Meille tulee ero...

:hug: voimia :hug:

 

Kiitos kaikille! Mun täytyy lähteä hoitamaan arkipäiväisiä askareita....

 

tosi harmi. vieläkö oot pysyny polttamatta? mä en :/

 

:hug: tosi kurja homma, voimia sinulle täysin! elämä joskus vielä voittaa vaikka juuri nyt se ei tuntuisi siltä!

 

Meillekin tuli ero, ja ihme kyllä, mulla ei oo pitkiin aikoihin ollut niin hyvä ja vapautunut ja stressitön olo, kuin silloin kun asia saatiin viimein päätettyä.
Että kyllä sitä on elämää eron jälkeenkin =)
Vertaistukea yv:llä. :hug:

 

Epäilen et miehelläsi on toinen nainen.
Siksi ei oo susta kiinostunut...

Kerroin vaan epäilyistäni...Taidatpa olla aika--hmmm

 

Jaksuja :hug:

 

Epäilen et miehelläsi on toinen nainen.
Siksi ei oo susta kiinostunut...

Kerroin vaan epäilyistäni...Taidatpa olla aika--hmmm

Mun mielestä nuo epäilyt voisi jättää tämmösessä tilanteessa ihan omiksi.Ap:lla kuitenkin muutenkin raskasta,että ei tarvitse lisää vettä myllyyn.

Vielä kerran voimia ja :hug:

 

Tietäähän sen että ne ovat harmaita ja tuntevat iloa kun saavat pahoittaa toisen mielen.Ehkä he ovat juuri niitä katkeria "ämmiä" joiden miehet ovat näin tehneet ja ovat nyt sitä mieltä katkeruuden takia että kaikki miehet ovat samanlaisia!

Asiaan,voihan olla että miehelläsi on jokin oma henkinen huono-olo,epätasapaino joka vaikuttaa toki miehesi käyttäytymiseen sinua kohtaan.
Tiedän mistä puhun,meillä mieheni sairastu masennukseen,eikä hän välittänyt minusta yhtään (katkerat ämmät lukekaa: hän ei pannut minua mutta ei myöskää ketään muuta,eikä koskenut minuun,eikä myös kehenkään muuhun)
Olin hänelle lähes ilmaa.Mieleni teki hypätä rekan alle jotta mieheni olisi huomannut minut!Se tekee pahaa,todella.Mutta masentunut ihminen ei pysty ajattelemaan kuin itseään.Totta vaikka julmaa.
Meillä mieheni itseinho ajoi siihen että kuvitteli etten voi rakastaa häntä koska ei hän itsekään rakastanut.Me kävimme pohjalla.En tiedä mistä revin voimat kaiken tarvittavan pyörittämiseen (neljä lasta,koira jne..)
Mutta niin vain kävi että nyt,myöhemmin kaikki on paremmin kuin hyvin ja mieheni näyttää suuren rakkauden minulle,joka päivä,kertoo rakkaudestaan ja mielestään.
paljon se työtä vaati ja vaatii vieläkin mutta päivä kerrallaan.
En kuitenkaan ruvennut "ovimatoksi",eikä kenenkään pidä ryhtyä.

Voimia AP:lle! :hug:

 

:hug: :hug:

 

Voimahalaus täältäkin... :hug:

 

Tietäähän sen että ne ovat harmaita ja tuntevat iloa kun saavat pahoittaa toisen mielen.Ehkä he ovat juuri niitä katkeria "ämmiä" joiden miehet ovat näin tehneet ja ovat nyt sitä mieltä katkeruuden takia että kaikki miehet ovat samanlaisia!

Asiaan,voihan olla että miehelläsi on jokin oma henkinen huono-olo,epätasapaino joka vaikuttaa toki miehesi käyttäytymiseen sinua kohtaan.
Tiedän mistä puhun,meillä mieheni sairastu masennukseen,eikä hän välittänyt minusta yhtään (katkerat ämmät lukekaa: hän ei pannut minua mutta ei myöskää ketään muuta,eikä koskenut minuun,eikä myös kehenkään muuhun)
Olin hänelle lähes ilmaa.Mieleni teki hypätä rekan alle jotta mieheni olisi huomannut minut!Se tekee pahaa,todella.Mutta masentunut ihminen ei pysty ajattelemaan kuin itseään.Totta vaikka julmaa.
Meillä mieheni itseinho ajoi siihen että kuvitteli etten voi rakastaa häntä koska ei hän itsekään rakastanut.Me kävimme pohjalla.En tiedä mistä revin voimat kaiken tarvittavan pyörittämiseen (neljä lasta,koira jne..)
Mutta niin vain kävi että nyt,myöhemmin kaikki on paremmin kuin hyvin ja mieheni näyttää suuren rakkauden minulle,joka päivä,kertoo rakkaudestaan ja mielestään.
paljon se työtä vaati ja vaatii vieläkin mutta päivä kerrallaan.
En kuitenkaan ruvennut "ovimatoksi",eikä kenenkään pidä ryhtyä.

Voimia AP:lle! :hug:

Ja jos et tarkkaan lukenut niin itse kommentoin tuon harmaan epäilyksiin!

