Melkein 4-vuotiaan lapsen pelot, huolet, itkut jne.

Luin kyllä tuolla alempana olevan ketjun lapsen peloista, mutta siinä oli kyse 6-vuotiaasta. Minä itse olen huolissani lapsestani, joka loppukesällä täyttää neljä vuotta. Lapsi on aina ollut herkkä ja ihan liian ajattelevainen. Välillä ihan ihmettelen, miten monimutkaisiin ajatuksiin lapsi pystyy ja kuitenkaan kun käsityskyky ei aina riitä..

No niin, meillä on käsitelty esimerkiksi aihe kuolema, vaikkei kukaan olekaan kuollut. Sen selvittely meni ihan ok, mutta sitten välillä tulee pelkoja, joista lapsi ei pysty päästämään irti millään. Sellainen vaihe on juuri nyt menossa erään pelon kanssa. Olen asiaa hänen kanssaan käsitellyt ihan rauhallisesti, mutta lapsen ajatukset vain jäävät junnaamaan paikoilleen. Välillä vain keinot loppuvat kesken, kun lapsi ei osaa päästää ajatuksenjuoksustaan irti, vaan kelaa samoja asioita uudelleen ja uudelleen. Lisäksi lapsella on menossa ihmeellinen itkuinen kausi. Hän tuntee suurta ikävää niitä ihmisiä kohtaan, jotka asuvat kaukana ja nyt kun iskä lähti muutamaksi päiväksi reissuun.. Lisäksi lapsi eilen esimerkiksi itki ihan koko päivän sitä, että hän yhtäkkiä haluaisi vaihtaa takaisin vanhaan sänkyynsä nukkumaan. Johon ei siis kunnolla edes mahdu ja jossa pikkusisarus nukkuu.

Sekavaa oli kirjoitukseni, tiedän. Mutta onko meidän lapsi jotenkin erikoinen tapaus, vai kuuluuko tähän 4-vuoden korville tällainen itkuinen ja pelokas kausi? Tätä edelsi aika voimakas uhma, liittyvätkö nämä toisiinsa? Olen vain niin hämilläni ja tämä on aika raskastakin. Suuria elämänmuutoksia ei ole tapahtunut, pikkusisaruskin on jo reilusti vuosikas ja hoidan lapsiani kotona.

Lisäksi olisin vailla hyviä kirjavinkkejä tämän ikäisen lapsen kehityksestä ja muustakin. Tähän asti olen uhmien ynnä muiden kanssa pärjännyt, mutta nyt mä olen jotenkin niin ihmeissäni, että tarvitsisin tukea jostakin. Neuvolan täti on ihan turhake..
 
Oli kuin olisin lukenut omaa tekstiäni. Meillä tyttö myös 4-vuotias ja samanlaisia pelkokokemuksia myös meillä. Kuolemasta puhutaan usein ja tälläkin hetkellä lapseni itkee iltaisin, koska hänellä on ikävä isi Popi-haukkua, joka tosin kuoli jo ennen lapsemme syntymää. Itkukohtauksia ja ikävä voi iskeä mihin aikaan tahansa, mutta iltaisin ne ovat pahempia. Joku lääkäri sanoi minulle, että se on tämän ikäiselle aivan normaalia, sillä hän työstää ensimmäistä kertaa ikävää ja iratutumista vanhemmistaan.

Kirjoja en osaa sinulle sanoa, mutta meillä on toiminut ainakin se kun olemme uupumiseen asti koittaneet keskustella hänen kanssa mieltä askarruttavasta asiasta.

Tsemppiä ja jaksamista! Isoiksi ovat jo lapsemme kasvaneet!
 
Meilläkin loppukesästä 4 vuotta täyttävä poika. Hän on ainut lapsi ja olen ajatellut että johtuu jotenkin siitä. Meilläkin käsitellään paljon noita kuolema juttuja (vaikkei kukaan läheinen ole kuollut...), ihan niin paljon ja surullisia asioita kyselee ja pohtii, että melkein itsekin ahdistun mieheni kanssa. Ollaan yritelty jutella asiasta, mutta jatkuvaa kuoleman pohtimista ei kestä itsekään, joten nyt yritän tietoisesti varsinkin iltaisin saada pohtimaan kivempia asioita, kuten mitä tehdään/tehtiin lomalla, viikonloppuna tms. Meillä pohditaan myös näitä sisarus asioita, miksei mulla ole veljeä, siskoa, koiraa, kissaa... Koska meidän vauva tulee meille? Enkä siis ole raskaana tms. Itse yllätyn myös aina siitä miten paljon 4-vuotias voi jo ymmärtää ja miten isoja ja fiksuja juttuja pyörii niiden päässä. Meidänkin poika on rauhallinen, herkkä ja kiltti lapsi. Ehkä sellaisilla lapsilla on enemmän aikaa ja halua miettiä asioita, en tiedä!
Itsekin ajattelin kysyä asiasta 4-vuotis neuvolassa, miten näitä asioita pitäisi käsitellä, kun omat keinot ei riitä enää.
 
Voi kun lohduttavaa, näitä on muillakin!!!. Meidän neito (4v kuukauden kuluttua) on ollut muutaman viikon kuin varjo perässäni. Edes vessaan en saa mennä yksin, tai jos hän käy wc:ssä tarttee mun mennä mukaan. Viikko sitten hän alkoi kauheasti kyselemään tulipaloista. Voiko rantasauna palaa, voiko ranta palaa, voiko asfaltti palaa jne...Mitään tulipaloa ei meidän lähipiirissä ole ollut. Yksi lähi talo paloi 3 vuotta sitten, mutta neito oli silloin alle vuoden, eikä siitä ole ollut mitään puhetta eikä talonraatokaan ole paikallaan, vaan siinä on tyhjä tontti ollut jo pari vuotta. Nyt parina iltana juuri ennen nukkumaanmenoa hän on saanut ihan hysteerisen itkukohtauksen. Hän ei halua nukkua. Kun kyselin asiaa, hän sanoi pelkäävänsä, että naapurin setä sytyttää talomme tulitikulla. Keskustelimme asiasta pitkään, mutta eipä tuo tuntunut auttavan, taas eilen illalla nukkumaan meno oli yhtä tuskaa. Aikaisemmin hän on mennyt todella kiltisti nukkumaan ja totutuista rutiineista ei olla mitenkään poikettu, eikä elämässämme ole muutenkaan ollut mitään normaalista poikkeavaa. TV:tä meillä katsellaan vasta, kun lapset nukkuu (jos sillonkaan), joten sieltä ei ole voinut mitään jännäreitä nähdä. Mutta taitaa olla kyseessä yksi välivaihe vain, joka on kestettävä. Poikamme kohdalla en samanlaista muista, hän on nyt 13v.
 
meillä poika täyttää kohta 5 ja näkee unia, jotta isi tai veli kuolevat ja tulipaloista on ollut paljon puhetta.Samoin suihkuun ei halua mennä yksin kun suihku ns. elävä. Nämä kuuluvat tämän ikäisten ns. maagiseen ajattelumaailmaan ja ovat ihan normaaleja juttuja. Olen itse lukenut kasvatustiedettä joten siksi asiat eivät tulleet uusina. Joskus pelot vaan voivat hallita lapsen elämää sillä tavoin, että asiasta kannattaa keskustella neuvolassa käydessä.
 

Yhteistyössä