mie pelkään ihan kamalasti, että joudun sektioon!!! ongelmana ei ole itse leikkaus..

[Draumsyn]

Minulla on juuri sama pelko kuin ap:lla. Piikki selkään, hyi kamala! Järki lähtee kauhun takia, jos moista edes ajattelee...

Minun "onneni" oli päätyä tuossa ainoassa raskaudessani kiireelliseen sektioon. Se tehtiin nukutuksessa, koska trombosyyttiarvot olivat niin matalat, ettei puudutuksessa voinut leikata. Olisin ihan takuulla saanut hulluuskohtauksen, jos olisivat edes yrittäneet puhua puudutuksesta. (Olin aika sekaisin jo valmiiksi kaikesta päivän aikana tapahtuneesta, mitään itsekontrollia ei ollut jäljellä.)

 

[sikinsokin]

Piikkikammo varmasti on hankala "vaiva" käsitellä, mut mulla ei ole se puudutteen laitto sattunut kuin hyttysen piston verran. Enemmän ne supistukset sattui.
Ja onhan siinä selkäpuolessa se etu ettei näe sitä piikkiä, vai? Osaava lekuri laittaa sen parissa sekunnissa, sen jälkeen liikkuessa tuntuu kuin laastari nipisteli ihossa.
Mut kyllä (ap) se on pakko saada maailmaan piikin kans tai ilman :hug:

 

["pörröpää"]

Joo se piikki on kamala, totta. Kyllä se sattuu, mutta siinävaiheessa kivut on varmasti kovat muutenkin.

Se on oikeesti varmaan pienin kamaluus sektiossa. ja ehkä ei tarvitse sektioida. Älä pelkää etukäteen. Halaus täältä.

 

["Omena"]

itse en halua enää synnyttää yhtään muksua MILLÄÄN tavalla! esikoinen sektiolla, se piikki selkään tosiaan sattui & sain loppuiän riesaksi kivuliaat kiinnikkeet, nuorempi alateitse hirveällä kivulla itkien ja oksennellen...

 

["vieras"]

.. vaan puudutus. pelkkä ajatuskin selkään tungettavasta neulasta saa miut paniikin valtaan... en todellakaan usko, että olisi muka "pikku juttu" ja "kivutonta" |O nyt keväämmällä on jossain vaiheessa synnytystapa-arviointi & toivon kovasti, että saan yrittää alatie synnytystä! sitä en kumma kyllä pelkää, vaikka tiedän että se sattuu ja voi tulla pahatkin repeämät tms.
mutta sektio.. miuta ei vaivaa mahan auki leikkaaminen, tikit/hakaset, ensimmäinen paskomiskerta leikkauksen jälkeen eikä se, että revitään sängystä buranan voimin kävelemään.. ei, ongelma on vain neula. pitkä neula selkärankaan :x esikoisen oli määrä syntyä sovitulla sektiolla ja olin jo silloin samasta asiasta kauhuissani, "onneksi" tuli sitten raskausmyrkytys ( vai mikä pro -epklepsia se kouristuskohtaus on viralliselta nimeltään) & hätäsektio nukutuksessa. äitini kertoi, että niihin aikoihin kun synnyin tavallinenkin sektio tehtiin nukuttamalla... olisipa vieläkin niin!

Kokemuksesta sanon, että se epiduraali oli tosi iisi-juttu, mutta kanyylin laitto helvetistä. Ja minä pelkään piikkejä sairaalloisesti. Epiduraalia pelkäsin enkä olisi antanut laittaa, mutta oli pakko kun oli pelkona, että tehtävä hätäsektio(kaksoset). Heti sen jälkeen sanoin, että noinko pieni juttu se oli.

 

[Piparnakkeli]

Osaisko joku tääl sanoa missä asennossa Suomessa laitetaan spinaali?

Irlannissa napotin istualtani pöydällä ja kattelin hoitsua kun lääkäri sen laittoi, sit auttoivat nopeasti makuulleen ja olikin menoa. Tuntui vain kuin jotain kylmänkihelmöivää vettä olisi valunut selkää pitkin.

Suomessa epiduraali tungettiin kylkimakuulla, hermoja kaiketi tökittiin kun lonkassa tuntui kuin olisi oksalla tökitty...

 

["xxx"]

Tää on jännä aina nämä pelot. Kun ei niille ole vain mitään järjellistä selitystä.

Mulla tulossa neljäs sektio ja fiilis on tosi rento niin sektion kuin puudutteiden ja toipumisenkin suhteen.

MUTTA koska vauva joutuu syntymään etuajassa niin tehdään lapsivesipunktio ja katsotaan keuhkojen kypsyyttä.

ja HELVETTI MITÄÄN NEULAA MUN MAHANI LÄPI ETTE TUNGE.

joo joo, se tehdään kyllä enkä aio vastustella sillä vauvan parhaaksihan se on. Mutta ei jeesus, en mie halua. Kammottaa ajatuskin ihan törkeesti.

 

[----------]

Osaisko joku tääl sanoa missä asennossa Suomessa laitetaan spinaali?

Samalla tavalla kuin kai Irlannissakin, eli istualtaan/kyljellään. Hlökunnan mieltymysten ja tottumusten mukaan varmaan etenee.