Meinaatteko viedä heti vanhempainvapaan loputtua lapsenne hoitoon?

Meinaatteko viedä heti vanhempainvapaan loputtua lapsenne hoitoon?
Ja jos viette/ette vie -) syy?

 

Noh mielellään mä ainakin olisin kotona jätkän kanssa vielä vanhempainvapaan loputtua hetken aikaa, mutta epäilen että rahatilanne ei anna periks. Et pakko se olis lähteä tienaamaan rahaa, kun rahatilanne on mitä on. Tulia ei nytkään tule yhtään, ja sit vanhempainvapaan jälkeen vähenis vielä enemmän. Ei pysty. :|

 

Sama juttu kun anniheidihelenalla, eli hoitoon menee 9kk ikäisenä, ja nimenomaan sen takia, että tuet puolittuvat, eikä ole varaa olla kotona. Katsotaan sitten uudestaan vuodenvaihteesta.

 

En ole ketään lapsista vienyt alle 3veenä hoitoon. Saas nähdä tämän nelosen kanssa (hoitovapaa alkoi marraskuun alussa), ainakin syksyyn olen kotona...

 

En vienyt, kun emme raaskineet viedä noin pientä. Me emme halua viedä hoitoon lasta, joka ei osaa kertoa itse omista oloistaan ja joka ei kävele. Todennäköisesti olen kotona lapsiluvun täyteen + nuorin 1½-2 -vuotiaaksi

 

En vienyt, kun emme raaskineet viedä noin pientä. Me emme halua viedä hoitoon lasta, joka ei osaa kertoa itse omista oloistaan ja joka ei kävele. Todennäköisesti olen kotona lapsiluvun täyteen + nuorin 1½-2 -vuotiaaksi

Komppaus vielä tähän, eli tämä meilläkin ns. syynä, ettei viedä... =)

Kolmen ensimmäisen lapsen kohdalla olin siis kotona, kunnes nuorin oli 2v....poika kuitenkin oli kotihoidossa 3v asti, vaikka oltiin molemmat töissä =)

 

Ei olla viety kun rahallisesti ei tee tiukkaa olla kotona ja silloin näin pienen paikka ei meidän mielestä ole hoidossa vielä.

Poika nyt 9,5kk.

 

anniheidihelena: mulla vähän sama tilanne kun sulla. En haluais viedä poikaa vielä hoitoon niin pienenä, mutta ei mekään tulla toimeen pelkällä miehen palkalla.
Kauheesti yritän miettiä, että miten pystyisi tekemään niin, ettei tarvis viedä hoitoon.
Onneks täs on viel pari kuukautta aikaa sumplia juttuja =)
Mut jos töihin meen, niin en kyllä halua tehdä mitään täyspäiväsiä viikkoja, pari kertaa viikossa voisin olla töissä, se riittäis meidän toimeentuloon.

 

Aloitan kohta osa-aikaiset työt, poika on reilut 10kk.
Ei tarvitse siis laittaa vielä hoitoon, teen vain silloin töitä kun mies on kotona.
Ei pärjätä mitenkään pelkällä miehen palkalla+kotihoidontuella.

 

En aio viedä. Maaliskuussa päättyy vanhempainvapaa ja nyt alustavasti oon ilmoittanu töihin olevani vuoden loppuun hoitovapaalla. Meinaan kyllä olla pidempäänki kotona,jos vaan rahatilanne sen sallii.

 

Ei pärjätä mitenkään pelkällä miehen palkalla+kotihoidontuella.

Sama täällä. Vaikkei onni olekaan kiinni materiasta, niin aika kurjaksi arki meillä muuttuisi, jos yhden palkalla + kht:lla pitäisi elää. Meillä tyttö täyttää pian vuoden ja tuolloin minä palaan entiseen kokopäivätyöni. Vanhempainvapaa päättyi marraskuussa, joten pari kuukautta tässä hoitovapaalla tulee oltua, osan tosin olen ollut samanaikaisesti myös vuosilomalla. Meillä on kylläkin sikäli onnellinen tilanne, että miehen työrytmin vuoksi tyttären ei tarvitse olla päivähoidossa kuin n. 10 päivää/kk.

 

Meillä tyttö täyttää 9kk loppukesällä 2009. Ajattelin kevään 2010 aikana suorittaa kesken jääneen koulun (vain 6viikon työharjoittelu ja pari tenttiä ) pikkuhiljaa loppuun mummojen hoitoavun turvin ja mennä töihin joskus 2011, jolloin tyttö on reilut 2v. Kammoksuttaa ajatus, että lapsi joutuisi "laitoskierteeseen" jo alle 1-vuotiaana, jolloin ei osaa sanallisesti ilmaista itseään. Täälläkään kun ei ole välttämättä saatavilla pph-paikkaa ja jos onkin niin mistäpä sitä tietää millainen hän oikeasti on.. Eletään mieluummin tarvittaessa "suu säkkiä myöten" ja olen tytön kanssa kotona. Ja jossain vaiheessa ehkä vois miettiä toista lasta..

