Miehellä asperger syndrooma, mitä tulevilla lapsilla?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kermaperse
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

kermaperse

Jäsen
10.03.2010
716
0
16
Tiedän, ettei alue ole paras mahdollinen, mutta kun täällä on eniten ihmisiä vastaamassa, joten kysyn täältäkin.

Aloin tässä lueskelemaan aspergerin perinnöllisyydestä, josta ei kai ole varmuutta, mutta muiden juttuja lukiessani huomasin, että yllättävän monen aspergerin lapsella on myös asperger syndrooma. Tai jopa autistinen lapsi. Onko kenelläkään mitään faktatietoa, kuinka todennäköistä on, että lapsesta tulisi autisti?
 
Tutussa perheessä pojilla kehitysviivästymää ja autismin kirjooon kuuluvia oireita, mutta ei vielä diagnoosia (ovat alle 4vee). Isälläkään ei diagnoosia, mutta hyvin todennäköisesti asperger/joku muu lievä autismin muoto.
 
Tietysti hyvällä tuurilla terve, mutta huolettaa silti melkoisesti. Luin muistaakseni yksi ilta, ettei periydy isältä tyttärelle, koska minulla ei ole mitään?

Ja onkohan se autismi sitten lievää autismia, eli mitähän se tarkoittaa..?
 
Niin no minun näkemyksen mukaan on olemassa erilaisia ihmisiä. On ihmisiä, jotka oppii heikosti lukemaan ja ihmisiä, jotka keskittää kaiken kiinnostuksensa yhteen asiaan ja tosi vilkkaita ja tosi ujoja ja sosiaalisesti kömpelöitä ihmisiä jne. Nyt niille on sitten keksitty nimet, siis näille, joita joskus pidettiin luonteenpiirteinä. Autismi nyt on asia erikseen. Mutta siis älä murehdi turhia...
 
Alkuperäinen kirjoittaja vc:
Vähän ot, mut millaista on elää aspergerin kanssa? Miten käyttäytyy sosiaalisissa tilanteissa?
Normaalia. Ei eroa mitenkään tavallisesta, siksi vasta kunnolla paneuduin aiheeseen pari iltaa sitten ja törmäsin näihin jälkikasvujuttuihin. Mieheni ei nyt kuulemma kuitenkaan täyttänyt kaikkia niitä kriteerejä, kun tutkivat asiaa hänen ollessaan pieni. Eli en nyt tiedä, huolestuinko turhaan.. Juttelin miehen äidin kanssa ja hän etsii paperit, jotka tutkimuksista saatiin. Ehkä hätiköin, kun joskus ollaan vaan juteltu aspergerista ja käsitin, että hänellä hänen muistaakseen olisi se.

 
älä huoli turhaan. kaikkea voi sattua vaikka synnytyksessä. hapenpuutetta, joka aiheuttaa aivovaurioita tms. koskaan ei voi tietää varmasti, että lapsesta tulee terve.

sairauden/vamman riski on vaan otettava. se kuuluu vanhemmuuteen.
 
Minunkin miehelläni on asperger, meillä on hieman yli vuoden ikäinen tytär ja toinen lapsi tulossa. Minuakin aiemmin mietitytti samat asiat, mutta sitten päätin olla murehtimatta etukäteen, mietitään noita asioita sitten jos tarve tulee.:) Joku kysyi millaista elää assin kanssa, ei se minusta ole sen kummempaa kuin muidenkaan kanssa.:D Minä ajattelen tuota aspergeriakin enemmän luonteenpiirteenä. Jos tuo mies ei olisi juuri tuollainen kun on, tuskin hänen kanssaan olisinkaan.:)
 
Alkuperäinen kirjoittaja kermaperse:
Alkuperäinen kirjoittaja vc:
Vähän ot, mut millaista on elää aspergerin kanssa? Miten käyttäytyy sosiaalisissa tilanteissa?
Normaalia. Ei eroa mitenkään tavallisesta, siksi vasta kunnolla paneuduin aiheeseen pari iltaa sitten ja törmäsin näihin jälkikasvujuttuihin. Mieheni ei nyt kuulemma kuitenkaan täyttänyt kaikkia niitä kriteerejä, kun tutkivat asiaa hänen ollessaan pieni. Eli en nyt tiedä, huolestuinko turhaan.. Juttelin miehen äidin kanssa ja hän etsii paperit, jotka tutkimuksista saatiin. Ehkä hätiköin, kun joskus ollaan vaan juteltu aspergerista ja käsitin, että hänellä hänen muistaakseen olisi se.

:D Hänellä hänen muistaaksensa oli se...
No ei ole kyllä kovin vahva asperger, jos nyt ollenkaan, jos sinä et sitä ole huomannut tai ei ole elämään vaikuttanut...
Ja tästä sinä olet huolissasi. Se diagnosointikin on tosi horjuvaa, kun ne on tosiaan ihan samalla lailla luonteenpiirteitä, mitä siinä etsitään ja diagnosoidaan.
 
[/quote]:D Hänellä hänen muistaaksensa oli se...
No ei ole kyllä kovin vahva asperger, jos nyt ollenkaan, jos sinä et sitä ole huomannut tai ei ole elämään vaikuttanut...
Ja tästä sinä olet huolissasi. Se diagnosointikin on tosi horjuvaa, kun ne on tosiaan ihan samalla lailla luonteenpiirteitä, mitä siinä etsitään ja diagnosoidaan. [/quote]

Niin siis näistä testeistä aikaa sellaiset 18 vuotta, että siitä johtuu miehen vastaus. Kun ei siitä niillä kotona olla mitenkään erityisesti puitu, kun ei ole vaikuttanut normaaliin arkeen.

