Metotreksaattihoito kohdunulkoisessa raskaudessa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Mea
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Mea

Jäsen
11.06.2008
487
0
16
Kauanko joutuu vauvayrityksiä lykkäämään metotreksaattihoidon jälkeen? Minulle annettiin kankkuun yksi piikki myrkkyä.

Kysyin asiaa pariltakin lääkäriltä, ja molemmat sanoivat, että ei oikeastaan tarvitse yritystä lykätä kuin yksien menkkojen aika (tai kahdet menkat korkeintaan). Aikaisemmin kai oli suositus, että 3 kk pitäisi odotella, mutta lääkäreiden puheitten mukaan tämä suositus on poistunut.

Miten teille muille on sanottu?

Olisi muutenkin mukava vaihtaa ajatuksia kohdunulkoisen raskauden kokeneiden kanssa! Minulla ei tuo piikki auttanut, vaan jouduin myös leikkaukseen, jossa poistettiin alkaneen raskauden lisäksi toinen munanjohdin:( Saa laittaa privaviestejä!

Pelottaa, että en enää tulekaan raskaaksi...tai että mahdollinen seuraava raskauskin on kohdunulkoinen:(
 
Moikka!
Mulla epäillään kohdunulkosta, huomenna selvinnee mitä tehdään.
Meinasivat jo perjantaina laittaa kanssa ton piikin, mutta jäivätkin vielä
tarkkailemaan tilannetta.
Huomenna verikokeesta hCG, jonka jälkeen päätöksiä.
Mulle sanottiin että 3-12kk ennen seuravaa yritystä ton piikin jälkeen..
Miten sulla huomattiin toi ku?
Mua pelottaa ihan hirveesti jatko..
 
Alkuperäinen kirjoittaja tinttamaaria:
Moikka!
Mulla epäillään kohdunulkosta, huomenna selvinnee mitä tehdään.
Meinasivat jo perjantaina laittaa kanssa ton piikin, mutta jäivätkin vielä
tarkkailemaan tilannetta.
Huomenna verikokeesta hCG, jonka jälkeen päätöksiä.
Mulle sanottiin että 3-12kk ennen seuravaa yritystä ton piikin jälkeen..
Miten sulla huomattiin toi ku?
Mua pelottaa ihan hirveesti jatko..

Heippa!

Voi että, toivottavasti sulla raskaus olisi ihan oikeassa paikassa :hug:

Mulla kohdunulkoinen huomattiin sillain, että mulla tuli sunnuntaina kovia vastakipuja ja hieman veristä vuotoa. Ajattelin, että menen lääkäriin viikolla. Tein sitten varmuuden varalta raskaustestin, joka sitten olikin yllätyksekseni plussa. Yllätys se oli siksi, että mulla oli ollut ihan normaalinoloiset menkat juuri pari viikkoa sitten, joten kaiken järjen mukaan nyt oltaisiin eletty vasta ovisaikaa.

Menin sitten tiistaina lääkäriin, joka laittoi päivystyslähetteen naistentautien polille. Siellä sitten ultrasivat, eikä kohdusta löytynyt mitään. Kävin myös verikokeessa, jotta nähdään, mitkä ovat raskaushormoniarvot. Mulle laitettiin aika seurantaverikokeeseen torstaille. Torstain kokeen jälkeen lääkäri sitten soitti, että arvot oli aika korkeita (tiistain arvo 6000 ja torstain 10000) ja pyysivät mut uudelleen ultraan. Siellä ultrassa sitten löytyi vasemmasta munanjohtimesta alkanut raskaus (ei mitenkään selvänä, mutta kuitenkin). Tässä vaiheessa mulla ei enää ollut maha oikeastaan kipeä, mutta vuotoa tuli jonkin verran (maha oli siis kipeä sunnuntaista tiistaihin).

Antoivat mulle sitten metotreksaattipiikin ja menin kotiin. Kotona sitten alkoi kovat kivut. Sain myös hartiapistoksia ja perjantaina aamulla mua myös huimasi kovasti ja sattui vähän joka paikkaan. Menin sitten päivystykseen ja ultrasivat taas. Mahassa oli jonkin verran (2dl ainakin) verta ja nesteitä, eikä metotreksaatti ollut juurikaan auttanut mihinkään. Sitten jouduin kiireellisenä tähystyleikkaukseen, jossa poistivat alkaneen raskauden, vasemman munanjohtimen sekä 2 dl verta mahasta.

