaikki aivoon.

Sen lisäksi me ei edes tiedetä mikä tälle naiselle oli niin maatamullistavaa. Se voi olla vaikka se, että sen kynsi katkes töissä ja sitten se itki soitti hysteerisenä miehelleen. Sen mies mietti mielessään, että damn mikä ääliö ja päätti pysytellä etäällä.
Tai sitten tä nainen on voinut ottaa duunin vastaan hautaustoimistosta ja itkee lohduttomasti, kun jotuu käsittelemään kuolemaa päivittäin...

((( Mä siis satun tuntemaan pari sellaista naista, jotka jaksaa vollottaa aina jostain todella turhasta ja sen jälkeen ne on loukkaantuneita, kun heitä ei huomioitu riittävästi )))

 

Mä en oikein siltikään tiedä onko tä mies vastuussa naisensa tuntemuksista. Miksi sillä naisella on oikeus vaatia mieheltään jotain sellaista, jota mies ei pysty käsittelemään.

Jos mä olisin hyvä vaimo, niin osaisin varmaan suhtautua myötämielisesti ja ymmärtäväisesti, kun mun mies on äärimmäisen vittuuntuneella ja paskalla päällä, mutta mä en osaa. Yleensä silloin tulee riita. Ihan vaan siksi, että mua alkaa ottamaan aivoon se, että sitä toista ottaa kaikki aivoon.

Sen lisäksi me ei edes tiedetä mikä tälle naiselle oli niin maatamullistavaa. Se voi olla vaikka se, että sen kynsi katkes töissä ja sitten se itki soitti hysteerisenä miehelleen. Sen mies mietti mielessään, että damn mikä ääliö ja päätti pysytellä etäällä.
Tai sitten tä nainen on voinut ottaa duunin vastaan hautaustoimistosta ja itkee lohduttomasti, kun jotuu käsittelemään kuolemaa päivittäin...

((( Mä siis satun tuntemaan pari sellaista naista, jotka jaksaa vollottaa aina jostain todella turhasta ja sen jälkeen ne on loukkaantuneita, kun heitä ei huomioitu riittävästi )))

Miksi lähtökohtaisesti oletat että nainen on vaan keksinyt jonkun draaman ja yrität nyt keksiä miehelle kaikkia hienoja syitä lymyillä makuuhuoneessa koko päivän?
Ei kukaan ole väittänyt että mues on vastuussa naisen pahasta mielestä, mutta paikalta kokonaan pakeneminen on tosi kummallista. Yleensä jos toinen kertoo murheitaan, toinen kuuntelee. Ja vaikka halaa. Ei se kovin paljon oikeasti ole vaadittu.

 

Ettei ap olis näitä jolla on AINA joku draama meneillään? Jokainen pienikin vastoinkäyminen on elämää suurempi kriisi. Ei sitä kukaan loputtomiin jaksa kuunnella.

 

Ettei ap olis näitä jolla on AINA joku draama meneillään? Jokainen pienikin vastoinkäyminen on elämää suurempi kriisi. Ei sitä kukaan loputtomiin jaksa kuunnella.

Sitähän ei voi tietää. Mä ainakin vastailen tässä ihan ap:n kertoman mukaan enkä yritä keksiä jotain sellaista mitä ap ei ole itsestään kertonut.

 

Liputan aina muutoksen suuntaan. On vaan aika kurjaa kun moni pitää avioliittoa niin varmana nakkina että ei tartte toista ottaa enää huomioon, voi vaan esim. piileksiä kun toinen tarvitsee tukea. Ei semmoinen ole enää pelkkää vajavaisuutta vaan se on avioliiton/parisuhteen laiminlyöntiä.

Muutos? Mut jos toinen ei muutu toivomaasi suuntaan, ei millään. Sittenkö ero = syntiä...? Eihän raamatussa puhuta, että saa erota jos toinen on vähän kurja.

 

Muutos? Mut jos toinen ei muutu toivomaasi suuntaan, ei millään. Sittenkö ero = syntiä...? Eihän raamatussa puhuta, että saa erota jos toinen on vähän kurja.

Parisuhteen laiminlyönti on jo itsessään hylkäys.

 

Miksi lähtökohtaisesti oletat että nainen on vaan keksinyt jonkun draaman ja yrität nyt keksiä miehelle kaikkia hienoja syitä lymyillä makuuhuoneessa koko päivän?
Ei kukaan ole väittänyt että mues on vastuussa naisen pahasta mielestä, mutta paikalta kokonaan pakeneminen on tosi kummallista. Yleensä jos toinen kertoo murheitaan, toinen kuuntelee. Ja vaikka halaa. Ei se kovin paljon oikeasti ole vaadittu.

Mä en lähtökohtaisesti oleta. Sanoin, että me ei voida tietää, mikä on totuus jutun takana.
Mä en varsinaisesti puolustele ketään tässä jutussa, mutta alkoi kuulostamaan niin älyttömälle tuo miehen totaalinen lynkkaus monelta taholta tilanteessa, jossa todellakaan KUKAAN meistä ei tiedä, miltä se totuus näyttää.

