N
nykyisin nikittä
Vieras
Mies käy tään kuitenkin kaivamassa täältä esiin, mutta käyköön. Enkä hae tällä hyväksyntää omalle toiminnalleni, mutta mielipiteitä haluaisin, niin ehkä se selkeyttäisi omia ajatuksiani.
Eli tuossa 4-5 vuotta sitten miehellä oli joku puhelinystävätär, jolle hän tilitti sitä miten kamalaa hänellä on minun kanssa ja ties mitä muuta. Sitten jäi kiinni, kun oli baarissa antanut puhelinnumeronsa jollekin naiselle ja myöhemmin paljastui, että siinä oli ollut jotain hiplaamista ja pussaamista nyt ainakin. Jonkun aikaa tuosta näin kun baarissa käpälöi taas vierasta naista ja vaikka jäi kiinni, niin silti vietti koko illan tuon naisen kanssa. Asioista puhuttiin ja siinä mies tunnusti vielä yhden vastaavan naisseikailunsa. Tässä on ne miehen naisseikkailut mitkä tiedän, luulen kyllä että niitä on ollut muitakin. No yhdessä päätettiin kuitenkin jatkaa ja vaikka luottaminen on ollut vaikeaa, niin nuo asiat on jätetty taakse.
Pari vuotta sitten koitti sitten ihan muuten vaikeat ajat. Minä väsyin ja olin masentunut. Lähes kaikki kotihommat oli minun hoidettavina, mies oli tosi paljon iltavuorossa töissä ja "yhteistä" aikaa oli vain n. 2 tuntia päivässä. Sekin aika meni telkkaria katsoessa ja koneella istuessa. Pyysin, kinusin ja ruinasin miesta olemaan minun kanssa.. tekemään jotain yhdessä. Valitin myös miten väsynyt olin, itkin illat tai makasin apattisena sängyssä. Miehen ainoat kommentit olivat, että "voi voi, koeta jaksaa" "asiat nyt vaan on näin" "ei mahda mitään". Sanoin myös, että mikään rakkaus ei kestä, jos sitä ei hoida ja tee töitä sen eteen. Mies vaan naureskeli. Välillä meni toki paremminkin, välillä sitten huonommin.
Nyt viime talvena minä sitten ihastuin työkaveriini ja yhdellä työreissulla asiat meni liian pitkälle.. siliteltiin ja pussattiin. Töissä jatkettiin pientä "harmitonta" flirttailua, lähinnä pitkiä katseita ja toisinaan ohimennen kosketuksia. Mieheni sai tästä tietää ja suuttui tottakai. Hänen mielestään pahinta tässä kuulemma on se, että minulla on tunteita tätä työkaveriani kohtaan. Helpompi olisi kuulemma sietää sekin, että olisin humalassa mennyt sänkyyn toisen kanssa. Mies sanoi monta kertaa, että vaikka hänelläkin on ne naisseikailunsa ollut, niin koskaan hän ei meidän parisuhteen aikana ole ihastunut toiseen. Ennekuin tuossa pari viikkoa sitten, kun asiaa taas kerran puitiin, niin sanoi, että yksi näistä hänen naisseikkailustaa oli hänen työkaveri ja oli kuulemma kovinkin ihastunut tähän naiseen. Mitä tuosta nyt sitten pitäisi ajatella.. olen jo aikoja sitten jättänyt nuo asiat taakseni, mutta niiden tietojen valossa mitä minulla silloin oli. Sinällään se on ihan merkityksetöntä, onko mies ollut ihastunut vai ei, mutta se että asiat silloin olevinaan puhuttiin selviksi. Ja nyt käy ilmi, että eihän se totta ollutkaan, mitä selvitettiin. Tulee vain epäilys, että mistähän muusta minulle on valehdeltu.
Tuo mitä mieheni on tehnyt ei oikeuta minua tekemään sitä mitä olen tehnyt. Ja olen pahoillani, että olen miestäni loukannut, mutta en tunne huonoa omaatuntoa tekemisistäni. Tunnen, että mieheni on pitänyt minua itsestään selvyytenä siihen asti, kunnes tajausi, että minulla on tunteita tosita kohtaan ja saatan kelvata jollekin toisellekin. Usein vain tuntuu, että mies heräsi tilanteeseen liian myöhään. Paljon on puhuttu ja mietitty miten asia korjata, mutta vaikeaa tämä on. Minä en edelleenkään tiedä, mitä haluan, erotako vai jatkaa.