Tää kohdunulkoinen on kyllä ollu mun elämän kauhein asia, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Paljon kipua, paljon surua:( Mutta täytyy vaan yrittää ajatella, että asiat menee niin kuin on tarkoitettu...tätä vauvaa ei meidän perheeseen ollut tarkoitettu syntymään:(

Olen myös ajatellut, että miksi ihmeessä ei voinut olla ihan "vaan" tavallinen keskenmeno, miksi kaiken piti mennä niin vaikean kautta:( Olen kokenut myös ns. tavallisen keskenmenon ja vaikka sekin oli tositosi kova paikka, niin kyllä tää kohdunulkoinen on ollut vielä paljon kovempi (ehkä sen vuoksi, että myös munanjohdin rytäkässä vietiin ja kivut ovat olleet paljon voimakkaammat) :(

Toivon todella, että sulla ei oo kyseessä kohdunulkoinen raskaus :hug: Paljon jaksamisia ja tsemppiä! Ja tän mun kirjoituksen tarkoituksena ei ole todellakaan pelotella millään tavalla sua! Jos sulla nyt se kohdunulkoinen on, niin monesti se menee paljon helpomman kautta ohi kuin mitä esim. mulla. Aina keskenmenot on kovia paikkoja ja tuovat surua mukanaan, mutta aika onneksi auttaa ja elämä alkaa taas voittaa :hug:

Onko sulla siis vielä mahdollisuuksia siihen, että kohdusta löytyisikin jotain? Vai onko "tuomio" jo keskenmeno (joko kohdunulkoinen tai -sisäinen)? Jos on vielä pienikin mahdollisuus onnelliseen raskauteen, niin sitä sulle toivon täällä peukut pystyssä! Toivottavasti kaikki menee hyvin!
 
Sinullakin kauhea tarina :hug: , omani kirjoitin jo tuonne toiseen ketjuun.
Minulla yksi metotreksaatti auttoi, mutta vasta viikon viiveellä ja toimi lääkärin mukaan juuri niin kuin pitikin. Raskautumiskieltoa ei tullut.

Myös minulla kokemus oli erittäin rankka, surettaa eniten se, että pitkän yrityksen jälkeen elämää saatiin aikaiseksi, mutta se onneton muru tarttui kiinni väärään paikkaan. Lääkärin kommentit "huonoa tuuria" ei paljon lämmitä.

Jaksamista meille :hug:
 
On nämä kohdunulkoiset aina vaan niin surullisia ja kurjia juttuja (kuten aina keskenmenot ovat) :'( Halauksia myös kirmalle paljon :hug:

Meilläkin suru on jollain tapaa entistäkin voimakkaampi, koska ollaan pikkukakkosta yritetty saada aluille jo pitemmän aikaa. Tuntuu jotenkin niin epäreilulta, että jotkut tulevat tahtomattaankin raskaaksi todella helpolla... kun taas ne, jotka vauvaa toivoisivat melkein enemmän kuin mitään muuta, saavat pettyä kuukausi kuukauden jälkeen :'( Ja sitten kun vihdoin tärppää, raskaus ei pääty onnellisesti ollenkaan :'(

Noh, täytyy vaan yrittää ajatella niin, että tätä vauvaa ei ollut tarkoitettu meille syntyväksi, vaan enkeliksi pilven reunalle... suojelemaan meitä ja olemaan onnellinen :heart: :'( Nyt sillä pikkuisella on varmasti hyvä olla :heart: Hassua kai noin ajatella, kun en edes ole sillä tavalla uskovainen, mutta kauniit ajatukset helpottavat omaa surua ja murhetta...

Halauksia meille kaikille ja toivoa tulevaan :hug:
 
Saanko udella minkä ikäinen esikoinen sinulla on ja kauanko kakkosta olette toivoneet? Meillä muru on syntynyt 5/06 ja toinen olisi saanut tulla heti perään, mahdollisimman pientä ikäeroa lapsille toivoin. Mutta nyt sitten ollaan menossa jo 3v:n ikäerossa :ashamed:
Laskettuaika tuosta menetetystä pienestä olisi tullut samalle viikolle esikoisen kanssa.
Minä myös ajattelen asiaa noin enkelikantilta ja mieluusti puhuisinkin, että tässä yritetään jo kolmosta.
 
