Meneekö muilla hermot

miehen exän kanssa? Vai olenko mä vaan niin tiukkapipoinen ja omistushaluinen?
Kun mua ärsyttää NIIN SUUNNATTOMASTI!! Mies ja ex on eronneet about kymmenen vuotta sitten, erossa ex halusi ehdottomasti yksinhuoltajuuden eli käytännössä miehelle jäi elatusmaksut ja tapaamisoikeus. Hienoa, paitsi että mikään ei toimi. Tapaamisoikeus toimii silloin kun exälle sopii, lapset saa tulla jos äidillä on hyvä päivä eikä keksi lapsille jotain tärkeetä tekemistä, kuten isäpuolen etsimistä kun se on lähtenyt kännireissuilleen, tupakan hakemista tai jotain vastaavaa. Jos lapset tulee, on yleensä ehtona että ME hoidetaan kulku molempiin suuntiinmikäli lapsilla ei satu olemaan omaa rahaa jäljellä (välimatkaa noin 100km) lapset osaa kulkea linkkarillakin. Jos joskus lapset on täällä yötä, äiti saattaa soittaa 23 aikaan että heti kotiin, milläs täältä keskellä yötä lähtee? Tai äiti soittaa puolenyön ajoissa että isän pitäs viedä joku lapsista lääkäriin, tai hakea lääkäristä. Heillä on perheessä kaksi ajokortillista aikuista (äiti+isäpuoli) mutta täältä pitäs lähteä ajamaan ensin sata km toiseen suuntaan ja sama matka takaisin ja sit vielä sinne. Tai sitten kun kotona on muuten ongelmia se soittaa ja käskee isän selvittää asiat. Yleensä meille soitetaan että tuo, hae, kuskaa, osta ja anna edes vähän rahaa. Mun mittakaavassa siis lähes täysin pelkkää hyväkskäyttöä.
Ja miehellä on huono omatunto menneistä vuosista, kun ei voinut hirveästi olla yhteydessä lapsiinsa mm työn takia, niin sehän menee ja lentää kuin leppäkeihäs kun joku jotain hiukan haluaa. Eikähän muuten, mut ei se meidänkään talous kovin vakaalla pohjalla ole, tulot on just sen verran suuret bruttona, että mitään tukia ei saa mistään ja usein saadaan olla tyytyväisiä että selvitään päivästä toiseen. Ja mua nyppii ihan oikeasti, kun toiset vaan pompottaa ahkerasti ja mun mielestä käyttää enimmäkseen hyväksi. joskus harvoin joku soittaa ihan muuten vaan, ilman että keskustelu päättyy sanoihin "mä tarttisin sitä".
Osaisiko joku kertoa miten osaisin ottaa asioihin riittävästi välimatkaa ja olla stressaamatta ja raivoomatta joka kerta? Alkaa pikkuhiljaa käydä rasittavaks tämmönen, pelottaa oikein joka kerta kun miehen puhelin soi... Tai sitten mä oon vaan outo. Mut suututtaa silti... :headwall:
Huomasin just miten sekava tää on :ashamed: mut toivottavasti tajusitte mitä tarkoitan...

 

Kyllä kuulostaa kurjalta, otan osaa. Mikähän tuossa tilanteessa olisi järkevintä? Mulla ei ole mitään ongelmia miehen exän kanssa, mutta se ei sua tietenkään lohduta. Tsemppistä vain! :hug:

 

Kannattaisiko miettiä onko tuo äiti kykenevä hoitamaan lapsiaan?? Vai olisiko lasten kuitenkin parempi isänsä luona?

 

Ei kyllä kuulosta normaalilta touhulta että 23 aikaan yöllä soitellaan isälle et hänen tarvis viedä lääkäriin:O Tosin siinä tilanteessa jos ite on juovuksissa ni tarvii varmaan isälle soitella kun ite ei voi viedä. Kannattas varmaan ottaa tonne lastensuojeluun yhteyttä että josko lasten ois turvallisempaa asua teidän luonanne? Itel ei oo uusioperheestä kokemusta mut yksinhuoltaja olen ja isistä ei ole apua. enkä voi edes pyytää. Enkä tommosta tekis must se on jo asiatonta touhua.

