Mie tartten nyt uskoa, kiitän.

[cothis]

Äljäkkeen hoito on hajottanut sen ihan täysin, ja kun eilen kysyin uskooko se, että me saadaan asiat taas kuntoon kun se on ohi, vastaus oli "en tiedä, ehkä".
Toinen asia, ihan uus mulle, oli se että se on miettinyt "hermolomaa" jossain sitten joskus kun sen hoito on ohi. Kyllä mä sen ymmärrän, kannatankin toki, mutta mua surettaa ettei se ole aiemmin myöntänyt sitä minkä moon nähny jo aikaa sitten.. sitä, ettei sillä meinaa kestää pää tätä kaikkea hoito-juttua :/
Mie sanoin sille, että moon tässä sen kanssa jne mutta nyt iskee pää ihan tyhjää siinä, mitä muuta mä osaisin sanoa. "Kyllä kulta, tiedän että pääsi sekoaa, kyllä se siitä kun saat nuo myrkyt pois elimistöstäsi"? Hitto, vaikeeta :|

 

[Eims Baum]

Mä en nyt ihan tiedä mikä on homman nimi mutta toivon että asiat järjestyy.

 

[p]

syöpä?

 

[vieras]

rehab?

 

[armaselain]

Kyllä ne asiat järjestyy ajallaan. Ei ehkä kannata nyt yrittääkään tehdä kovin pitkän tähtäimen suunnitelmia, katotte vaan päivän kerrallaan niin ei ala ahistaa liikaa.
Sanot että katotaan niitä asioita sitten kun on niitten aika, ei niistä vielä tarvi murehtia.

 

[Klonkku]

Mä oon miettinyt tänään niin syvällisiä oman pääni sisällä, ette osaa sanoa muuta kuin että toivotaan parempia huomisia. Voimia sulle Kottarainen :hug:

 

[Smeagol]

syöpä?

ei tässä nyt varmaan sairaudesta itsestään haluttu keskustella vaan ihmisen henkisestä hyvinvoinnista.

 

[tavallinen äiti]

Sotkenko nyt johonkin toiseen vai olitteko te eroamassa?

 

[cothis]

syöpä?

ei tässä nyt varmaan sairaudesta itsestään haluttu keskustella vaan ihmisen henkisestä hyvinvoinnista.

Tähän täytyy sanoa, että osuttiin asian ytimeen. Tää on rankkaa aikaa, ja moon vaan yrittänyt olla tukena ja apuna.. mutta nyt moon jotenkin sanaton, tietyllä tavalla avutonkin jopa, kun ei oo mitään mitä mä voisin tehdä muuta.

 

[IhanaValo]

:hug: Toivotaan parasta..voimia.

 

[Smeagol]

syöpä?

ei tässä nyt varmaan sairaudesta itsestään haluttu keskustella vaan ihmisen henkisestä hyvinvoinnista.

Tähän täytyy sanoa, että osuttiin asian ytimeen. Tää on rankkaa aikaa, ja moon vaan yrittänyt olla tukena ja apuna.. mutta nyt moon jotenkin sanaton, tietyllä tavalla avutonkin jopa, kun ei oo mitään mitä mä voisin tehdä muuta.

itse kun olen tässä sairastanut vuoden verran ahdistuneisuushäiriötä ja lievää masennusta ni voin kyllä sanoa että pelkkä mieheni läsnäolo vaikuttaa. joskus jopa ärsytti kun yritti levätä ja mies tohisi ympärillä ja käski nousta sängystä etten jämähdä sinne, sitten tajusi mies että voi tulla minua halimaan sanomatta mitään. hiljaisuus ja läsnäolo teki mielelle hyvää.

 

[cothis]

itse kun olen tässä sairastanut vuoden verran ahdistuneisuushäiriötä ja lievää masennusta ni voin kyllä sanoa että pelkkä mieheni läsnäolo vaikuttaa. joskus jopa ärsytti kun yritti levätä ja mies tohisi ympärillä ja käski nousta sängystä etten jämähdä sinne, sitten tajusi mies että voi tulla minua halimaan sanomatta mitään. hiljaisuus ja läsnäolo teki mielelle hyvää.

No.. itseasiassa mie tunnustan, että äljäkkeen sanainen arkku aukes eilen siinä kun änkesin sen iholle vaan olemaan. Ehkä mä yritän jatkaa samaa rataa, on tuo läheisyys vähän ollut tauolla tän hoidon aikana :ashamed:

 

[Smeagol]

itse kun olen tässä sairastanut vuoden verran ahdistuneisuushäiriötä ja lievää masennusta ni voin kyllä sanoa että pelkkä mieheni läsnäolo vaikuttaa. joskus jopa ärsytti kun yritti levätä ja mies tohisi ympärillä ja käski nousta sängystä etten jämähdä sinne, sitten tajusi mies että voi tulla minua halimaan sanomatta mitään. hiljaisuus ja läsnäolo teki mielelle hyvää.

No.. itseasiassa mie tunnustan, että äljäkkeen sanainen arkku aukes eilen siinä kun änkesin sen iholle vaan olemaan. Ehkä mä yritän jatkaa samaa rataa, on tuo läheisyys vähän ollut tauolla tän hoidon aikana :ashamed:

on se rankkaa varmasti molemmille. se on kamala katsella kun toista hoidetaan ja tuputetaan myrkkyä suoneen.
ole vain lähellä vaikka ei ole mitään sanottavaa, se tuo ainakin turvaa. kummallekkin. :hug: ja tuo voimia.