 

Mulla ei ole vakipaikkaa odottamassa, mutta töitä luvattu varmasti, samassa paikassa mistä älomalle jäin. Ihanne olisi, et jotain sairaslomia tai lyhyitä tuurauksia tekisin kevään aikana (äloma loppuu Maaliskuun alussa) ja kesällä sit alottaisin pitemmät sijaisuudet. Ainakin kevään tyttö on kotihoidossa, miehen vanhemmat asuu vieressä, anoppi on luvannut auttaa. Kesällä mahdollisesti perhepäivähoitoon ainakin osittain, ettei anoppi väsy liikaa...


Ieva:

Meillä on kylläkin sikäli onnellinen tilanne, että miehen työrytmin vuoksi tyttären ei tarvitse olla päivähoidossa kuin n. 10 päivää/kk.

Meillä myös pyritään johonkin tän tyyppiseen ratkasuun

Ja syy on tietenkin (yllättääkö tää ketään?) raha. Jos saisin yhtä paljon kotihoidontukea, kun äpäivärahaa, olisin mielelläni kotona vaikka sinne 3v asti.

 

Me vietiin poika hoitoon 10kk ja hyvin pärjänny, mutta hän pääsikii mummilleen, ku mummi on pph ja muutenkii olisi ollut pakko viedä rahatilanteen vuoksi. On talolainat ja kaikki muut menot. Lähihoitajan palkka ei oikeen riitä mihinkään. Voi olla, että tämän toisen lapsen synnyttyä jään kotia pidemmäksi aikaan...

 

En vienyt, kun emme raaskineet viedä noin pientä. Me emme halua viedä hoitoon lasta, joka ei osaa kertoa itse omista oloistaan ja joka ei kävele. Todennäköisesti olen kotona lapsiluvun täyteen + nuorin 1½-2 -vuotiaaksi

Sama, lapsia on nyt 2, toiveissa 3 tai 4 ja ku olen ollut nyt esikoisen odotusajasta kotona vaan niin uskon että kun lapsiluku on täynnä niin vaikka periaattees haluisin hoitaa 3-vuotiaaksi kotona niin varmana alkaa kaivata ite jo muuta elämää eli jos siinä kun nuorimmainen on 2v. ottais ja laittais lapset hoitoon vieraalle. Tai sit hankin hoitajan kotiin ku lapsia on tarpeeksi (3-4) niin sitähän voi saada pph:n kunnalta kotiin hoitamaan tai vaikkei saisikaan niin täällä ainaki tuetaan yksitystä hoitoa niin että se tulee jopa halvemmaksi ku monen lapsen tarhaan vieminen.

 

Minun rahat ei riitä jos jään kotia. Haluan maksaa puolet asuntolainasta, ja omat laskuni, eikä tuet riitä alkuunsakaan. Lisäksi tykkään työstäni, ja haluan pysyä siellä muutoksissa mukana..

 

Tuleepas tästä nyt sellainen "paska äiti"-fiilis kun lukee kommentteja, eli meillä poika meni 9kk iässä hoitoon koska valitettavasti rahaa on pakko tienata. Alussa poika oli vaan 4h päivässä mutta jo noin viikon kuluttua 7h päiviä koska sopeutu niin hienosti tarhaan.

Poika on itkenyt tasan kerran tarhaan vietäessä (silloin oli ollut sunnuntaina yksin hoidossa ja oli ollut tylsää, eli ei sitten maanantaina halunnut, loogista), on aina tosi iloinen kun mennään sinne ja tykkää sekä tädeistä että lapsista siellä. Poitsu on ehkä perusluonteeltaan sellainen kaikista tykkäävä mikä on osaltaan auttanut, ja toki hyvä tarha. Jos nyt saisin valita uudestaan että laitanko tarhaan vai en niin aivan varmasti laittaisin, on niin paljon tykännyt tarhasta ja mielestäni myös kasvanut paljon näiden kolmen kuukauden aikana.

Yksi asia mikä itsellä myös auttoi ahdistukseen että piti lapsi laittaa hoitoon niin aikaisin oli pojan liikkuvuus, eli hän osasi jo kävellä kun meni sinne. Ehkä jos olisi ryömivä lapsi niin olisi ollut isompi kynnys, nyt poika kuitenkin pääsee alta pois vähän paremmin isompien leikkejä

 

Jään vielä kotiin. Odotan toista, ja ei ole työpaikkaa/koulua minne palatakkaan Näin on hyvä.

 

Tarkoitus ja tahto olisi nyt jäädä kotiin pidemmäksi aikaa..Esikoinen meni 1v2kk hoitoon, kun sain hyvän ja pitkän sijaisuuden. Nyt olisi vakipaikka, eikä enää houkuttele pätkääkään! Työ on muuttunut niin radikaalisti, vuorotyö lisääntynyt, joustoa ei juurikaan ole, kaame kiire ym-. Ja nyt tulisi kahden lapsen hoitomaksut, lisäksi meidän kunnassa aletaan maksaan kuntalisää, joka mahdollistaa kotiin jäämisen. Tosin lainanmaksun jälkeen, omiin menoihini kuukaudessa tulee jäämään sellainen 100euroa kovasti ei sillä rahalla shoppailla! Tosin elokuussa vasta tämä edessä, mutta oon niin hullu että mietin jo vuodenkin eteenpäin.
Jotain liusätienestiä sitten, yksityisenä pph:na toimiminen? Keikkahommat? kattellaan...