Yritän nyt vaan sanoa, että saattaa olla, että sillä miehellä voi olla ihan hyvä syy toimia kuten toimii tässä tilanteessa ja se voi silti olla aivan ihana mies naiselleen

 

Minun mies käski olla hiljaa, kun viimeksi itkin stressiä hänelle. Kuulemma välittää, mutta ei ole "nyt aikaa". Sitte lähti ryyppäämään ja pelaamaan töitten jälkeen. Mutta me tehdäänkin eroa, koska mä vihaan kaikkea mun miehessä.

 

Jos miestäsi ei ole lohdutettu lapsena, ei hän osaa lohduttaa muita aikuisena. Kuulosti mieheltäni, joka muuten oli kultainen, mutta ei osannut olla tukenani, kun sitä todella tarvitsin. Esimerkkinä läheisen itsemurha, jolloin hän sai raivokohtauksen, kun tuskani oli suurimmillaan.

Tämä ei käynyt yksiin hänen normaaliin olemiseen. Noh, aikaa kuluu ja elämä vie.

Syy tämänlaiseen empatiakyvyttömyyteen löytyi omien lasten myötä - narsistianoppi. Pandoran lippaan auetessa hän on pystynyt pikku hiljaa kehittymään, kun on saanut ryöstettyä omia lapsuuden henkisiä traumoja terapiassa asti, joita ei tiedetty olevan. Vielä on kehitystarvetta, mutta tulevaisuus näyttää paremmalta.

Ehkäpä miehelläsi voi olla samanlainen tausta. Nämä vaan yleensä selviävät vasta omien lasten myötä. Miehenikin ajatteli ennen olleensa rakastettu ja kasvaneen hyvässä perheessä, mutta sitten todellusuus iskikin kasvoille. Mutta ilman sitä ja halua, ei ole mahdollisuutta muutokseen.

 

Parisuhteen laiminlyönti on jo itsessään hylkäys.

Höpöhöpö, ei Raamatussa noin puhuta vaan siitä että mukana pitää roikkua vastamäessä myös. Jollakin voi olla vaikeuksia suoritua joillain parisuhteen osa-alueilla mutta muissa voi olla sitten ok tai jopa hyvä. Pitäisikö puolison pystyä olemaan kaikessa kymppi? Toki se on ideaali mutta ei arkipäivää suurimmalle osalle suhteita.
Tuollaisillako fraaseilla hellaripiireissä selitellään eroja vai onko tuo vain oma näkemyksesi?

 

Jos miestäsi ei ole lohdutettu lapsena, ei hän osaa lohduttaa muita aikuisena. Kuulosti mieheltäni, joka muuten oli kultainen, mutta ei osannut olla tukenani, kun sitä todella tarvitsin. Esimerkkinä läheisen itsemurha, jolloin hän sai raivokohtauksen, kun tuskani oli suurimmillaan.

Tämä ei käynyt yksiin hänen normaaliin olemiseen. Noh, aikaa kuluu ja elämä vie.

Syy tämänlaiseen empatiakyvyttömyyteen löytyi omien lasten myötä - narsistianoppi. Pandoran lippaan auetessa hän on pystynyt pikku hiljaa kehittymään, kun on saanut ryöstettyä omia lapsuuden henkisiä traumoja terapiassa asti, joita ei tiedetty olevan. Vielä on kehitystarvetta, mutta tulevaisuus näyttää paremmalta.

Ehkäpä miehelläsi voi olla samanlainen tausta. Nämä vaan yleensä selviävät vasta omien lasten myötä. Miehenikin ajatteli ennen olleensa rakastettu ja kasvaneen hyvässä perheessä, mutta sitten todellusuus iskikin kasvoille. Mutta ilman sitä ja halua, ei ole mahdollisuutta muutokseen.

Mä oon tätä vähän miettinyt. Anoppi ei osaa olla tukena eikäeded kuunnella.

Itse en ole mikään draama queen. Harvoin hajoilen ja meillä on töissä vähän eri stressiä kuin ruoka ja laukut. Eipä niitä kerkeä edes ajatella. Ihan työasioita oli mielessä.

Ja vuosia olen ymmärtänyt tuota miehen tietynlaista tunteettomuutta kun on niin mahtava muuten,mutta nyt vaan kiehu yli.

Mies yrittää vähän paremmin kuulemma ja haluaa olla tukena jos mä sitä tartten.

En mä silloin keskellä yötä voinut purkaa sitä surua muuhun kuin mieheen.

 

Taitaa suurin osa olla alikehittyneitä todellakin.

Meillä on sama, miehellä ei ole empatiakykyä mutta se ilmenee toisin. Jos mulla on selvästi kurjaa, niin mies jollain omituisella tavalla tekee mun olon vielä kurjemmaksi vittuilemalla, olemalla ylimielinen, provosoimalla mut täyteen kiukkuun. aina sama juttu. Se on tunteeton paska ja toivoisin että se olis jo kuollut.