Meille kotiutui sitten masennuslääkitys.

Ja nyt kyselenkin, millaisia "alkuoireita" arvon mammat tai tuttavansa ovat moisista kokeneet?

Älkääkä yrittäkö, mä tiedän että täällä on monia moisia lääkkeitä koittaneita :attn:

 

Mulla on vissiin kuudes eri lääkitys menossa. Suurin osa aiheuttanu alkuun yöhikoilua tai kuumia aaltoja, tosin vaan parin viikon ajan.

 

Lisääntynyt itsetuhoisuus ja pahentunut masennus ja ahdistus. Mutta sen tiesin olevan tulossa ja siihen osasin varautua. Kaksi viikkoa ja alkoi helpottamaan, mieliala alkoi tasaantua ja itsetuhoisuus väheni vähenemistään. Mikä oli se merkityksellisin asia minulle. Muuten olin aika oirevapaa.

 

Kovin mielenkiintoista, jos kohta toivoa antavaa.

 

Pahoinvointi jota kesti monta viikkoa.

 

Lisääntynyt itsetuhoisuus ja pahentunut masennus ja ahdistus. Mutta sen tiesin olevan tulossa ja siihen osasin varautua. Kaksi viikkoa ja alkoi helpottamaan, mieliala alkoi tasaantua ja itsetuhoisuus väheni vähenemistään. Mikä oli se merkityksellisin asia minulle. Muuten olin aika oirevapaa.

Kuinka tämä ilmeni? Tuota ahdistuksen ja masennuksen pahenemista on ilmassa täälläkin, mutta katsellaan josko se alkaisi viikkojen kuluessa helpottamaan..

 

Itse olen käyttänyt pari vuotta Citalopramia (mielialalääke) 20 mg:n annostuksella lievään masennukseen ja hyvin toimii. Olo on tasaisempi ja luottavaisempi ja alun jälkeen minkäänlaisia sivuoireita ei ole ollut. Alussa oli muutaman päivän hassu olo, huimausta jne, mutta ei muuta. Sitä ennen kokeilin Mirtazapinia, hyvä lääke sekin, ei oikeastaan mitään sivuoireita, mutta ylimääräisiä kiloja kertyi parissa kuukaudessa joten vaihdoin lääkettä. Raskauden aikana sinnittelin osittain ilman ja osittain minimaalisella annostuksella, mutta heti synnytyksen jälkeen aloitin uudestaan ja olo on hyvä.

 

Paniikkihäiriökohtauksia, joita ei siis aiemmin koskaan ollut.

 

Kuinka tämä ilmeni? Tuota ahdistuksen ja masennuksen pahenemista on ilmassa täälläkin, mutta katsellaan josko se alkaisi viikkojen kuluessa helpottamaan..

Siis ihan ajatuksen jumiutumisena siihen, kuinka paljon tahdon vain kuolla. Kuinka tahdon viiltää naamani halki, jotta ihmisetkin näkee kuinka ruma, paha ja vastenmielinen olen. Uudestaan ja uudestaan ja uudestaan ja uudestaan, sama mielikuva. Hyvin, hyvin, hyvin pahoja oireita, mutta tilanne mistä lähdin, oli samantapainen, joten ei sen puoleen. Olin yrittänyt jo aiemmin itsemurhaa, joten pohjalla oli käyty jo. Sen jälkeen maattiin sängyn pohjalla liikkumatta, vain hengittäen, joka oli lähinnä sen merkki, että olen edelleen hengissä.

Ahdistuskohtaukset kestivät pidempään, aiheuttivat fyysistä oireilua mm. sydämen läpättelynä. Pahentuneita paniikkikohtauksia tuli joissa älli ei pelannut yhtään. Eli pakene tai taistele reaktioita. Loputonta itsensä pesua pesuhuoneessa. Tuntui kuin joku olisi puristanut minut väkisin kasaan pienemmäksi.

Sitten se alkoi helpottaa. Niitä itsetuhoisia ajatuksia esiintyi, mutta merkittävää oli niiden väheneminen, muistin parantuminen, paniikkioireiden lieventyminen, ahdistuksen lieventyminen, toiminnanohjauksen parantuminen asteittain, väsymyksen helpottuminen jne.

Status nyt: Elossa, opiskelukykyinen, semikahjo.

 

Lihomista.