 

En laittanut tuota nyt 1½-vuotiasta hoitoon vaikka meillä tulot jäävätkin asumistukeen, opintotukeen, kotihoidontukeen ja muutaman satasen suuruiseen palkkaani satunnaisista ilta- ja viikonlopputöistä B) Ei ole näin pienen paikka olla muualla kuin kotona. Rahaa ei ole todellakaan ylimääräisiä ostella mutta eipä se raha ratkaise kaikkea..

Kuka ymmärtäisi lastani paremmin kuin omat vanhempansa?

 

aika aloittaa hoito, eroahdistus on voimakkaammillaan. Ymmärrän kyllä, että joidenkin on PAKKO. Mutta voisikohan sitä lykätä edes muutamalla kuukaudella, että vauvan kehitysvaihe olisi suotuisampi erolle? Ja vauvan paikka ei ole kyllä mielestäni isossa ryhmässä, mieluummin pph kuin tarha. Mutta nämä ovat VAIN minun mielipiteitä. Äiditejä ja lapsia on niin erilaisia, ja myös hoitopaikkoja! Tsemppiä kaikille, jotka ovat päätyneet hoitoon viemiseen.

 

Tyttö kohta 1v ja hoidan sitä kotona. Mies vakityössä. Täytyy kyllä myöntää että ei ollenkaan harvinaista että riidellään rahasta ..minulla jää kk n. 200 e ns. ylimääräistä josta siis on jo vähennetty pakolliset lainanlyhennykset, eli todella surkeesti ..mutta kuten sanoin, mies käy töissä joten ei ole suurempaa hätää.

Mutta kuten "Tillukas" sen sanoi: "Me emme halua viedä hoitoon lasta, joka ei osaa kertoa itse omista oloistaan ja joka ei kävele." ..meillä myös tämä syynä!!!

 

Meillä mennään ainakin osa-aikatarhailemaan n. 11 kk iässä. Tai jos hyvin käy, voimme pitkittää tuota osa-aikaisuuden alkamista reilu vuoteen...
Minä haluan töihin jo vanhempainvapaan jälkeen! Ja mies on yrittäjä, joten siellä oltava ainakin 3 päivää viikosta itse paikalla.

Ihmettelen vaan, että miten se on oikein toiminut meidän aikaan (olen kieltämättä "vanha" äitia), olen itse ollut 3 kk ikäisestä päivähoidossa ja olen mielestäni aivan tavallinen ja henkisesti hyvinvoiva persoona

 

Täytyy olla onnellinen, ettei omat 22, 19 ja 17 vuotiaat ole aikanaan kuolleet eroahdistukseen. Ei silloin tiedetty, että tuonikäisen paikka on kotona. Noh, otan riskin nyttenkin enkä ala ottaa kallista lainaa siirtääkseni töihinmenoa. Sitäpaitsi ne hoitajat on sentään koulutettu, mä oon vaan tyhmä insinööri ja äidiksikin aika kelpaamaton. Tänäänkin 3,5v posket paleltu vaikka oltiin vaan tunti pihalla ja lämmittelin niitä 15min välein. Kyllä molemmat on varmaan hirveen paljon paremmassa huomassa ammattilaisen kanssa kuin mulla, rassukat. Ja isänsä on ollut jo yli 3 viikkoa niin kipee, ettei pysty kuin töissä käymään.

Mistähän monille äideille tulee niin syyllinen olo? Onneksi ei ainakaan muut naiset ole sitä aiheuttamassa, omaa vainoharhaisuutta selvästi...

 

Esikoinen meni hoitoon 9 kk iässä ekä ole ikävää huutanut. Muutenkaan hän ei verastanut juuri lainkaan jote taisi olla sen puolesta helppo tapaus. Poika on nyt 3v ja ollut samassa 10 lapsen tarharyhmässä koko ajan ja tykkää kovasti mennä hoitoon. Nyt kun oli pari viikkoa kotosalla, alkoi taas jo kysellä koska pääsee hoitoon Meillä on 5 vkon ikäinen vauva ja esikoinen jatkaa osaikaisesti hoidossa toistaiseksi, on sen verran energienen tapaus, että kun itkuinen vauva vie äidin kädet, niin leikkiaika äidin kanssa olisi tosi vähäinen. Illalla sitten leikitään kun iskäkin on vuorostaan apukäsinä. Tarkoitus on ottaa esikoinen sitten keväämmällä kotihoitoon, mutta vanhempainvapaan jälkeen molemmat menevät sitten tarhaan, esikoinen 3,5 v ja vauva 9kk. En ole sitä tyyppiä, joka tykkää kotiäitinä olemisesta, olen paljon parempi äiti kun saan käydä töissä, jaksan lasten kanssa paremmin. Toki myös tyo asuntolaina antaa oman motivaationsa töihin palaamiselle