Miehellä ei ole kavereita = häiritsee parisuhdetta!

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
Mulla on ehkäpä hyvin erikoinen ongelma. Minun miehelläni ei nimittäin ole kavereita, ystäviä tai muita kodin ja työn ulkopuolista sosiaalista elämää. Mieheni on yksityisyrittäjä joten myöskään työkavereita ei tätä kautta ole tullut. Mieheni käy töissä ja tulee kotiin ja on kotona. piste. Hän ei halua harrastaa mitään joten tätäkään kautta ei ystäviä tule itsekin valittaa asiasta usein kun meillä ei hänen sanojensa mukaan ketään käy (no ei käy hänen tuttujaan, minun kyllä).
Mieheni on kiltti ja ihana mutta uskoisin saman ongelman olevan hänen kaverisuhteidensa esteenä tai hidasteena kuin on parisuhteessammekin. Mieheni on tylsä. Kauhea sanoa näin, mutta hänen juttunsa ovat tylsiä ja huonoja. Huomaan joskus häpeäväni hänen kertomuksiaan jos olemme seurassa.
Huomaan tämän hänen kaverittomuutensa häiritsevän minua mahdottomasti. Minusta olisi kiva jos hän kävisi joskus ystäviensä kanssa jossain ja meillä kävisi hänen ystäviään. mutta kun ei käy eikä ole. Huomaan ajattelevani kun kuulen muiden ystävieni miesten käyvän miesporukalla kalassa tms. että voikun minunkin miehelläni olisi omaa porukkaa. Naapurin miehet istuvat usein iltaa jonkun autotallissa tai pihamökissä mutta meidän asuessa kauempana ei miestäni koskaan näihin kemuihin kutsuta. Huomaan välissä ajattelevani säälillä miestäni kun reppanalla ei ole kavereita. Mitä siis teen asialle. Yritän miettiä ja tsempata miestäni kun hän asiaa valittelee mutta tosiasiassa minä säälin häntä ja asia häiritsee minua yhtä lailla. Jakun säälin tunteita tulee se näkyy myös parisuhde, ,tarkemmin sänkyelämässä. niin surullista kuin se onkin..
 
vierailija
Ja kuten tavallista, tämäkin "ongelma" ja juurisyy tähän avautumiseen suurimmaksi osaksi naisen omassa päässä. Eniten naista tietenkin riepoo se, ettei hän voi kilpailla muiden naisten kanssa tasaveroisesti hölöttämällä miehensä kalareissuista ja muista kaveritekemisistä mistä NE MUUT NAISET puhuvat. Nainen kokee olevansa muiden naisten silmissä ulkopuolinen ja jotenkin vähempiarvoinen kumppaninsa "erilaisuuden " vuoksi. Nyt ongelmaan haetaan ratkaisua nettifoorumilta, ikäänkuin mies olisi joku tarhaikäinen lapsi jolla ei päiväkodin hiekkalaatikolla ole ikinä kavereita popsimassa yhdessä hiekkaa ja äiti olisi siksi huolissaan.

Joten mitä tekee nainen? Lähtee tietenkin avautumaan anonyymille naisten nettifoorumille asiasta. Eikä tässä vielä kaikki, miesparan kotona peiton heiluminenkin on vähentynyt lähinnä naisen pään sisällä olevan ongelman takia. Ei ole miehen elämä helppoa. Teet niin tai näin, kusessa olet jos et tee niinkuin naisen mielestä olisi hyvä tehdä.

Jätä se kaveriton sika!
 
Ensinnäkin jäi epäselväksi, että haluaako miehesi edes ystäviä vai onko hälle tämä ystävättömyys ihan ok-asia ja viihtyy sinun seurassasi? Miehille, kun se ystävyys on hieman eri asia kuin naisella. Miehien kun ei oman kokemukseni mukaan tarvitse viikottain nähdä. Itsekin näin vielä vuosi sitten ystäviä harvoin, noin 2-3 kertaa vuodessa. Nykyisin tulee käytyä lenkillä viikottain yhden kaverin kanssa. Toiseksi onko hällä nettituttuja? Noitten nettituttujenkin kanssa voi järjestää tapaamisia ja sitä kautta nähdä. Kait noita kaverille kaveriksi ryhmiäkin netissä on, kait.

Mutta ennen kaikkea näyttäis siltä, että itse teet tästä itsellesi ongelman,
 
vierailijaxxxxx
Ymmärrän mitä tarkoitat.

Meillä miehellä oli laaja kaveripiiri kun tavattiin. Tykkäsin siitä että oli sosiaalinen ja nähtiin kaikkia ja tehtiin asioita yhdessä.