 

Siis ihan ajatuksen jumiutumisena siihen, kuinka paljon tahdon vain kuolla. Kuinka tahdon viiltää naamani halki, jotta ihmisetkin näkee kuinka ruma, paha ja vastenmielinen olen. Uudestaan ja uudestaan ja uudestaan ja uudestaan, sama mielikuva. Hyvin, hyvin, hyvin pahoja oireita, mutta tilanne mistä lähdin, oli samantapainen, joten ei sen puoleen. Olin yrittänyt jo aiemmin itsemurhaa, joten pohjalla oli käyty jo. Sen jälkeen maattiin sängyn pohjalla liikkumatta, vain hengittäen, joka oli lähinnä sen merkki, että olen edelleen hengissä.

Ahdistuskohtaukset kestivät pidempään, aiheuttivat fyysistä oireilua mm. sydämen läpättelynä. Pahentuneita paniikkikohtauksia tuli joissa älli ei pelannut yhtään. Eli pakene tai taistele reaktioita. Loputonta itsensä pesua pesuhuoneessa. Tuntui kuin joku olisi puristanut minut väkisin kasaan pienemmäksi.

Sitten se alkoi helpottaa. Niitä itsetuhoisia ajatuksia esiintyi, mutta merkittävää oli niiden väheneminen, muistin parantuminen, paniikkioireiden lieventyminen, ahdistuksen lieventyminen, toiminnanohjauksen parantuminen asteittain, väsymyksen helpottuminen jne.

Status nyt: Elossa, opiskelukykyinen, semikahjo.

Auts, kuulostaa pahalta. Onneksi nyt ilmeisesti hieman paremmin menee
Täällä ei sentään ihan niin pahalta tilanne näytä, lähinnä sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja ahdistusta jota puretaan sitten toiseen. Jospa se tästä.

 

Mää olen lihonut hieman, tai sanottaisko että pyöristynyt (ja pöyristynytkin )

Alkuun meni senat sakaisin ja oli kuvottava olo, mieletön väsymys ja ahdistus.
Pahimmat oireet meni ohi kahdessa viikossa. Sitten kroppa ja mieli tottui ja alkoi helpottamaan.

 

Mää olen lihonut hieman, tai sanottaisko että pyöristynyt (ja pöyristynytkin )

Alkuun meni senat sakaisin ja oli kuvottava olo, mieletön väsymys ja ahdistus.
Pahimmat oireet meni ohi kahdessa viikossa. Sitten kroppa ja mieli tottui ja alkoi helpottamaan.

Täällä kans väsymystä, kuin olisi viikon valvonut, kuulemma. Lääkitys aloitettu muutama päivä sitten ja ahdistus aika suurta kun ajatuksetkin katkeilee. Toivotaan että parin viikon kuluessa alkaa helpottamaan, on tota aika surkeeta seurata : /

 

Mulle kokeiltiin ties kuin montaa lääkettä ja kaikki mä jouduin lopettaan sivareiden takia. Lääkkeistä tuli rytmihäiriöitä, takykardioita, pahoinvointia, maniaa, unettomuutta, you name it..

Mut mä oonki tällanen maanantaikappale jolle passaa tosi harvat napit.. Tsemppejä sulle Cothis :hug:

 

Sulleko lääkitystä? Et ainakaan palstalla vaikuttanut masentuneelta. Miehes vaan aiheutti sulle stressiä.

Kyl ekana kannattaa vaihtaa miestä eikä aloittaa masennuslääkkeitä.

 

Mulle kokeiltiin ties kuin montaa lääkettä ja kaikki mä jouduin lopettaan sivareiden takia. Lääkkeistä tuli rytmihäiriöitä, takykardioita, pahoinvointia, maniaa, unettomuutta, you name it..

Mut mä oonki tällanen maanantaikappale jolle passaa tosi harvat napit.. Tsemppejä sulle Cothis :hug:

Minä kiitän tsempeistä
Ja samalla toivon, että tuo äljäke ei sitten ole samanlainen maanantaikappale ku sinä

 

Sulleko lääkitystä? Et ainakaan palstalla vaikuttanut masentuneelta. Miehes vaan aiheutti sulle stressiä.

Kyl ekana kannattaa vaihtaa miestä eikä aloittaa masennuslääkkeitä.

Ei mulla lääkitystä ole, jos e-pillereitä ja vitamiineja ei lasketa
Ja toivotaan että stressi (?) helpottaa, jos tuo äljäkkeen mieliala alkais tuosta nousemaan.

