Luin kyllä tuolla alempana olevan ketjun lapsen peloista, mutta siinä oli kyse 6-vuotiaasta. Minä itse olen huolissani lapsestani, joka loppukesällä täyttää neljä vuotta. Lapsi on aina ollut herkkä ja ihan liian ajattelevainen. Välillä ihan ihmettelen, miten monimutkaisiin ajatuksiin lapsi pystyy ja kuitenkaan kun käsityskyky ei aina riitä..
No niin, meillä on käsitelty esimerkiksi aihe kuolema, vaikkei kukaan olekaan kuollut. Sen selvittely meni ihan ok, mutta sitten välillä tulee pelkoja, joista lapsi ei pysty päästämään irti millään. Sellainen vaihe on juuri nyt menossa erään pelon kanssa. Olen asiaa hänen kanssaan käsitellyt ihan rauhallisesti, mutta lapsen ajatukset vain jäävät junnaamaan paikoilleen. Välillä vain keinot loppuvat kesken, kun lapsi ei osaa päästää ajatuksenjuoksustaan irti, vaan kelaa samoja asioita uudelleen ja uudelleen. Lisäksi lapsella on menossa ihmeellinen itkuinen kausi. Hän tuntee suurta ikävää niitä ihmisiä kohtaan, jotka asuvat kaukana ja nyt kun iskä lähti muutamaksi päiväksi reissuun.. Lisäksi lapsi eilen esimerkiksi itki ihan koko päivän sitä, että hän yhtäkkiä haluaisi vaihtaa takaisin vanhaan sänkyynsä nukkumaan. Johon ei siis kunnolla edes mahdu ja jossa pikkusisarus nukkuu.
Sekavaa oli kirjoitukseni, tiedän. Mutta onko meidän lapsi jotenkin erikoinen tapaus, vai kuuluuko tähän 4-vuoden korville tällainen itkuinen ja pelokas kausi? Tätä edelsi aika voimakas uhma, liittyvätkö nämä toisiinsa? Olen vain niin hämilläni ja tämä on aika raskastakin. Suuria elämänmuutoksia ei ole tapahtunut, pikkusisaruskin on jo reilusti vuosikas ja hoidan lapsiani kotona.
Lisäksi olisin vailla hyviä kirjavinkkejä tämän ikäisen lapsen kehityksestä ja muustakin. Tähän asti olen uhmien ynnä muiden kanssa pärjännyt, mutta nyt mä olen jotenkin niin ihmeissäni, että tarvitsisin tukea jostakin. Neuvolan täti on ihan turhake..
No niin, meillä on käsitelty esimerkiksi aihe kuolema, vaikkei kukaan olekaan kuollut. Sen selvittely meni ihan ok, mutta sitten välillä tulee pelkoja, joista lapsi ei pysty päästämään irti millään. Sellainen vaihe on juuri nyt menossa erään pelon kanssa. Olen asiaa hänen kanssaan käsitellyt ihan rauhallisesti, mutta lapsen ajatukset vain jäävät junnaamaan paikoilleen. Välillä vain keinot loppuvat kesken, kun lapsi ei osaa päästää ajatuksenjuoksustaan irti, vaan kelaa samoja asioita uudelleen ja uudelleen. Lisäksi lapsella on menossa ihmeellinen itkuinen kausi. Hän tuntee suurta ikävää niitä ihmisiä kohtaan, jotka asuvat kaukana ja nyt kun iskä lähti muutamaksi päiväksi reissuun.. Lisäksi lapsi eilen esimerkiksi itki ihan koko päivän sitä, että hän yhtäkkiä haluaisi vaihtaa takaisin vanhaan sänkyynsä nukkumaan. Johon ei siis kunnolla edes mahdu ja jossa pikkusisarus nukkuu.
Sekavaa oli kirjoitukseni, tiedän. Mutta onko meidän lapsi jotenkin erikoinen tapaus, vai kuuluuko tähän 4-vuoden korville tällainen itkuinen ja pelokas kausi? Tätä edelsi aika voimakas uhma, liittyvätkö nämä toisiinsa? Olen vain niin hämilläni ja tämä on aika raskastakin. Suuria elämänmuutoksia ei ole tapahtunut, pikkusisaruskin on jo reilusti vuosikas ja hoidan lapsiani kotona.
Lisäksi olisin vailla hyviä kirjavinkkejä tämän ikäisen lapsen kehityksestä ja muustakin. Tähän asti olen uhmien ynnä muiden kanssa pärjännyt, mutta nyt mä olen jotenkin niin ihmeissäni, että tarvitsisin tukea jostakin. Neuvolan täti on ihan turhake..