 

en tiedä auttaako tää sua yhtään. mutta onko mahdollista että sun miehellä olis jonkin lainen masennus menossa? mietin vaan kun mun oma ukko oli kans vuoden verran mua kotaan että ei kyselly tai pahemmin puhunu mitään lähti ja tuli kun huvitti. lapsen kans oli joten kunten mut muuten ei paljoo kyselly mitä mulle kuuluu tai kosketellu. sit mä annoin se olla oli se haamu siinä en kyselly sen kuulumisii ym. nyt on ääni kellossa muuttunu. eikö ole mahdollista että yritätte vielä? minkä ikänen sinä ja miehes olette? ja kauanko olette seurustelleet??

 

ChiChi, siitä se elämä alkaa. uutta saa tilalle kun vanhasta luopuu, sanonta

 

Niin lapselle kuin sinulle itsellesikin ero on loppujen lopuksi paras ratkaisu. (Jos siis tilanne se, että ratkaisuja ei synny ei sitten millään ja tuntuu pahalta.) On todella raastavaa elää huonossa suhteessa ja lapsikin aistii "jään" vanhempiensa välillä. Totta kai alku on yleensä aina hankalaa ja tuntuu ehkä mahdottomaltakin selvitä. Aina yhtä kliseinen lause aika parantaa haavat on silti yleisesti todeksi havaittu.

Paljon, paljon voimia sinulle! :hug:

 

:hug:

 

:hug:

 

:hug: :hug:

 

Kiitos paljon kaikille teille, kun halauksia ja jaksuja lähettelette vaikka oon täällä välillä aika vmäinen ollut... niin ja sori siitä...

Sitä, että miehellä on masennus, on käynyt minunkin mielessä. Ja se, että sillä olisi joku toinen. Mutta kuitenkin, ehkä ei ole. Ehkä sen näkisi jostain muusta, jos niin olisi. Vien tytön ensi viikon jälkeen mummolaan, siten kerään ajatuksiani ystäväni luona, haen vähän etäisyyttä tähän tilanteeseen ja mieheeni.

En minä haluasi luovuttaa, mutta jos toinen haluaa, niin mitä siinä voi tehdä? Roikkua? Ei kai?

 

Samassa jamassa. Ihan rikki olo. En keksi millään tapaa itse korjata omaa avioliittoani, vaikka mulla tahtoa on löytynyt ja löytyisi edelleen. Miehel ei kyl ole ketään toista - on vain minuun tyytymätön aina vaan eikä mulla ole mahkuja olla tän parempi. En tajua miksi en ole sellainen johon rakastutaan loppuelämäksi. En ole helppo, mutta jos muhun on kerran rakastunut niin en tajua missä olen sitten tuottanut pettymyksen kun olen alusta pitäen ollut rehellinen oma itseni. Haluaisin itse jatkaa suhdettani, mutta vain sillä edellytyksellä, että se ei söisi yhtään enempää itsetuntoani ja siihen liittyisi enemmän toisen huomioimista jne.

 

Epäilen et miehelläsi on toinen nainen.
Siksi ei oo susta kiinostunut...

Kerroin vaan epäilyistäni...Taidatpa olla aika--hmmm

Mun mielestä nuo epäilyt voisi jättää tämmösessä tilanteessa ihan omiksi.Ap:lla kuitenkin muutenkin raskasta,että ei tarvitse lisää vettä myllyyn.

Vielä kerran voimia ja :hug:

Tähän PEESIÄ ! Ja ap:lle paljon voimia! :hug:

 

:hug: voimia ja toivottavasti saisitte vielä mahdollisesti puhuttua. Täällä myös monessa sopassa keitetty vaimo. Tiedän että välillä ero tuntuu ainoalta mahdollisuudelta jaksaa eteenpäin.

 

Kylmäksi se meni täälläkin. Perheneuvolalle kiitos että kaikki on nyt paremmin.

 

Samassa jamassa. Ihan rikki olo. En keksi millään tapaa itse korjata omaa avioliittoani, vaikka mulla tahtoa on löytynyt ja löytyisi edelleen. Miehel ei kyl ole ketään toista - on vain minuun tyytymätön aina vaan eikä mulla ole mahkuja olla tän parempi. En tajua miksi en ole sellainen johon rakastutaan loppuelämäksi. En ole helppo, mutta jos muhun on kerran rakastunut niin en tajua missä olen sitten tuottanut pettymyksen kun olen alusta pitäen ollut rehellinen oma itseni. Haluaisin itse jatkaa suhdettani, mutta vain sillä edellytyksellä, että se ei söisi yhtään enempää itsetuntoani ja siihen liittyisi enemmän toisen huomioimista jne.

Siis tää oli aivan kuin mun elämästäni kirjoitettu, uskomatonta että jollakin niin sama tilanne kuin mulla. Todellakin samanlaiset fiilikset minulla meidän suhteesta, en tiedä mihin meidän suhde etenee; eroon vaiko yhteen jäämiseen ja se kaikki on vain ja ainoastaan miehestä kiinni, minä haluan jatkaa avioliittoamme enemmän kuin mitään muuta mutta en voi pakottaa miestäni samaan. Voimia kaikille, ap:lle ja muille kirjoittajille.

 

Joo mutta ne harmaat jotka kirjoittaa juuri sillä että haluaa loukata niin tunnistavat itsensä.
En yleistänyt,vain ne jotka niin kirjoittaa.Ne kirjoittajat yleistin kyllä ja jokainen voi omassa mielessä päätellä oman kirjoituksen mukaan mihin porukkaan lukeutuu.