 

Mun kumppani sai jonkun lääkityksen ja se koitui meidän suhteen tuhoksi. Se kävi keskusteluja mun kanssa omassa päässään ja oli mulle sit vihainen, väitti mun pettävän, ja että se kyllä tiesi mitä puuhailen vaikken tehnyt mitään, mun oli turha selittää, koska se tiesi mitä mä ajattelen.
Ei tainnut olla kaksinen lääkitys..
Noi voi muuttaa persoonaa, kaverin kumppanista tuli todella äkkipikainen ja se sai hirveitä aggressiivisuuspuuskia ja oli vähällä tappaa ihmisen, jota rakasti.
Kannattaa siis tarkkailla omaa käytöstä, tai parempi, että joku ulkopuolinen tarkkailee, koska noiden vaikutukset ei ole aina hyviä. Tai sellaisia, että itte ne tajuais. Mun kumppani ei edes muista noita juttuja mitä silloin mulle teki, kun söi lääkkeitä, eikä se tiedä, miksi me erottiin. En tiedä minäkään, kun se ei koskaan sitä syytä mulle kertonut. Mutta hiton vaikeaksi kaikki meni lääkkeiden aloittamisen jälkeen.

 

Minä kiitän tsempeistä
Ja samalla toivon, että tuo äljäke ei sitten ole samanlainen maanantaikappale ku sinä

Joo, hermot meinas mennä niiden lääkekokeilujen ja sivareiden takia. Enää ei onneks oo tarvettakaan niille

 

mulle tuli mirtazapinista tosi sekoja unia pariksi viikkoo, eipä muuta. Uni oli niin vilkasta että olin ihan superväsynyt herätessäni. Cipralexistä ei tullut mitään alkuun mut se teki mut niin tunteettomaksi että se piti lopettaa.

 

Mun kumppani sai jonkun lääkityksen ja se koitui meidän suhteen tuhoksi. Se kävi keskusteluja mun kanssa omassa päässään ja oli mulle sit vihainen, väitti mun pettävän, ja että se kyllä tiesi mitä puuhailen vaikken tehnyt mitään, mun oli turha selittää, koska se tiesi mitä mä ajattelen.
Ei tainnut olla kaksinen lääkitys..
Noi voi muuttaa persoonaa, kaverin kumppanista tuli todella äkkipikainen ja se sai hirveitä aggressiivisuuspuuskia ja oli vähällä tappaa ihmisen, jota rakasti.
Kannattaa siis tarkkailla omaa käytöstä, tai parempi, että joku ulkopuolinen tarkkailee, koska noiden vaikutukset ei ole aina hyviä. Tai sellaisia, että itte ne tajuais. Mun kumppani ei edes muista noita juttuja mitä silloin mulle teki, kun söi lääkkeitä, eikä se tiedä, miksi me erottiin. En tiedä minäkään, kun se ei koskaan sitä syytä mulle kertonut. Mutta hiton vaikeaksi kaikki meni lääkkeiden aloittamisen jälkeen.

Älä huoli, mä tarkkailen kyllä lääkityksen vaikutuksia äljäkkeeseen ja se tekee sitä itsekin. Sulla tais kumppanilla olla aika rankat sille sopimattomat lääkkeet käytössä : /

 

Mulle aiheutti parin viikon ajan ihan järkyttävän väsymyksen. Ei yksinkertasesti pystyny pysymään hereillä kun pari tuntia kerrallaan, oisin nukkunu 20h vuorokaudessa jos oisin voinu (no välillä voinkin).

 

Joo, hermot meinas mennä niiden lääkekokeilujen ja sivareiden takia. Enää ei onneks oo tarvettakaan niille

Good for you! :hug:

 

Eka kuukausi saattaa olla aika järkyttävää, kaiken maailman pahoinvointia, huimausta tms, mutta kyllä ne siitä tasaantuu ja yleensä loppuu

 

Alkuun tuli paheneva ahdistus ja pahoinvointi tai huonovointisuus, joka helpotti parin viikon kuluttua. Yöunet tulivat "villeiksi" - nukun yleensä kuin murmeli unia näkemättä, mutta lääkkeen takia näin ihan tosi paljon unia (en painajaisia!)

Nyt kun olen käyttänyt lääkettä pari vuotta, olen saanut "kuumat aallot" seuralaiseksi. Minua ei palele oikeastaan koskaan kuin jalkateriä ja käsiä. Ylävartalo on aina kuumissaan ja hikinen. Arvelin alkuun, että olen saanut menopaussin, mutta lääkäri totesi ettei näin ole, vaan Citalopram-lääke vaikuttaa minuun näin.