vierailija
Mulla on ehkäpä hyvin erikoinen ongelma. Minun miehelläni ei nimittäin ole kavereita, ystäviä tai muita kodin ja työn ulkopuolista sosiaalista elämää. Mieheni on yksityisyrittäjä joten myöskään työkavereita ei tätä kautta ole tullut. Mieheni käy töissä ja tulee kotiin ja on kotona. piste. Hän ei halua harrastaa mitään joten tätäkään kautta ei ystäviä tule itsekin valittaa asiasta usein kun meillä ei hänen sanojensa mukaan ketään käy (no ei käy hänen tuttujaan, minun kyllä).
Mieheni on kiltti ja ihana mutta uskoisin saman ongelman olevan hänen kaverisuhteidensa esteenä tai hidasteena kuin on parisuhteessammekin. Mieheni on tylsä. Kauhea sanoa näin, mutta hänen juttunsa ovat tylsiä ja huonoja. Huomaan joskus häpeäväni hänen kertomuksiaan jos olemme seurassa.
Huomaan tämän hänen kaverittomuutensa häiritsevän minua mahdottomasti. Minusta olisi kiva jos hän kävisi joskus ystäviensä kanssa jossain ja meillä kävisi hänen ystäviään. mutta kun ei käy eikä ole. Huomaan ajattelevani kun kuulen muiden ystävieni miesten käyvän miesporukalla kalassa tms. että voikun minunkin miehelläni olisi omaa porukkaa. Naapurin miehet istuvat usein iltaa jonkun autotallissa tai pihamökissä mutta meidän asuessa kauempana ei miestäni koskaan näihin kemuihin kutsuta. Huomaan välissä ajattelevani säälillä miestäni kun reppanalla ei ole kavereita. Mitä siis teen asialle. Yritän miettiä ja tsempata miestäni kun hän asiaa valittelee mutta tosiasiassa minä säälin häntä ja asia häiritsee minua yhtä lailla. Jakun säälin tunteita tulee se näkyy myös parisuhde, ,tarkemmin sänkyelämässä. niin surullista kuin se onkin..
Mieheni on kiltti ja ihana mutta uskoisin saman ongelman olevan hänen kaverisuhteidensa esteenä tai hidasteena kuin on parisuhteessammekin. Mieheni on tylsä. Kauhea sanoa näin, mutta hänen juttunsa ovat tylsiä ja huonoja. Huomaan joskus häpeäväni hänen kertomuksiaan jos olemme seurassa.
Huomaan tämän hänen kaverittomuutensa häiritsevän minua mahdottomasti. Minusta olisi kiva jos hän kävisi joskus ystäviensä kanssa jossain ja meillä kävisi hänen ystäviään. mutta kun ei käy eikä ole. Huomaan ajattelevani kun kuulen muiden ystävieni miesten käyvän miesporukalla kalassa tms. että voikun minunkin miehelläni olisi omaa porukkaa. Naapurin miehet istuvat usein iltaa jonkun autotallissa tai pihamökissä mutta meidän asuessa kauempana ei miestäni koskaan näihin kemuihin kutsuta. Huomaan välissä ajattelevani säälillä miestäni kun reppanalla ei ole kavereita. Mitä siis teen asialle. Yritän miettiä ja tsempata miestäni kun hän asiaa valittelee mutta tosiasiassa minä säälin häntä ja asia häiritsee minua yhtä lailla. Jakun säälin tunteita tulee se näkyy myös parisuhde, ,tarkemmin sänkyelämässä. niin surullista kuin se onkin..