Moi

Minullekin annettiin tuo piikki kohdunulkoiseen ja sanottiin, että 3 kk kannattaisi odottaa ennen uutta yritystä. Syyksi minulle sanottiin se, että vaikka tuo itse myrkky poistuukin elimistöstä nopeasti, se tuhoaa foolihapot kehosta ja niitä taasen tarvitaan vauvan keskushermoston kehitykseen ja tuon 3 kk jälkeen foolihappotaso on varmasti palautunut ennalleen. Lääkäri myös sanoi, että kaikki eivät anna samanlaista varoaikaa, mutta hänestä kannattaa pelata varman päälle ja näin ajattelimme myös tehdä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kirma:
Saanko udella minkä ikäinen esikoinen sinulla on ja kauanko kakkosta olette toivoneet? Meillä muru on syntynyt 5/06 ja toinen olisi saanut tulla heti perään, mahdollisimman pientä ikäeroa lapsille toivoin. Mutta nyt sitten ollaan menossa jo 3v:n ikäerossa :ashamed:
Laskettuaika tuosta menetetystä pienestä olisi tullut samalle viikolle esikoisen kanssa.
Minä myös ajattelen asiaa noin enkelikantilta ja mieluusti puhuisinkin, että tässä yritetään jo kolmosta.

Saa toki udella =) Meidän rakas esikkopoika syntyi maaliskuussa 2007 eli aika pikkuinen hänkin vielä on, meidän oma vauva :heart:

Uutta raskautta ollaan yritetty saada aluille tuolta marras-joulukuulta '07 lähtien, ei siis iiiiiiihan hirmupitkää aikaa vielä. Itsestä tuo aika tuntuu melko pitkältä (n. 9 kk), mutta eipä sitä voi pitkäksi sanoa, jos vertaa sitä vaikkapa siihen, mitä te olette joutuneet odottelemaan :ashamed: Mutta on se vaan silti niin, että jokainen kuukausi odottelua tuntuu pitkältä silloin, kun oikein toivoo vauvaa :'( Voi että, toivottavasti teilläkin pian suuri onni osuisi kohdalle ja saisitte vauvan masuun kasvamaan...ja että tällä kertaa raskaus myös päättyisi onnellisesti vauvantuoksuiseen arkeen :hug:

 
Alkuperäinen kirjoittaja Hemi08:
Moi

Minullekin annettiin tuo piikki kohdunulkoiseen ja sanottiin, että 3 kk kannattaisi odottaa ennen uutta yritystä. Syyksi minulle sanottiin se, että vaikka tuo itse myrkky poistuukin elimistöstä nopeasti, se tuhoaa foolihapot kehosta ja niitä taasen tarvitaan vauvan keskushermoston kehitykseen ja tuon 3 kk jälkeen foolihappotaso on varmasti palautunut ennalleen. Lääkäri myös sanoi, että kaikki eivät anna samanlaista varoaikaa, mutta hänestä kannattaa pelata varman päälle ja näin ajattelimme myös tehdä.

Kiitos vastauksestasi!

Mä olen kanssa miettinyt, että tuo 3 kk voisi olla ihan hyvä aika odotella ennen uutta yritystä. Kuulostaa ihan järkevältä tuo lääkärin perustelu asialle.

Aurinkoisia loppukesän päiviä sinulle :hug:
 
Mä sain kaksi metotreksaattipiikkiä, ku todettiin juhannusaattona viikolla 7+1. Hcg oli aluksi 6000, sitten nousi 8400, sitten oli laskenut muistaakseni 5000 kieppeille. Ultrattiin uudelleen ja eikun uusi piikki persuksiin. Tällä kertaa "luvatut" toisen päivän kivut piikin jälkeen olivat selvemmät ja kolme päivää toisen piikin jälkeen tuli selkeä vuoto. Seuraavassa ultrassa todettiin sitten, että raskausaines on poistunut.

Naistenklinikan hoito-ohjeessa seisoo, että seuraavien kuukautisten jälkeen voi yrittää uudelleen. Aluksi tuntui hyvältä jutulta, että pianhan tästä toivutaan... just joo. Hcg:n lasku kesti viisi viikkoa ja siitä vasta sitten starttasi normaali kierto (nyt kp 11). Kävin lisäksi viime viikolla gynekologilla kyselemässä, mikä on riski saada uusi ku. Kyllähän se kuulemma suurentunut on, ku voi kuulemma jättää kiinnikkeitä, niin että seuraava nasahtaa kiinni samaan paikkaan kuin aikaisempikin. Pelottaapi!!

Nyt meinattiin kuitenkin aloittaa yritys uudelleen, meinasin ostaa ja alkaa napsimaan foolihappolisää, varmuuden vuoksi.
 

Yhteistyössä