Menis hermot jos sellaiset ois vielä jäljellä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja zzzzzzzz
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Z

zzzzzzzz

Vieras
Mulla on niin paljon univelkaa, että ei tosikaan. En osaa enää ajatella selkeesti. En osaa enää puhua lapsille, huudan vaan. Tuntuu, että pää räjähtää ja ohimot tykyttää täysillä. Särkylääkkeitä pitää syödä koko ajan. En saa mistään lastenhoitoapua. Mies vaan on sitä mieltä, että kyllä kaikki selkenee. Kaikki on väsyneitä joskus. En tajua sen järkeilyä. Sanoi, että nyt pitää keksiä syy mistä ne univelat johtuu. Sanoin, että ei se mun olo parane yhtään vaikka mä syyn tietäisin. Tarviisin oikeesti apua enkä mitään syvällisiä ajatuksia univelan todellisista syistä. Mies selkeesti rakastaa työtään enemmän kuin perhettään, heitin jo ajatuksen erosta ilmaan. Mies sanoi, että meidän ois pitänyt miettiä lasten tekemistä vähän tarkemmin sillon kun niitä alettiin tekemään. Eli mun ois pitäny tietää etukäteen, että mulle tulee univelkaa ja näin ollen jättää lapset kokonaan tekemättä.
 
Pika-apuna miehesi voisi viettää vaikka viikonloppuna päivän lasten kanssa jossain pois kotoa, että saisit kerrankin nukkua kunnolla. Muuten palat tuolla menolla ihan loppuun. :hug:
 
Joo kyllä pikkulapsiajan väsymys on ihan omaa luokkaansa verrattuna mihinkään aiemmin kokemaani väsymykseen. Eikä sitä tunnu oikein ymmärtävän muut kuin saman kokeneet. Miehesi on oikeassa siinä ettei se pikkulapsi aikakaan iätajat kestä, mutta tarvitset kyllä tosiaan konkreettista apua nyt. Mieluiten tänään tai tällä viikolla. Onko tuo Tämätytön ehdotus mahdollinen? Että mies tosiaan veisi lapset hetkeksi muualle ja saisit NUKKUA. Vai minkä takia univelka on? Oletan nyt tässä että sulla ei ole ollut mahdollisuuta nukkua. Vai etkö pysty nukkumaan vaikka siihen olisi mahdollisuuskin?
 
Alkuperäinen kirjoittaja lisko:
Joo kyllä pikkulapsiajan väsymys on ihan omaa luokkaansa verrattuna mihinkään aiemmin kokemaani väsymykseen. Eikä sitä tunnu oikein ymmärtävän muut kuin saman kokeneet. Miehesi on oikeassa siinä ettei se pikkulapsi aikakaan iätajat kestä, mutta tarvitset kyllä tosiaan konkreettista apua nyt. Mieluiten tänään tai tällä viikolla. Onko tuo Tämätytön ehdotus mahdollinen? Että mies tosiaan veisi lapset hetkeksi muualle ja saisit NUKKUA. Vai minkä takia univelka on? Oletan nyt tässä että sulla ei ole ollut mahdollisuuta nukkua. Vai etkö pysty nukkumaan vaikka siihen olisi mahdollisuuskin?

Kyllä se varmasti ihan mahdollinen on ajatuksena. Ja univelka on juuri lasten takia, käyn ylikierroksilla enkä saa öisinkään unta kun sydän hakkaa tuhatta ja sataa eikä väsytä yhtään. Onneksi sain lääkäriltä unilääkkeitä, mutta niitäkään ei saa säännöllisesti käyttää. Jospa tämä tästä joskus helpottuis, välillä vaan tulee tunne, että NYT en enää jaksa. Sit kun pulssi tasaantuu ja saa purkaa ajatuksia vaikka kaksplussalle niin heti auttaa, ainakin vähän :) Kiitti myötätunnosta teille tuntemattomille, oma mies ei sitä osaa antaa :(
 
Tuttu tunne.Mulla tuota univajetta on 5,5kk ollut.Vauvveli tissillä tunnin välein.Soseet ei auta yöuniin.Miehellä liikaa töitä ei siis siltä saa apuja.
Nyt vaan oon tullut siihen pisteeseen,ettei jaksais.
Hoidan silti lapset ja kaikki kotityöt.
Enpä minäkään tuota myötätuntoa pahemmin mieheltäni saa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja pikasesti:
Tuttu tunne.Mulla tuota univajetta on 5,5kk ollut.Vauvveli tissillä tunnin välein.Soseet ei auta yöuniin.Miehellä liikaa töitä ei siis siltä saa apuja.
Nyt vaan oon tullut siihen pisteeseen,ettei jaksais.
Hoidan silti lapset ja kaikki kotityöt.
Enpä minäkään tuota myötätuntoa pahemmin mieheltäni saa.

Tällä viikolla parina päivänä kun miehelle soitin niin sanoin, että koskee päähän tms. niin hän jo keskeytti, että: mutta mullapa koskee siihen ja siihen ja aina kaikki on vielä huonommin muka hänellä itsellään! Sanoin, että kokeilisit itse olla vaikka vuorokauden näiden lapsien kans porukalla niin et pystyis siihen! Tiedän sen, on sen verran heikkohermoinen näiden lasten kanssa. Ei silti ymmärrä miten raskasta kotiäitiys on. Melkein 10 vuotta olen tehnyt tätä samaa TYÖTÄ.
 
Alkuperäinen kirjoittaja pikasesti:
No tuo kuullostaa aika pahalta vähätellä sun jaksamista.
Onko sulla ystäviä taikka sukulaisia,jotka tulis auttaan sua?
Jaksamista sulle "halaus"!

Jos mulla ois ihan pakkotilanne niin ehkä löytyis jotain sukulaisia, mutta olen sellainen ihminen, että en tosiaankaan helposti mene apua vieraalta pyytämään. Ehkä jos olisi jalka poikki, mutta kun kaikki on henkistä mitä muut ei näe, en vaan halua myöntää (muille kuin miehelleni), että väsyttää. Tyhmä ajattelutapa, tiedän. Ja kiitti sulle, jaksamisia sinnekin päin!
 
Sulla on sit sama periaate kuin mulla.Vaikkakin nyt olen avoimesti puhunut univajeestani.Apuja silti ei pahemmin tarjota.Ite en kovin herkästi lähe kerjään.
Eihän sun tarvi sanoo,että miks tarvit apuja.Keksit jonkun selityksen,jos et halua "totuutta"kertoo.Pieni irtiotto arjen pyörityksestä vois auttaa ainakin hetkellisesti sua.
 

Yhteistyössä