Melle on kuollut

:'( Osanottoni Mellen omaisille

Kun elämänlanka noin äkisti katkeaa.... mitä osaa siihen sanoa, voiko edes olla siihen sopivia sanoja....

Muistot jäävät elämään, rakkaus jää elämään, sydämissä ihminen pysyy, vaikka on mennyt.

Elämänlangan hauraus tekee siitä niin kallisarvoisen. Muistan tänään Melleä (vaikken henk.koht. tuntenutkaan), arkeni keskellä, ja illan hämärtyessä sytytän kynttilän hänelle.

Ja kiitos Heilille kertomisesta, voimia hänellekin tässä tilanteessa :hug:
 
Minun täytyy jatkaa,
joku kutsuu kulkemaan.
Täytyy taittaa taival matkaa
vaikken tietä tunnekkaan.

Siellä missä korkealla siintää pilvi sulavin,
siellä,sinipilven alla,siellä olen minäkin.

Älä pelkää,tulen kyllä ,tulen kyllä takaisin,
iltatuulen hyväilyssä,
siinä olen minäkin
 
Osanottoni :'( :hug:
Melleen "tutustuin" tuolla Tammimasu-07 pinossa. Ihanalta ihmiseltä vaikutti. En voi käsittää tätä suruviestiä vielä, olen järkyttynyt, enkä tahdo uskoa.
Heidän "Hippu" on 8kk ikäinen erityislapsi. Minulle jäi mieleen se, että Melle oli pahoillaan, ettei näkisi vauvansa ensiaskeleita ilman apuvälineitä... ja nyt hän ei nähnyt sitäkään :'( :'( :'(

Ei tätä voi ymmärtää :'(
 
Minuakin itkettää tämä. Elämä on hauras. Toisten lyhyempi ja toisten pidempi. Tehdään elämästämme niin hyvä kun se on mahdollista. Ei koskaan tiedä milloin kenenkin aika täällä loppuu.. Onneksi sitä ei tiedä.

Osanottoni läheisille ja Mellen tunteneille.
 
:'( ei elämän jatkumista koskaan tietää voi, olet enkeli joka seuraa suru silmin lastesi kasvamista ja ohjaat heitä oikeaan. olet kaunis muisto läheistesi sydämessä joka kantaa heidät tämän ikävä yli ja kirkastaa heidän silmänsä kun on aika muistella sinua ilolla. olet kaunein asia maailmassa josta miehesi voi kertoa lapsillesi kun he haluavat muistaa millainen äiti oli

Taare

http://www.youtube.com/watch?v=8BvV9arABLs
 
Alkuperäinen kirjoittaja Heili Karjalasta:
Alkuperäinen kirjoittaja äiti ja isä:
rakas iltatähtemme on poissa.. kiitos osanotoista..

:heart: Lämmin osanotto suruunne (tätäkin ) kautta :heart:

Sydämeni huutaa vääryyttä, kyyneleet virtaa pitkin poskia.. Yöllä mietin kovasti asioita ja sitä, miten voisin auttaa. Mennään poikien kanssa katsomaan poikia ja leikkimään, heti kun tilanne vähän rauhoittuu. Itsekin olen rakkaani menettänyt ja tiedän mitä on jäädä yksin. Näin traagisesti kun se tapahtuu, ei voi edes verrata kuinka paljon hirveämpää se on. Minulle voi soittaa ihan milloin tahansa. (Taija)

tunnetko siis heidän perheensä henkilökohtaisesti? Osanottoni.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Heili Karjalasta:
Ihmisten toiveesta ja yyveihin vedoten, en tiedä haluaisiko mies tätä, mutta otan riskin ja kerron. Että epilepsiakohtaukseen hän kuoli. Sen tarkemmin en ala selventämään. Niin no, että epilepsia siis hänellä ollut moniamonia vuosia jo..

 

Similar threads

Yhteistyössä