 

\

Ei kyllä kuulosta normaalilta touhulta että 23 aikaan yöllä soitellaan isälle et hänen tarvis viedä lääkäriin:O Tosin siinä tilanteessa jos ite on juovuksissa ni tarvii varmaan isälle soitella kun ite ei voi viedä. Kannattas varmaan ottaa tonne lastensuojeluun yhteyttä että josko lasten ois turvallisempaa asua teidän luonanne? Itel ei oo uusioperheestä kokemusta mut yksinhuoltaja olen ja isistä ei ole apua. enkä voi edes pyytää. Enkä tommosta tekis must se on jo asiatonta touhua.

Mä olen kyllä miettinyt asiaa, mut on niin turhauttavaa ruveta tappelemaan. Jos tulee niin tiukka paikka, niin ovatko lapset valmiit kertomaan todellisen tilanteen kotona? Äiti on kuitenkin aina äiti... Ja kyllä mä olisin halukas ottaan vaik kaikki meille, siinä on vain muutama ongelma; äiti tuskin suostuu koska silloin menettää lapsilisät ja elatukset, meidän tulot tosi matalat viisihenkiselle perheelle ja asunto on liian pieni eikä tällä alueella ole isompia. Ja sit tietty mietityttää miten oma lapsi suhtautuu, oli jo tosi iso muutos siitä kun eletty kaksistaan yli kymmenen vuotta ja äkkiä on isäpuoli ja sisaruspuolia.
Mut täytyy myöntää et olin tosi iloinen vastauksista, ihan oikeesti olen jo välillä ajatellut että mä olen jotenkinouto tiukkapipo nipottaja :ashamed: Mitenkähän sellanen huoltajuusvaihtoprosessi mahtais toimia? :kieh:

 

\

\

Ei kyllä kuulosta normaalilta touhulta että 23 aikaan yöllä soitellaan isälle et hänen tarvis viedä lääkäriin:O Tosin siinä tilanteessa jos ite on juovuksissa ni tarvii varmaan isälle soitella kun ite ei voi viedä. Kannattas varmaan ottaa tonne lastensuojeluun yhteyttä että josko lasten ois turvallisempaa asua teidän luonanne? Itel ei oo uusioperheestä kokemusta mut yksinhuoltaja olen ja isistä ei ole apua. enkä voi edes pyytää. Enkä tommosta tekis must se on jo asiatonta touhua.

Mä olen kyllä miettinyt asiaa, mut on niin turhauttavaa ruveta tappelemaan. Jos tulee niin tiukka paikka, niin ovatko lapset valmiit kertomaan todellisen tilanteen kotona? Äiti on kuitenkin aina äiti... Ja kyllä mä olisin halukas ottaan vaik kaikki meille, siinä on vain muutama ongelma; äiti tuskin suostuu koska silloin menettää lapsilisät ja elatukset, meidän tulot tosi matalat viisihenkiselle perheelle ja asunto on liian pieni eikä tällä alueella ole isompia. Ja sit tietty mietityttää miten oma lapsi suhtautuu, oli jo tosi iso muutos siitä kun eletty kaksistaan yli kymmenen vuotta ja äkkiä on isäpuoli ja sisaruspuolia.
Mut täytyy myöntää et olin tosi iloinen vastauksista, ihan oikeesti olen jo välillä ajatellut että mä olen jotenkinouto tiukkapipo nipottaja :ashamed: Mitenkähän sellanen huoltajuusvaihtoprosessi mahtais toimia? :kieh:

Mun isä siis kävi kun mulla sisarukset oli alaikäisiä ja toinen sillon oli sen ikänen et ite päätti kenen luona asuu jäi isän luo. Nuorimpikin sisko oli isän tykönä ennenku kerkes eropapereita kunnolla tehdä. Äiti siis haki vaan jossain välissä siskoni itelleen ja aluks sit lastensuojelu ihmiset oli sitä mieltä et sisko voi asua äitini luona. No sit alko vissiin meneen ilmoituksia ja tiedettiin se tilanne ite ja isäkin tiesi ja sit isä lähti oikeuden kautta hakeen lapselle asuinpaikkaa itelleen. Ei siis muuta ku asuinpaikkaa. Tapaamisoikeudet oli kokoajan siihen asti ku sisko itse kieltäytyi sinne menemästä. Ja sossus sit ku isä soitti ja sanoi et tyttö ei sinne halua ni sanottiin et ei voi pakottaakaan. Ja äiti ei siihen puuttunu enään. Sen mielenterveys ja muutenkin terveys on alkaa olla varmaan finito:S
Et sä oo tiukkapipo. Musta tuntuu et oot normaali ihminen kun hyväksyt lapset ilman ehtoja ja et ajattele siten et ne on sen Ex lapsia