No naimisiin mentyä ja lapsen tultua kuvioihin ei mies ikinä pitänyt yhteyttä ystäviinsä. Jumitti vain kotona 4v.

Kyllä se pisti ahdistamaan. Ja vaikutti meidän Seksielämään paljon.

Sen kaverit piti mua pirttihirmuna joka ei päästänyt miestä ulos.. vaikka kyse oli siitä ettei mies halunnut.
 
vierailija
Ensinnäkin jäi epäselväksi, että haluaako miehesi edes ystäviä vai onko hälle tämä ystävättömyys ihan ok-asia ja viihtyy sinun seurassasi? Miehille, kun se ystävyys on hieman eri asia kuin naisella. Miehien kun ei oman kokemukseni mukaan tarvitse viikottain nähdä. Itsekin näin vielä vuosi sitten ystäviä harvoin, noin 2-3 kertaa vuodessa. Nykyisin tulee käytyä lenkillä viikottain yhden kaverin kanssa. Toiseksi onko hällä nettituttuja? Noitten nettituttujenkin kanssa voi järjestää tapaamisia ja sitä kautta nähdä. Kait noita kaverille kaveriksi ryhmiäkin netissä on, kait.

Mutta ennen kaikkea näyttäis siltä, että itse teet tästä itsellesi ongelman,
Munkin mielestä ap tekee tästä itselleen ongelman.
Ei kaikki naiset näe ystäviään usein, itse näen 1-2 kertaa vuodessa. Eikä ole perhettä esteenä.
 
vierailija
Mitä sillä on väliä, mitä 4 seinän ulkopuolella tapahtuu, jos miehesi on "kiltti ja ihana"? Unohda se ulkopuolinen maailma. Teillä kahdella on toisillenne vain merkitystä. Meilläkään ei ole mitään vilkasta sosiaalista elämää, mutta ei se mitään. Ihan hyvä näin. Jos nyt oikein miettii, niin jatkuva sosialisointi on aika ahdistavaa. Sellainen elämä luo ylimääräisiä velvoitteita. Ei sekään ole monellekaan mieluista. Voi myös pistää merkille, että sosiaaliset ihmistyypit, ovat yleisesti kaikin puolin alttiimpia pettämään yms....
 
vierailija
Pakko olla provo. Yksityisyrittäjä, joka ehtii olla liikaa kotona, puhumattakaan siitä, että vaimo haluaa miehen hankkivan lisää epämääräisiä menoja.

Jos tuollainen ongelma oikeasti on, niin kannattaa mennä tutkituttamaan oma pää.
 
vierailija
Se, että molemmilla on ystäviä rikastuttaa yleisen elämänlaadun lisäksi myös parisuhdetta. Ei kukaan ole sekaisin päästään, jos vain toivoo kumppanilleen ystäviä. Kumppani ei kuitenkaan voi aina täyttää kaikkia toisen tarpeita ja ystävien kanssa voi usein keskustella asioista, mistä oma kumppani ei ehkä ole niin kiinnostunut (esim. oma ala, harrastukset).
 
vierailija
Voittehan te yhdessä lähteä harrastamaan jtn. Salille, lenkille ym. Golfaamaan, hiihtämään, kun kerta mahdollista jos kotiluppoaikaa🤔monet naiset sanoo jos mies ei harrasta, ei kaikki naisetkaan harrasta🎳tai käy kalassa☺
 
vierailija
Miehille platoniset suhteet tuntuu olevan paljon vähemmän merkityksellisiä, kuin familiaaliset ja romanttiset suhteet. Naiselle sen sijaan nuo kaikki ovat suunnilleen yhtä tärkeitä. Ja näkeehän sen ihan jo näistä yksinäisistä naisista kertovista uutisista: Ruuhkavuosimutsi tuntee yksinäisyyttä, jos ei ole pariin kuukauteen nähnyt ystäväporukkaansa, kun taas monille miehille riittää ihan hyvin vaimon, lasten ja vanhempien seura ja platonista kanssakäymistä saa loppuelämän tarpeiksi kaupan kassalla
 
Miksi niiden miehen kaverien pitäisi olla miehiä? Kehoita miestäsi hankkimaan muutama nuori naispuolinen ystävä, joiden luona hän voi vierailla vaikkapa iltaisin työstä palatessa. Sinulta katoavat säälin tunteet (toivottavasti liikaa mustasukkaisuutta ei tule tilalle) ja sänkyelämänne saa uutta potkua. ;)

mies on juuri kertonut ystävilleen jotakin hauskaa vaimostaan...

 

Yhteistyössä