Mie en ala =(

[Lullukka]

Eli reilu kaksi vuotta ollaan yritetty lasta saada aluille... Hoidoissa ja tutkimuksissa kuljettu nyt vuojen päivät, tänä aikana kokeiltu lääkitystä ja tehty kaksi inseminaatiota.. tuloksetta!

Yhtään plussaa en ole koskaan saanut.. Minun vanhemmat ja sisarukset tietävät asiasta, mutta mieheni perheelle emme ole vielä kertoneet asiasta...

Alussa en ole ollut kovinkaan huolissani asiasta koska olen tiedostanut sen että raskautuminen ottaa oman aikansa.. Nyt viimeisen puolen vuoden ajan olen ollut todella epätoivoinen... Olen niin kovin toivonut omaa pientä nyyttiä, mutta nuo haikarat näyttävät lentävän aina naapuriosoitteeseen :'(

Toistaiseksi olen pystynyt kyllä olemaan onnellinen muiden puolesta, mutta samaan aikaa olen tuntenut sydäntäsärkevää surua ja epätoivoa meidän omasta tilanteestamme.

Meillä olisi tarjottavana ihana ja rakastava koti ja mahtavat ja tukevat isovanhemmat, mutta..

No nyt on seuraavan kierron aikana tarkoitus yrittää se kolmas ja viimeinen inseminaatio, jonka jälkeen siirrytään raskaampiin hoitoihin..

Meillä on mieheni kanssa kymmenen vuotta yhteiseloa ja suhteemme on kaikin puolin ihana ja mahtava, joten kyllä tässä yhdessä selvitään aina eteenpäin vaikka välissä vaikealta tuntuukin.

Sitä olen vain miettinyt, että miten tämän asian saisi suljettua edes hetkeksi pois mielestä.. kun sanotaan että ressi ei ole hyväksi?

Sen tiedän, että lapsettomuuttani en tule koskaan hyväksymään, mutta pakon edessä ehkä sopeutumaan ajan kanssa??!

Kaikille kanssasisarille/veljille voimia ja taitoa löytää olemassa olevista asioista elämäniloa! "Älä unelmoi elämääsi vaan elä unelmaasi"

:heart: :hug: :heart:

 

[Angelina]

Tiedän tunteen :hug: Ollaan kanssa yritetty lasta kaksi vuotta ja nyt alkaa tutkimukset. Olemme siis tutkimuksissa vasta alussa. Seruraavaksi on edessä verikokeet ja aukiolotutkimus ja miehen tutkimus. Saisi se vauva jo tulla! Ehkä me se pikkuinen nyytti vielä saadaan. :heart:

 

[maariaa]

Hei !

Ihan kuin itse olisin tuo kirjoittanut, ajatukset ovat juuri samoja joita päivästä toiseen pyörittelen päässäni !
:wave:

Meillä tulee kohta 2 ja puoli vuotta täyteen !
Olen yrittänyt pysytellä pois näiltä palstoilta, ettei koko homma menisi ihan pakkomielteeksi. Mutta on tosi vaikeaa. :'(

T:maariaa :heart:

 

[patjarikko harmaana]

Ihanaa kuulla että sinulla on noin mahtava suhde miehesi kanssa!!! Meillä on samanlainen ja jo se on siunattua että elämässä menee tärkein ihmis suhde näin hyvin. Meillä oli sama tilanne n. 5 vuotta sitten, siirryttiin rankempiin hoitoihin suoraan, koska minulla tuubit tukossa( munajohtimet) ja toinen poistettiinkin. Puoli vuotta IVF(koeputkihed.)hoitojen aloittamisesta tulin raskaaksi ja nyt poika o n jo 3,7 v.Hoidot kestimme yhdessä hyvin, emmekä oikeastaan koskaan alkaneet edes yrittää lapsettomuuden hyväksymistä. Me ajateltiin vaan että kokeillaan kaikkea ja jos mikään ei auta, niin sitten surraan ja yritetään tyytyä kohtaloomme. Se että vauvoja ei välttämättä tule luomusti ei minun(meidän) maailmassa ole tarkoittanut vielä lapsettomuutta, saimmehan me lapsen kuitenkin, ja uutta alamme taas yrittää parin viikon kuluttua. Älä anna epätoivolle valtaa, vaan pitäkää yhdessä toisistanne huolta, älkääkä luovuttako, ihmeitä tapahtuu ja kaikki on mahdollista, joskus vaan tarvitaan kärsivällisyyttä ja aikaa. Mahtavan iso :hug: ja voimia & onnea matkaan, mitä sitten päätättekin tahdä :heart:
Nimimerk Been there, done that!