 
Juu ei mitään huolta, jos ei vaikuta käytökseen, tuskin on hällä koko aspergeria. Vahva asperger näkyy ihan kaikilla elämisen osa-alueilla ja koko elämän ajan...
Ihmettelen vaan, että miksi hänet on sitten "diagnosoitu"? Jos ei siis ole mitenkään mihinkään vaikuttanut. Ollut varmaan muotitermi silloin ja tohtori on pätenyt...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Nana:
Juu ei mitään huolta, jos ei vaikuta käytökseen, tuskin on hällä koko aspergeria. Vahva asperger näkyy ihan kaikilla elämisen osa-alueilla ja koko elämän ajan...
Ihmettelen vaan, että miksi hänet on sitten "diagnosoitu"? Jos ei siis ole mitenkään mihinkään vaikuttanut. Ollut varmaan muotitermi silloin ja tohtori on pätenyt...
Mies ei pärjännyt englanninkielisessä leikkikoulussa. Siis kielellisesti ei kehittynyt samaa tahtia kuin muut. Miestä ei nyt sitten ilmeisesti olla diagnosoitu aspergeriksi, kun ei täyttänyt kaikkia kriteereitä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kermaperse:
Alkuperäinen kirjoittaja Nana:
Juu ei mitään huolta, jos ei vaikuta käytökseen, tuskin on hällä koko aspergeria. Vahva asperger näkyy ihan kaikilla elämisen osa-alueilla ja koko elämän ajan...
Ihmettelen vaan, että miksi hänet on sitten "diagnosoitu"? Jos ei siis ole mitenkään mihinkään vaikuttanut. Ollut varmaan muotitermi silloin ja tohtori on pätenyt...
Mies ei pärjännyt englanninkielisessä leikkikoulussa. Siis kielellisesti ei kehittynyt samaa tahtia kuin muut. Miestä ei nyt sitten ilmeisesti olla diagnosoitu aspergeriksi, kun ei täyttänyt kaikkia kriteereitä.

Lievä oppimishäiriö...
Joo, uskon, että tietäisit, jos olisit naimisissa aspergerin kanssa. He ovat erikoisia, onneksi joidenkin mielestä tosiaan positiivisessa mielessä ja pääsevät lisääntymäänkin. Ja tämä ei ollut mikään piikki aloittajalle, totta kai se huolestuttaa, ihan sama mitä ongelmia vanhemmalla on ollut (masennusta, alkoholismia, oppimisvaikeuksia). :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Nana:
Juu ei mitään huolta, jos ei vaikuta käytökseen, tuskin on hällä koko aspergeria. Vahva asperger näkyy ihan kaikilla elämisen osa-alueilla ja koko elämän ajan...
Ihmettelen vaan, että miksi hänet on sitten "diagnosoitu"? Jos ei siis ole mitenkään mihinkään vaikuttanut. Ollut varmaan muotitermi silloin ja tohtori on pätenyt...

Mun pojalla testien jälkeen saatiin itse päättää halutaanko diagnoosi kun pojalla on kompensoivia vahvuuksia. Vaikka viitteet aikoinaan vaikutti paljonkin elämään ei toimintaterapian ja huomioivan kasvatuksen jälkeen nyt melkein viisi vuotta myöhemmin vaikuta paljoakaan arkeen. Kotona lähinnä, mutta voisin jopa sanoa, että on helppo ikäisekseen. Ainakin helpompi kuin itse olin hänen ikäisenään. Eniten on vaikuttanut se, että lapsi osaa itse tunnistaa käytöksestään aspergerista johtuvia asioita.
 
Veikkain että ap:n miehellä on vain aikanaan epäilty aspergeria tai muuten heitetty se veikkaus ilmaan. Jos hän olisi diagnoosin saanut niin varmaan hän itse olisi siitä tietoinen, tai äitinsä ainakin.

Mutta muuten mielenkiintoinen kysymys, jota itse olen paljon mietiskellyt. Meillä on autistinen tytär ja poika jolla myös autistisia piirteitä (ei olla vaan aiemmin "huomattu" vaan pistetty jo tiedossa olevan kehitysvamman piikkiin). Kun näitä on lueskellut ja tutustunut ihmisiin joiden alpsilla on autisminkirjon diagnoosi niin pelottavankin usein samasta perheestä/suvusta löytyy muitakin joilla myös diagnoosi tuolta alueelta.

Omasta suvusta en autistia tiedä sen enempää kuin (diagnosoitua) aspergeriakaan, mutta ahhd-diagnooseja tällä nuoremmalla sukupolvella on jonkin verran ja vanhemmassa sukupolvessa sellaisia joiden uskoisi sen saaneen jos olisi tutkittu. Todennäköisyyslukuja en osaa sanoa, pitäisi itseasiassa kysyäkin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Nana:
Niin no minun näkemyksen mukaan on olemassa erilaisia ihmisiä. On ihmisiä, jotka oppii heikosti lukemaan ja ihmisiä, jotka keskittää kaiken kiinnostuksensa yhteen asiaan ja tosi vilkkaita ja tosi ujoja ja sosiaalisesti kömpelöitä ihmisiä jne. Nyt niille on sitten keksitty nimet, siis näille, joita joskus pidettiin luonteenpiirteinä. Autismi nyt on asia erikseen. Mutta siis älä murehdi turhia...

Peesaan tätä.
 
En olisi niinkään huolestunut lasten mahd. aspergeristä, mutta siitä olisin, onko lapset onnellisia, jos isä ei kunnolla ymmärrä miltä heistä mikäkin asia tuntuu, ja toimii ehkä sitten haavoittavasti jne. Miettisin niitä traumoja. Vaikka pahempaakin voi aina olla, mutta voi parempaakin.
 

Yhteistyössä