menee hermot 5 vuotiaaseen totaalisesti!

[taustalla]

siis ei tottele millään, aina saa karjua kitalaet punoittaen ennen kuin sanominen menee perille... ja sittenhän minuakin harmittaa tää huutaminen. Eilen otin syliin kun ei totellut ja pidin niin kauan kunnes nosti tuolin paikoilleen ( kaatoi tuolin ja pyysin nostamaan, ei suostunut) pidin sylissä muutaman minuutin ja sit suostui nostamaan tuolin takaisin. Ja tuntuu ettei pysy ruokapöydässä ruoka aikana- aina keksii jotain... saa aina sanoa että keskity nyt syömiseen.

siis mulla palaa päreet tähän hommaan! Onko tää vaihe ohimenevää vai onkohan lapsella ylivilkkaus,adhd? jotakin on , aavistan sen, muut ei usko että kaikki ei ole hyvin.( sukulaiset siis) sanovat että ihan kiltistikin osaa olla. juu niin osaa mutta on sitten tämä ääripääkin.

 

[taustalla]

Normaali lapsi voi käyttäytyä noin. Ei tuossa ole mitään kummallista, ole johdonmukainen ja kärsivällinen. :hug:

 

[just]

varmaan adhd, eipä tarvi katsoa peiliin jos lapsessa on jotain vikaa.
Ikävää kertoa että todennäköisesti se vika on sinussa ja tavassa kasvattaa, ei lapsessa.

 

[Kirsikka]

No tuotahan se on, meillä myös 5v kanssa saa ottaa väliinsä kovastikki yhteen mutta on se silti jo niin iso poika että kovasti on apuakin :wave: Meillä ainakin voisin sanoa että enemmän on pojasta apua kun mitä tapella pitäs.

 

[ap]

\

varmaan adhd, eipä tarvi katsoa peiliin jos lapsessa on jotain vikaa.
Ikävää kertoa että todennäköisesti se vika on sinussa ja tavassa kasvattaa, ei lapsessa.

annahan niitä kasvatus ohjeita. mielenkiinnolla jään niitä odottamaan.

 

[inttäjä]

meillä on 5-vuotias tyttö, täyttää kuusi kesällä ja meininki on välillä aivan mahdotonta. Tuntuu, että keinot loppuu ja hermot palaa itseltä, jolloin asettuu lapsen tasolle ja siitähän ei hyvä seuraa. Muuten tyttö on fiksu ja hyvätuulinen, mutta jankuttaa asioista vaikka puolituntia kun ei usko, että ei on ei. Yritän olla johdonmukainen, mutta aina se ei riitä luonnetta kun olisi jakaa pienelle kylälle. No, mutta tälläistähän tämä äitiys on, yhtä huonoa omaatuntoa ja huolehtimista. Näillä palstoilla kun vaan löytyy niitä ensimäisen kiven heittäjiä aika paljon. Jos sinua ap lohduttaa niin meillä on samanlaista, eikä sillä ole äitiyden kanssa mitään tekemistä. :hug:

 

[ättä]

...Luojan kiitos, täältä löytyy muitakin..........itse olen paininut jo useamman viikon itseni kanssa, kun ei vaan hermot enää kertakaikkian kestä tuota juuri 5v. täyttänyttä tyttöä.jestas, että on ipanalla tahtoa ja luonnetta...useamman kerran illassa päättyy joku tilanne huutoon, ja tuntuu että on ihan yhtä tappelua koko elo ja olo.Isompi ei muistaakseni ihan tuollainen ollut, mutta tämä pienempi kyllä koittelee välillä ihan tosissaan.Koskakohan tää loppuu?Sanokaa, pliis, että toi menee äkkii ohi.

 

[miisku]

oletteko kokeilleet miettimistuolia..mä olen huomannut käytännössä että uisein on toimia ja juuri tuon ikäisillä1 jos jää kiukku ns päälle niin sitä voi olal vaikeata kerätä itsensä ja jatkaa seuraavan asiaan..mutta kun situu tuolilal aj miettii tekemisiään5 minuutia ja sit jutellana ja halataan niin tilanne on nopeammain ohi!

 

[MUMMI]

Olin kovin huolissani tyttäreni 4,5 v pojan vuoksi. Hän riehuu, ei juuri yhtään paikallaan. Tv ja videot on ainoat, millä hänet rauhoittaa. Vähän huojensi kun luin, että muillakin on villejä lapsia. Voimia teille!

 

[vieras]

huom. on sitä nätistikin käyttäytyviä ja kilttejä, hyvin kasvatettuja 5-vuotiaita. Ja kaikenikäisiä.