 

[vesseli-80]

joo kyllä kunnossa oleva parisuhde on suuri apu lapsettomuudessa ja sen hoidossa...siinä jos missä se suhde on koetuksella, mutta onneksi useassa tapauksessa positiivisessa mielessä=)

itellä on hiukan haikea aika nyt kun yksi ystävä tuli kotiin vauvansa kanssa viime viikolla ja alkuviikosta pitäisi mennä moikkaamaan tuloksta..
sen lisäksi seinänaapureillemme tuotiin kotiin eilen vauva...
tuttavamme ilmoittivat saavansa joululkuussa perheenlisäystä....

kyllä nyt hetken pitää koota itseään kieltämättä.... :'(

 

[taustalla]

Ajattele niitä tulevia "raskaampia hoitoja" (ilmeisesti IVF) mahdollisuutena ja tartu siihen rohkeasti. Se on vähän sama kuin jos lukee ja kuuntelee toisten synnytystarinoita, kaikki kuulostaa pelottavalta ja järkyttävältä. Samoin nämä muiden IVF-hoidot saattavat kuulostaa etukäteen ylitsepääsemättömän raskailta ja ahdistavilta. Liittyyhän niihin tietysti paljon tuskaa ja ahdistusta ja piinaavaa odotusta, mutta samalla myös toivo onnistumisesta ja oikeasti - monia onnistumisia. Voi olla, että teidän tapauksessa inseminaatiot eivät tuo tulosta, mutta mistä sen tietää, vaikka IVF:llä tai mikroinjektiolla teille saataisiin raskaus alkuun varsin nopeastikin. Näin meille kävi. Kymmenen vuotta ollaan oltu ilman ehkäisyä, eikä yhtään raskautta. Inseminaatioista ei apua (niitä ei monta edes tehty). Sen sijaan IVF:t tehosivat heti. Olen täysin tietoinen, ettei kaikilla ole asiat näin onnellisesti ja tuloksettomissa hoidoissa on mennyt paljon aikaa, ja olen todella pahoillani heidän puolestaan. Haluaisin vain valaa uskoa, että joskus on järkevää tehdä ratkaisu ja ottaa IVF hoidoksi, ja joskus sillä päästään nopeisiinkin tuloksiin, silloin hoitoja tuskin kokee ylivoimaisen raskaina. Onnea matkaan!

T. Vaniljatäti

 

[Patjarikko]

\

joo kyllä kunnossa oleva parisuhde on suuri apu lapsettomuudessa ja sen hoidossa...siinä jos missä se suhde on koetuksella, mutta onneksi useassa tapauksessa positiivisessa mielessä=)

itellä on hiukan haikea aika nyt kun yksi ystävä tuli kotiin vauvansa kanssa viime viikolla ja alkuviikosta pitäisi mennä moikkaamaan tuloksta..
sen lisäksi seinänaapureillemme tuotiin kotiin eilen vauva...
tuttavamme ilmoittivat saavansa joululkuussa perheenlisäystä....

kyllä nyt hetken pitää koota itseään kieltämättä.... :'(

Joo, onhan se rankka kun toiset tulee ja menee vauvojensa kanssa ja itsellä syli niiiin tyhjä.
meillä myös lähellä vaavi, joka on siis aivan suloinen. Onneksi heillä on myös 4 vee poika, joten saan vauvan syliini pari kertaa viikossa ja aina saa pitää niin kauan et kädet väsyy. =)
Olen siis ottanut linjaksi nautiskella toistenkin vauvoista...En tiedä auttaako sinulla, mut mulla kyllä ainakin hiukan puuduttaa kipua. :hug:

 

[vesseli-80]

mä yritin myös tuota että muiden lapsista tavallaan nauttia ettämuka oman "unohtaisi"mutta ei, mulla ei oikein toimi..
enemmänkin tulee mieleen aina että miksi ei meilläole.....