Eli tuossa 4-5 vuotta sitten miehellä oli joku puhelinystävätär, jolle hän tilitti sitä miten kamalaa hänellä on minun kanssa ja ties mitä muuta. Sitten jäi kiinni, kun oli baarissa antanut puhelinnumeronsa jollekin naiselle ja myöhemmin paljastui, että siinä oli ollut jotain hiplaamista ja pussaamista nyt ainakin. Jonkun aikaa tuosta näin kun baarissa käpälöi taas vierasta naista ja vaikka jäi kiinni, niin silti vietti koko illan tuon naisen kanssa. Asioista puhuttiin ja siinä mies tunnusti vielä yhden vastaavan naisseikailunsa. Tässä on ne miehen naisseikkailut mitkä tiedän, luulen kyllä että niitä on ollut muitakin. No yhdessä päätettiin kuitenkin jatkaa ja vaikka luottaminen on ollut vaikeaa, niin nuo asiat on jätetty taakse.
Pari vuotta sitten koitti sitten ihan muuten vaikeat ajat. Minä väsyin ja olin masentunut. Lähes kaikki kotihommat oli minun hoidettavina, mies oli tosi paljon iltavuorossa töissä ja "yhteistä" aikaa oli vain n. 2 tuntia päivässä. Sekin aika meni telkkaria katsoessa ja koneella istuessa. Pyysin, kinusin ja ruinasin miesta olemaan minun kanssa.. tekemään jotain yhdessä. Valitin myös miten väsynyt olin, itkin illat tai makasin apattisena sängyssä. Miehen ainoat kommentit olivat, että "voi voi, koeta jaksaa" "asiat nyt vaan on näin" "ei mahda mitään". Sanoin myös, että mikään rakkaus ei kestä, jos sitä ei hoida ja tee töitä sen eteen. Mies vaan naureskeli. Välillä meni toki paremminkin, välillä sitten huonommin.
Nyt viime talvena minä sitten ihastuin työkaveriini ja yhdellä työreissulla asiat meni liian pitkälle.. siliteltiin ja pussattiin. Töissä jatkettiin pientä "harmitonta" flirttailua, lähinnä pitkiä katseita ja toisinaan ohimennen kosketuksia. Mieheni sai tästä tietää ja suuttui tottakai. Hänen mielestään pahinta tässä kuulemma on se, että minulla on tunteita tätä työkaveriani kohtaan. Helpompi olisi kuulemma sietää sekin, että olisin humalassa mennyt sänkyyn toisen kanssa. Mies sanoi monta kertaa, että vaikka hänelläkin on ne naisseikailunsa ollut, niin koskaan hän ei meidän parisuhteen aikana ole ihastunut toiseen. Ennekuin tuossa pari viikkoa sitten, kun asiaa taas kerran puitiin, niin sanoi, että yksi näistä hänen naisseikkailustaa oli hänen työkaveri ja oli kuulemma kovinkin ihastunut tähän naiseen. Mitä tuosta nyt sitten pitäisi ajatella.. olen jo aikoja sitten jättänyt nuo asiat taakseni, mutta niiden tietojen valossa mitä minulla silloin oli. Sinällään se on ihan merkityksetöntä, onko mies ollut ihastunut vai ei, mutta se että asiat silloin olevinaan puhuttiin selviksi. Ja nyt käy ilmi, että eihän se totta ollutkaan, mitä selvitettiin. Tulee vain epäilys, että mistähän muusta minulle on valehdeltu.
Tuo mitä mieheni on tehnyt ei oikeuta minua tekemään sitä mitä olen tehnyt. Ja olen pahoillani, että olen miestäni loukannut, mutta en tunne huonoa omaatuntoa tekemisistäni. Tunnen, että mieheni on pitänyt minua itsestään selvyytenä siihen asti, kunnes tajausi, että minulla on tunteita tosita kohtaan ja saatan kelvata jollekin toisellekin. Usein vain tuntuu, että mies heräsi tilanteeseen liian myöhään. Paljon on puhuttu ja mietitty miten asia korjata, mutta vaikeaa tämä on. Minä en edelleenkään tiedä, mitä haluan, erotako vai jatkaa.