Meneekö kaikkien lapset mielellään hoitoon?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Nyyti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

Nyyti

Vieras
Tahtoo tietää. Meillä lapsi aloittanut pph:lla ja itkua vääntää aamuisin ettei halua mennä hoitopaikkaan! Olen ihmeissäni, sillä neiti vähän vajaa 3vee ja tosi sosiaalinen tapaus. Lähteekö muiden lapset mielellään, neutraalisti vai huudon kanssa? Itsellä karmee olo ja syyllisyys painaa päälle. Voisinhan minä vielä kotonakin olla mutta aika hankalaksi menee alkaa perumaan näitä juttuja... Onko kokemusta sitten siitä alkaako se iloksi muuttumaan joskus (lähiaikoina)?
 
Meillä neitit aloittivat hoidon tammikuun alussa, olivat silloin vajaa 3 ja 1v8kk, ja melko pitkään jäivät aina huudon kanssa hoitoon, jos ei kumpikin niin toinen ainakin. Varsinaisesti eivät kyllä "vastustaneet" (siis sitä "en haluu hoitoon..." ei tainnut olla kuin muutaman kerran esikoisella). Hoidosta hakiessa olivat kyllä ihan tyytyväisen ja iloisen oloisia joten en ollut huolissani tilanteesta. Nyt jäävät jo kyllä ilman huutoa hoitoon vaikka joskus ovatkin vähän sormi suussa jos paljon lapsia tai vieraita hoitajia. Ja neidit ovat siis ryhmiksessä hoidossa.
 
Luota äidinvaistoosi ja kuuntele lasta. Kukaan muu ei tiedä sitä paremmin kuin sinä. Älä usko sokeasti sitä, mitä hoitopaikasta tädit kertovat. Jos lapsella on paha olla, hän oireilee, ei ole oma itsensä. Tietynlaista "en mene hoitoon"-vastustelua voi olla, mutta siinä on eri sävy kun kyse on siitä, että hoitopaikassa on jotakin vialla.
Meillä kolmevuotias protestoi ja lopulta rankastikin. Hoitajien mielestä mitään hämminkiä ei ollut, lopulta selvisi, että yksi hoitaja "syrji" lasta ja ilmapiiri hoitopaikassa oli todella ikävä. Kun paikkaa vaihdettiin, lapsi palasi omaksi itsekseen ja näytti oikein nauttivan vaihdoksesta. Kysyikin aina, mennäänkö uuteen hoitopaikkaan.
 
Meillä ainakin tuntuu liittyvän enemmän ikään ja uhmaan kuin siihen ette viihtyisi hoitopaikassa. Jokaisen päivän jälkeen on kuitenkin lapsi haettaessa ollut ihan onnellinen ja sanonut että oli kiva päivä.
Saattaahan joissakin tapauksissa olla oikeasti ongelmia joten malta nyt vielä hetki ja tarkkaile tilannetta.
 
Kyllä menee. Meillä 3-vuotias poika aloitti maanantaina päiväkodin. Alkuviikko meni loistavasti. Poika lähti sinne riemuissaan ja oli tyytyväinen. Eilen kun menin häntä sieltä hakemaan, hän ei olisi halunnut vielä lähteä kotiin, vaan olisi halunnut mennä vielä leikkimään. Eli huudon kanssa sitten kotiin. Jouduin ottamaan pojan syliini. Onneksi asumme lähellä päiväkotia ja jaksoin kantaa kotiin. Kotona tilanne rauhoittui kuitenkin aika nopeasti.

Elikkäs, näinkin päin voi olla... Ymmärrän sen toisaalta, poika on ollut kotona ensimmäiset kolme vuotta ja kavereita vähän. Nyt on ihan tohkeissaan kun on paljon uusia kivoja kavereita.

Eilistä episodia tuli myös naapurin iäkäs täti rappukäytävään kurkkimaan. Kyllä otti päähän. Hän myös uhkaili lastani. Sanoi, että hän suuttuu jos poika ei lopeta metelöintiä. Kysyi myös pojaltani, että "oletko sinä tuhma kaveri". Hmpf, eihän lapsi tuhma ole jos kiukuttelee. Kuuluuhan sitä nyt välillä vähän kiukutellakin.
 
Viikonlopun jälkeen ei, muuten menee mielellään, vaikka ei tykkääkään aikaisista aamuherätyksistä. Vuosi sitten aloitti päiväkodissa eikä tykännyt viime vuonna, mutta nyt tykkää, kun on iso poika eikä kukaan pelottele. Viime vuonna oli paljon viisivuotiaita poikia samassa ryhmässä, mutta nyt ovat eskariluokalla ja tämä meidän nelivuotias kokee olevansa iso! B)
 

Yhteistyössä