Pojat kaatoi koirien vedet 5 kertaa lattialle ja levitti ne sitte ympäriinsä. Viimesellä kerralla sitte mun hermot petti ja aloin itkemään, ja sitte pojat itki ja huusi, että äiti älä itke. Siinä oli sitte meteliä kerrakseen :/ täs on taas niin stressi kasautunu, ku noita synttäreitä on järjestetty. Suurin stressi tulee kyllä ukon työstä, ku töihin soitetaan 15min ennen ku sielä pitää olla. Mitään ei voi suunnitella, ku ei tiedä koska se lähtee ja tulee. Sitte vielä mieltä kaihertaa tämä vuoden kestäny vauvan yritys. Vois jossain vaiheessa opetella olemaan stressaamatta jokaista asiaa ja antaa kämpän olla kaaoksessa... Tuntuu, että kuljen koko ajan siivoamassa rätti kourassa, enkä pysty puunaamista lopettamaan :| Kai täs on jo pää sekoamassa....
En osannut kuvitella et lapsi voi olla niin kauhea. Teki piruutta, ei totellut mitään, riehui, rellesti, tuntui että koko sen elämänsisältö oli kaikenlainen kiusanteko ja räyhääminen. Olin varma et se kärsii pahoista käytösongelmista ja et mä olen totaalisen epäonnistunut äitinä. Nukkumaan meno oli myös yhtä h.elvettiä kun tyttö pompotti mua edes takas ja lopulta olin itsekin niin piipussa et huudettiin pää punaisena kumpikin. 