äsken oli todella kova pala kun olin kaupassa ostamassa lahjaa kahdelle ystävälle jotka saivat lapset...myyjä vain sanoi että kyllä kai nyt jo sullakin alkaa olemaan vauvakuume kun kaveritkin jo ovat saaneet lapsen..?
ei pahalla tarkoittanut mutta kun tulin kotiin ja aloin kirjoittamaan noita kortteja ja paketoimaan...itku tuli.. :'(

nyt on jotenkin niiiiin voimaton olo ja tuntuu etten haluaisi mennä tapaamaan näitä vauvoja ja heidän vanhempiaan..kamala tunne.....

 

[Patjarikko]

Voi sinua!! :hug: :hug:
Koita ajatella että niillä alkaa nyt unettomat yöt ja stressi, kun perheessä on vauva...Nautiskele vaikka lasi viiniä kun palaat kotiin, sitä kun ei pienen vauvan äiti voi tehdä! =)

Olen tunnelmissa mukana, koita jaksaa!!!

 

[Kiin]

En miekään haluais alkaa, mutta pakkohan tuo on. Ei auta itku markkinoilla :/

 

[vesseli-80]

kiitos "patjarikko" :hug:

on niin helpottavaa kun joku/jotkut oikeasti ymmärtää miltä tuntuu..

emme menneetkään tänään käymään siellä vauvaperheessä koska tuore äiti valitteli väsymystään mikä on ihan ymmärrettävää ja sovittiin että katsomme ensi viikolla uusiksi...
ei voi sanoa että olisin kauheasti pettynyt....... :ashamed:

no, tuo oli oikein hyvä neuvo että nauti rauhasta..naapureille vietiin eilen pieni muisto heidän vauvelista ja illalla juttelimme miehen kanssa asiasta ja totesimme tosiaan että ajatteles, ne ei voi nukkua koko yötä ja tehdä mitä haluaa yms ja kyllä se hetkeksi väsynyttä helpotti

 

[Lullukka]

Mulla ei taas tuomonen ajattelutapa auta ollenkaan... Kernaasti valvoisin ja jäisin ottamatta viinilasillisen jos vain hartain toiveeni toteutuisi :snotty:

 

[Dr Vanilja]

\

Mulla ei taas tuomonen ajattelutapa auta ollenkaan... Kernaasti valvoisin ja jäisin ottamatta viinilasillisen jos vain hartain toiveeni toteutuisi :snotty:

Jokaisella on tietysti oma tapansa käsitellä vaikeita asioita ja selviytyä ongelmista. Eihän ne pahaa oloa poista, mutta jollain tapaa kuitenkin jokainen yrittää helpottaa omaa oloaan. Minulla se on kävely ja luonnossa liikkuminen, meren rannalle hakeutuminen ja horisonttiin tuijottelu. Ja kieltämättä joskus on ihana rentoutua myös kynttilänvalossa ja viinilasillisen ääressä.

Oikeasti toivoisin, että voisit kokea nämä raskaampiin hoitoihin siirtymiset positiivisena mahdollisuutena, siirrytte mitä todennäköisimmin askeleen lähemmäs haaveenne toteutumista. IVF-hoidon myötä luultavasti myös selviää jälleen hieman enemmän lapsettomuutenne syistä. Sanon näin siksi, että meillä lapsia ei olisi tullut varmasti ikinä millään muulla konstilla kuin IVF:llä, ja toisaalta IVF toi meille avun hyvin nopeasti ja samalla valaisi niitä syitä, miksei raskaus meillä luonnollisesti onnistu. IVF ei ole mikään peikko, rohkeutta ja luottavaista mieltä matkaan!!! Toivon teille kaikkea parasta, toivon, että saatte IVF:stä positiivisia kokemuksia ja lopulta sen parkuvan nyytin syliin!