miehellä rakennusmotivaatio täysin kadoksissa, apuja ja neuvoja..

[??]

asutaan keskeneräisessä talossa jossa kaikki levällään ja ihan kaikki mikä voi mennä pieleen niin menee, että ei ihme jos ei jaksa kohta kukaan mitään..
esim.keittiön tasot tuli 4vko myöhässä, yhdessä mittavirhe ja yhdestä puuttu pala.. eikun vaihtoon ja uudet tuli siitä 4viikon päästä ja ne on väärät, ei siis sovi meidän keittiöön yms. kaikkee tollasta meistä riippumatonta vastoinkäymistä. mies on aivan kypsä, se ei tee siellä mitään.. yritän viimesillä voimillani tsempata että edes jouluks voitais käydä omassa suihkussa, tehdä keittiössä ruokaa ja pestä pyykkiä, mitään noista ei nyt voida tehdä.
on todella todella raskasta ja mä en tiedä miten me selvitään tästä, mun pää ei kestä tätä elämää ilman mukavuuksia. mua ei haittaa jos ei oo telkkaa tai tietsikkaa, mut keittiö, suihku, kodinhoitohuone........ millä mä saan miehen piristyyn??

 

[realisti]

Palkatkaa remonttireiska.

 

[??]

Palkatkaa remonttireiska.

mies ei ikimaailmassa suostuis. se on sellanen "minä itte" eikä anna periks eikä pyydä apua vaikka sitä olis saatavilla! saatais iso talkooporukka kasaan, mut miehen mielestä kaikki olis sit vaan ihan sekasin et parempi että hän tekee itse.. muttakun ei se jaksa!! umpikuja ja mun voimat hyytyy

 

[realisti]

Palkatkaa remonttireiska.

mies ei ikimaailmassa suostuis. se on sellanen "minä itte" eikä anna periks eikä pyydä apua vaikka sitä olis saatavilla! saatais iso talkooporukka kasaan, mut miehen mielestä kaikki olis sit vaan ihan sekasin et parempi että hän tekee itse.. muttakun ei se jaksa!! umpikuja ja mun voimat hyytyy

No mikä "minä itte" mies se sellainen on, joka ei tee mitään?! Sano sille, että kutsut talkooporukan ellei ala tapahtua.

 

[toisen väsyneen rakentajan vaimo]

Hankala paikka, johon eivät ainakaan muiden "hyvät neuvot" ja "kannustukset" kokemukseni mukaan auta ollenkaan, pikemminkin päinvastoin lisäävät vain ahdistusta ja syyllisyyden tunnetta (jos sellaiseen on taipuvainen). Pahimpia ovat ulkopuoliset päivittelijät, jotka "eivät voi ymmärtää, miten kauan nyt yhtä taloa voi nyhvätä".

Taitaa miehesi olla totaalisen uupunut rakentamisesta (sekä fyysisesti että psyykkisesti), eikä silloin oikein muu auta kuin palkata toinen jatkamaan töitä tai sitten pitää suosiolla pidempi tauko, jonka aikana kerätä voimia ja uutta intoa.

Meillä toimi tuo pidemmän tauon pitäminen, yhdeksi talveksi laitettiin talo "pakettiin" ja kevään tullessa sitten olikin jo uutta puhtia jatkaa hommia. Oleellista oli, että oli antanut itselleen luvan olla tekemättä mitään. Teillä ei ehkä toimi näin, jos jo asutte talossa, mutta kerronpa tämän nyt kuitenkin, jos vaikka jotain ideaa tästä saisit.

Tsemppiä ja jaksamista sinulle ja ymmärrystä miehesi tilanteelle!

 

[miljoonakala]

No meillä toimittiin rakennusaikana niin kun mies oli väsynyt että mä hommasin sen talkooporukan ihan itse.
Puolet talosta on mun ja myös puolet vastuusta on mun. Mies kyllä hyväksyi ihan ilomielin mun talkooporukkani mutta ellei olis hyväksyny niin olis sitten pysyny poissa.
Mä kyllä osasin itse ohjata ja organisoida hommia ja talkooporukkaa että en vaan käskeny ämmiä taloon ja sanonut että tyyli vapaa..

 

[lenttis]

Antaisin sinuna miehen vähään aikaa levähtää, vaikka parisen päivää edes. Eiköhän se kiinnostus palaa

 

[Aamuäree]

Palkatkaa remonttireiska.

mies ei ikimaailmassa suostuis. se on sellanen "minä itte" eikä anna periks eikä pyydä apua vaikka sitä olis saatavilla! saatais iso talkooporukka kasaan, mut miehen mielestä kaikki olis sit vaan ihan sekasin et parempi että hän tekee itse.. muttakun ei se jaksa!! umpikuja ja mun voimat hyytyy

Kerro sille opettavainen tarina miehestä, joka oli minä itte (nuukuuksissaan tietysti).
Kaiken teki itse, ellei osannut niin selas yökaudet ja ruokatunnit nettiä ja etsi ohjeita 'miten teen kosteussulun', 'miten tapetoin' jne.
Talo valmistui samalla aikataululla kuin Iisakin kirkko. Apua ei voinut palkata- maksaa liikaa. JA aikataulu venyy ja venyy, kun ei voi palkata sitä apua ja kun ei töissäkäyvällä miehellä tahdo liikaa tuota 'luppoaikaa' olla. Pieniä lapsiakin on.
Kun tolo VIIMEIN valmistui (jatkoaikaa rakentamisellekin haettiin) ja pienenpienestä kaksiosta muutettiin 4 henkilöä tavaroineen isoon uuteen kotiin, kesti onnea ja auvoa pari kuukautta ja vaimo lähti, otti uuden pesutornin ja lapset mukaansa ja väitti että mies oli muuttunut kertakaikkiaan sietämättömäksi näinä pitkinä rakennusvuosina.