Mie olen tavannut mukavan miehen

Tutustuin jo helmikuussa tähän mieheen ja treffitkin oli sovittu, ravintolaillallinen. Tuona päivänä vaan ei soittoa kuulunut, mihin aikaan tulee hakemaan. Ei vastausta mun viesteihin tai soittoihin. Ajattelin, että antaa olla... Viikon kuluttua kuitenkin meitin, että jos vielä yhden viestin laittaisin, josko saisin selityksen treffien peruuntumiseen, unohtumiseen.

Mies vastasi ja laittoi soittavansa illalla. Soittikin. Hyvin huonokuntoisena sairaalasta. Oli ollut isossa sydänleikkauksessa. Teholla taistellut hengestään silloin kun meidän piti olla siellä illallisella. Sairaalassa vierähti yli kuukausi. Mies ei paljon jaksanut alkuun edes puhua. Annoin toipumisrauhan. Yhteydenpito jäi. Välillä mietin mitä hänelle kuuluu.

Viime viikolla sain viestin. Olin iloisesti yllättynyt. Hän ei ollut unohtanut minua. Tiistaina vietimme ihanan päivän ja yön hänen mökillään. Tänään tapaamme taas. Meillä molemmilla on tunne kuin olisimme tunteneet jo kauan. Haluamme tutustua toisiimme oikeasti ja kaikessa rauhassa.

Jos ei heilaa helluntaina, ei koko kesänä. Eikös sunnuntaina ole helluntai?

Vaikka mulla on välillä tosi vaikeaa niin kyllä elämä kuitenkin on ihanaa!
 
kokkendaal
Voi kun ihana kuulla =) Oon seuraillu välillä kirjotteluas ja tosiaan sinä oot tainnu jo tarpeeksi vastuksia elämällesi saada.
Kaikkea hyvää ja ihanaa kesää sulle ja sussulle :hug: Nauttikaa toisistanne, hoitakaa toisianne, kulkekaa luonnossa, kokkailkaa, keskustelkaa syvällisiä ja kevyempiäkin välillä, saunokaa, uikaa, rakastelkaa, tehkää just mitä nuoret lempivät tekee! =)
 
Sain häneltä tummanpunaisen ruusun tiistaina, kun tuli mua hakemaan. Ei mulle ole mies ihan äsken kukkia tuonut.

Tänään tapaan hänen toisen poikansa. Hänellä on kaksi aikuista poikaa, toisella jo 1-vuotias poikakin. Mies on leski.

Perhosia vatsassa. Ihanan kutkuttava tunne!
 

Yhteistyössä