 

Helpottavaa "kuulla", ihan tosissaan. Kuten voi huomata, mulla on pää täys ajatuksia, kävin pari tuntia nukkumassa ja nyt taas pystyssä. Sain kuulla sellaistakin, et periaatteessa isällä ei ole oikeutta viedä lapsiaan edes lääkäriin, paitsi oikeassa hätäpaikassa jos ei ole huoltaja eikä muutenkaan ole lupaa edustaa lapsia virallisille tahoille. Joten mä en voi tajuta, ettei lasten äidillä riitä mielenkiintoa hoitaa sit itse asioita kun kerran on halunnut yksinhuoltajuuden... Mullakin on oman lapsen yksinhuoltajuus sen isän pahan alkoholiongelman takia, eikä mulle tulis mieleenkään soittaa sille että vie poikas hoitoon tms. Olisin kyllä iloinen jos olisivat tekemisissä, mutta kyllä itse tulee hoidettua kaikki miljoonat lääkäri-, sairaala- ym reissut. korkeintaan pyysin apua omilta vanhemmilta tai sisaruksilta silloin kun olin pojan kanssa totaalisen yksin. Ja tuolla oli se ketju missä kysyttiin että tuleeko nykyisen puolison lapset edellisestä liitosta sairaina, niin meille kyllä tulee. Ja muutenkin ne kulkee ihan kuin itse haluavat, eli äidin opit on menneet perille. Kun olen sitä mieltä, että vaikka onkin kivaa kun he ovat täällä kuin kotonaan, niin ei se tarkoita sitä, että meille saa tulla esim kolmen aikaan yöllä, kun jostain kumman syystä on myöhästynyt iltapäivällä viimeisestä kotiin menevästä autosta ja kaikkea sellaista. Kyllä me jo mietittiin ihan vakavasti että haluttais lapset meille, mut ensin pitäs sit varmaan keskustella sen äidin kanssa, lapset itse on kyllä sanoneet että haluaisivat asua täällä, kun mä en kuulemma koskaan suutu... Tietty mäkin joskus herpaannun, mut en ihan samoista asioista kuin heillä kotona, enkä samalla tavalla. Mulla on yleensä samat säännöt aina, heillä ne muuttuu vanhempien mielialan mukaan eikä taida olla minkäänlaisia kotiintuloaikojakaan, nuorempi poikakin voi olla kavereidensa kanssa ulkona vielä tuossa puolenyön paikkeilla, ikää 10v. Mun poika on kohta 15v ja arestia pamahtaa siinä paikassa jos ei ole tullut kotiin arkisin 21 ja viikonloppuisin 22-22.30, riippuen siitä missä ja kenen kanssa on. Sitäkin mietittiin miehen kanssa, että koska asiasta (lasten tänne muutosta) tulee kuitenkin tappelu, niin kestääkö sota niin kauan että lapset on lähes täysi-ikäisiä, riittääkö meidän talous sellaiseen taisteluun ja miten paljon lapsille tekee hallaa olla siinä välikädessä... Kun nykyisinkin on vähän sellainen meininki, että jos mies ei tee mitä exän taholta halutaan, se kostautuu lapsille joko meille tulokieltona tai muuten. Välillä tunnen olevani pahassa välikädessä, kun en oikein voi niille sanoa että nykyiset kotiolot on p*****stä ja et äitinne on pakko olla pikkuisen pimeä... :headwall: Katsotaan miten meidän "uusioperheen" käy... Kiitos kannustuksesta, tekee hyvää lukea positiivisia viestejä, kun itellä on vähän miinusmerkkinen olo... :flower: