Menisitkö rintojen kohotusleikkaukseen?

[riipputisu]

Olen 25-vuotias ja lapseton. Rinnat ovat c-kuppia ja olleet aina roikkuvat. Eivät tyhjät lapaset, mutta roikkuvat koko mitaltaan ihoa vasten, minkäänlaista kiinteyttä ei ole.

Toisaalta en kärsi tavattomasti rintojeni muodosta. En häpeä uimahallissa ja voin olla alasti puolisoni edessä. En vain niistä ole mitenkään ylpeäkään tai tunne rintojani seksikkäiksi muutakuin hyvin tuettuna liiveissä - silloin ne ovat kauniit ja runsaat, mutta karu totuus paljastuu heti liivit riisuttua.
Mietin vain sitä, että jos joskus saisinkin rahat kasaan kohotusleikkaukseen, niin häpeäisinkö arpia enemmän kuin luonnollisesti roikkuvia rintojani? Sellaisessa leikkauksessahan on rintojen alla kaarevat arvet, keskellä arpi nänniin asti joka sekin leikataan irti ja siirretään eri kohtaan, ja sen ympärille jää pyöreä arpi (minulla ei ole edes pigmenttiä nännipihoissa piilottamassa sitä). Sanotaan, että ne parantuvat huomaamattomiksi, mutta todellisuudessahan kyllä normaalinäköinen ihminen aina ne ihosta erottaa. Tälläiset muokkausarvet voisivat jo pukuhuoneessa ja puolison edessä jo vähän nolottaa, vaikka rinnat olisivatkin muodoltaan kauniimmat. En siis tiedä, ovatko selvästi muotoillut feikit paremmat, kuin luonnollisesti rumat.

 

[viieeras]

Minä menisin, mutta olenkin melkein puolet vanhempi kuin sinä.

 

["xxx"]

Itse tuskin menisin. Ihmiset voi vaikka kuinka leikellä ja muokata itseään, muttei se muuta sitä, mitä he todellisuudessa ovat. En edes enää värjää hiuksia siitä syystä. Loppupeleissä mitä hyötyä olla feikki, se on vaan itselle valehtelua ja toiveajattelua. Mutta kehotan silti tekemään, mikä itsestä hyvältä tuntuu. Jos rintojen kohotusleikkaus on sellainen asia, mikä tekee sinut onnelliseksi, niin tee se sitten.

 

[aa.pee]

Ikänikin vaikuttaa kahdella tavalla - haluaisin tehdä asialle jotain mahdollisimman varhain, etten "heittäisi hukkaan" vuosiani, mutta melko varmasti hankin jossain vaiheessa myös lapsen ja sen jälkeen rintani saattaisivat palautua takaisin riippuviksi. Se olisi melkoinen menetys, sillä leikkaukseen vaadittava summa on minulle todella suuri.

 

[Mettäkylässätuulee]

Itse en menisi. Oon sitä mieltä et mun pitää kelvata miehelle ja itsellenikin juuri sellaisena kuin olen. Kannan ylpeydellä myös pienet rintani kuin arpenikin.

 

[tietotoimisto]

Jos olet tosi tosi hoikka jo niin tuolle ei voi mitään (paitsi se kohotus). Jos sen sijaan olet vaikka pulska tai normibmi:n ylärajoilla, rinnat saattaa kohota ihan vain laihduttamalla. Rinnoista kun rasvaa poistuu ne kohoaa. Näin on käynyt mulle joskus ja ikää on yli 30.

 

[aa.pee]

Jos olet tosi tosi hoikka jo niin tuolle ei voi mitään (paitsi se kohotus). Jos sen sijaan olet vaikka pulska tai normibmi:n ylärajoilla, rinnat saattaa kohota ihan vain laihduttamalla. Rinnoista kun rasvaa poistuu ne kohoaa. Näin on käynyt mulle joskus ja ikää on yli 30.

Olen normaalipainoinen, eli ylipainoa ja sen tuomaa lisärasvaa rinnoissa ei ole. Laihduttamalla alipainoiseksi normaalirasva voisi rinnoista kyllä vähentyä, mutta ei niin paljon että luonnostaan c-kupin kokoiset rinnat joissa ei siis ole *minkäänlaista* kiinteyttä siitä voisivat muuttua. Tiedän leikkauksen olevan ainoa vaihtoehto.

 

[natusan]

Mä en kyllä menisi, minuna. Mulla tosin ikää jo melkein 50 ja lapsiakin 6 synnytetty ja imetetty. Tissit on maan vetovoiman koulimat, ei isot muttei pienetkään; siltikin maailman parhaat ja seksikkäimmät omasta mielestäni. Mieskin niistä tykkää, uskon, ja musta on kivempaa, että niissä on tuntoa ja elämää kuin sellaiset taivaalle törröttävät kapselit. Mutta jokainen tekee omalla tavallaan ja omat ratkaisut, ja jos oisin nuori ja tyytymätön tisuihini, niin ehkä toimisin eri tavalla.

 

[Puuhippa]

En uskaltaisi, mutta mulla onkin joka ikisen operaation kanssa paska tuuri.

 

[aa.pee]

Mä en kyllä menisi, minuna. Mulla tosin ikää jo melkein 50 ja lapsiakin 6 synnytetty ja imetetty. Tissit on maan vetovoiman koulimat, ei isot muttei pienetkään; siltikin maailman parhaat ja seksikkäimmät omasta mielestäni. Mieskin niistä tykkää, uskon, ja musta on kivempaa, että niissä on tuntoa ja elämää kuin sellaiset taivaalle törröttävät kapselit. Mutta jokainen tekee omalla tavallaan ja omat ratkaisut, ja jos oisin nuori ja tyytymätön tisuihini, niin ehkä toimisin eri tavalla.

Paljon kyllä merkitsee se, ettei puolisoa rintani haittaa, koskee niihin eikä ole koskaan pahaa sanaa niistä sanonut. Terveintä varmasti olisi itsekin opetella.

Silikoneja en kyllä kummassakaan tapauksessa olisi hankkimassa, isompia en tarvitse ja tuttavani kuoli uusiutuneeseen rintasyöpään, jota ei kuvissakaan huomattu silikoni-implantin takaa.

 

[linneann]

Minulla oli sinun ikäisenä sama tilanne kuin sinulla. 75C kuppi ja roikkuvat rinnat.. sitten tulin raskaaksi pari kertaa ja imetin molempia lapsia vuoden verran eli reilut pari vuotta yhteensä. Painoakin tuli ja parhaimmillaan minun kuppikoko oli 90DD. Nyt paino on tippunut ja käytän rintaliivejä 70B ja sekin on nahkaa mitä siellä liivin sisällä on. Olen nyt 34-vuotias ja imetyksen lopettamisesta on vuosi eli rinnat eivät tästä enää palaudu tämän kummemmaksi.

Ei nämä minua haittaa enkä voisi ajatella rintaleikkaukseen menoa vaikka saisin sen ilmaiseksi. Rintani eivät määritä minua tai tee minusta yhtään seksikkäämpää pystympinä. Sen sijaan olen menossa yläluomimeikkaukseen kolmen kuukauden päästä, sillä minua ärsyttää lippaluomista johtuva väsynyt ilme ja meikit ei meinaa pysyä silmissä. En ole siis plastiikkakirurgian vastustaja, mutta rintojen kohotus ei vaan ole minulle tärkeä asia. Olen ylpeä rinnoistani ja niillä on lupa näyttää työnsä tehneeltä... rintaliivit ovat nykyisin laadukkaita ja minun mies on rakastanut minua roikkuineni jo 13 vuotta ja kaiken kokoisena.

Menetkö leikkaukseen itsesi vuoksi? Vai mahdollisen rakkauden??