S
Surullinen odottaja
Vieras
En voi luottaa mieheeni...pahinta on se, että odotan esikoistamme. Mies ei pysty pitämään edes ihan pieniäkään lupauksia suuremmista puhumattakaan. Esimerkkinä tämä ilta/yö. Puhuimme, että molemmat käymme moikkaamassa pari tuntia kavereitamme ja tulemme kotiin - ajoissa. Äsken sain mieheltäni kännisen puhelun, jossa ensin tivasi bussiaikataulua ja sen jälkeen soitti, että ei olokaan rahaa tulla kotiin bussilla...nyt sitten aikoo mennä pummilla. Mies käy normaalisti töissä, joten rahaa pitäisi kyllä olla. Juhlimiseen kyllä löytyy aina rahaa, mutta kaikkeen muuhun ei. Nytkin juonut niin, että ei jättänyt rahaa edes bussia varten.
Tässä ei ole julmuudestani kyse mun puolelta. Tarjosin kyytiä autolla miehelleni, kun olin itse lähdössä sovittuun aikaan kotiin ja mies olisi ollut (vielä suht selvänä) matkan varrella. Hänen vastauksensa oli ystävälliseen tarjoukseeni, että en tarvitse äitiä holhoamaan.
En usko, että miehestäni on isäksi, varsinkaan vastuulliseksi isäksi, johon voisi luottaa kuin peruskallioon. Raskauteni on alussa ja joudun murehtimaan aivan liikaa juuri miehen takia ja pelkään keskenmenoa. En koe, että pystyisin tällaisen miehen kanssa jättämään tulevaisuudessa edes pientä lasta yksin. Tämä ilta ei nimittäin ollut ensimmäinen kerta, eikä varmasti viimeinen. Hän kokee normaalin ystävällisyyteni aina jonkinlaisena äidillisenä holhoamisena...ihme vain, kun olen ystäviäni ja sukulaisiani kohtaan samanlainen, eikä heistä kukaan koe sitä niin, päinvastoin, ovat vain kiitollisia ystävällisyydestäni. En jaksa edes ajatusta, että joutuisin kestämään tällaista, kun lapsemme on syntynyt...pelkkä ajatus saa kyyneleet silmiin ja aiheuttaa ahdistusta. Itse olen hyvin ehjästä kodista, ja mieheni rikkinäisestä, jossa perhe kaatui isän alkoholismiin/päihteiden väärinkäyttöön. Tuleeko oman perheeni kohtalo olemaan sama, kun jo nyt näyttää siltä, että "Like father, like son" :`( En tiedä, mitä tehdä...raskaus erittäin toivottu...mutta en haluaisi jäädä myöskään yksin :´(
Tässä ei ole julmuudestani kyse mun puolelta. Tarjosin kyytiä autolla miehelleni, kun olin itse lähdössä sovittuun aikaan kotiin ja mies olisi ollut (vielä suht selvänä) matkan varrella. Hänen vastauksensa oli ystävälliseen tarjoukseeni, että en tarvitse äitiä holhoamaan.
En usko, että miehestäni on isäksi, varsinkaan vastuulliseksi isäksi, johon voisi luottaa kuin peruskallioon. Raskauteni on alussa ja joudun murehtimaan aivan liikaa juuri miehen takia ja pelkään keskenmenoa. En koe, että pystyisin tällaisen miehen kanssa jättämään tulevaisuudessa edes pientä lasta yksin. Tämä ilta ei nimittäin ollut ensimmäinen kerta, eikä varmasti viimeinen. Hän kokee normaalin ystävällisyyteni aina jonkinlaisena äidillisenä holhoamisena...ihme vain, kun olen ystäviäni ja sukulaisiani kohtaan samanlainen, eikä heistä kukaan koe sitä niin, päinvastoin, ovat vain kiitollisia ystävällisyydestäni. En jaksa edes ajatusta, että joutuisin kestämään tällaista, kun lapsemme on syntynyt...pelkkä ajatus saa kyyneleet silmiin ja aiheuttaa ahdistusta. Itse olen hyvin ehjästä kodista, ja mieheni rikkinäisestä, jossa perhe kaatui isän alkoholismiin/päihteiden väärinkäyttöön. Tuleeko oman perheeni kohtalo olemaan sama, kun jo nyt näyttää siltä, että "Like father, like son" :`( En tiedä, mitä tehdä...raskaus erittäin toivottu...mutta en haluaisi jäädä myöskään yksin :´(
