L
lohtuakaipaan
Vieras
Masentaa nyt! Lapsi kitkunnut jo monta päivää. Minun perässä kävelee ja itkee. Kaatuilee ja teloo itseään ja huutaa entistä kovempaa. Tuntuu etten jaksa. Oon käyttäny lääkärissä. Kaikki oli ok, pientä nuhaa ja yskää vaan. Mutta tuntuu etten jaksa lastani
Ainakaan koko aikaa...
Tänään sitten lapsi istui mun sylissä ja alkoi temppuilla, laskin lattialla, alkoi huutaa ja otin syliin takas, taas sama rimpuilu ja mulla meni hermo. Laitin lapsen aika kovakouraisesti lattialle ja lähdin muualla. Itki siinä aikansa ja pakko oli taas ottaa syliin.
Mutta tunnen nyt tuosta tapahtuneesta kamalaa syyllisyyttä
En rakasta mitään muuta niin paljon kuin lastani. Miksi minä hermostuin
En tiedä. Tuntuu vaan, että olenko olenkaan kelvollinen äiti hänelle
Onko tämä jotenkin kamalaa, voiko tätä saada anteeksi? Miten teillä muilla kestää hermnot lastenne kanssa...
Tänään sitten lapsi istui mun sylissä ja alkoi temppuilla, laskin lattialla, alkoi huutaa ja otin syliin takas, taas sama rimpuilu ja mulla meni hermo. Laitin lapsen aika kovakouraisesti lattialle ja lähdin muualla. Itki siinä aikansa ja pakko oli taas ottaa syliin.
Mutta tunnen nyt tuosta tapahtuneesta kamalaa syyllisyyttä