S
"Sinisilmä"
Vieras
Vaikeudet alkoi tossa n. 6v sitten, kun mieheni päätti ryhtyä luomaan unelmiensa uraa taiteellisella ja luovalla alalla, freelancerina. Eihän siinä paljoa tienannut, mutta mies selitteli alkuvuodet, että ei heti voikaan. Pitää tehdä paljon töitä ja saada mainetta ja sitten vasta alkaa paremmin ansaitsemaan. Loppuvuodet oli selvää, ettei mitään nousuputkea sillä saralla tule. Sitä miehen oli vaikea myöntää itselleen ja tahtoi vielä vaan yrittää unelmaansa. Mies oli vuosikaudet pois kotoa illat ja viikonloput, koska niihin aikoihin hänellä oli töitä. Ei välttämättä ihan sitä itseään mitä olisi toivonut, mutta jotain avustavaa työtä aina löytyi. Palkka tosin oli onneton ja usein teki ilmaiseksi "saadakseen jalkaa oven väliin markkinoillla.". Aluksi mä olin itsekin innoissani siitä, että mies päätti rohkeasti lähteä toteuttamaan itseään ja aloin tukea miestäni valitsemallaan tiellä. Pikkuhiljaa aloin vihjailla muista töistä ja lopuksi painostaakin...
Noi vuodet minä olin käytännössä lasten kanssa keskenäni. Mies kävi päivisin nukkumassa kotona mun ollessa töissä ja lasten hoidossa. Illat venyi usein aamuun ja keikkojen jälkeen mentiin viihteelle ja "solmimaan suhteita". Siinä sivussa miehellä oli pari ihastustakin muihin naisiin. Ehkä on parempikin, etten tiedä ihan kaikkea, mutta mies vakuuttaa ettei mennyt sänkyyn asti. Todisteita on kuitenkin (kavereiltani) suudelmista, sylikkäin kiehnäämisestä ym. ja samaan asuntoon poistumisesta. Yritän olla ajattelematta. Ahdistaa. Koska päätin kuitenkin yrittää vielä. Mies on pahoillaan tapahtuneista.
Minä raadoin töissäni ja venytin penniä saadakseni lapsille kaiken välttämättömän. Itselläni ei ollut mitään. Ei omaa aikaa (ei vieläkään koska ei ole mummoja hoitamassa ja ystävistä on apua vain hätätilanteissa), ei rahaa itseeni tms.
Töissä oli rankkaa noina aikoina ja yritin tehdä ylitöitä mitä pystyin myös perheemme rahallisen puolen turvaamiseksi. Kaikki kotitöit jäi mulle...
Mietin tosissani eroakin tuossa pari vuotta sitten. Mies lupas ryhdistäytyä ja jonkin verran tosiaan onkin. On nyt "oikeissa töissä" tienaamassa. Tosin kotitöitä ei edelleenkään tee ja lasten hoito on lähinnä niiden kanssa piirrettyjen katsomista, mutta parannusta on entiseen.
Mulla vaan on turhautunut, ahdistunut ja väsynyt olo. Ja kuin mua ei kunnioitettaisi.
Mies on sanonut, ettei noi vuodet hällekään olleet helppoja, mutta mua ne painaa yhä. Ja rehellisesti en tiedä pääseekö tästä yli vielä vai ei. Eteenpäin mennään vaikka vähän harmaata on. Ehkä kestää vaan jonkin aikaa jättää vanhat huonot ajat taakseen... Ehkä tää tästä.
Viikonloppuja!
Noi vuodet minä olin käytännössä lasten kanssa keskenäni. Mies kävi päivisin nukkumassa kotona mun ollessa töissä ja lasten hoidossa. Illat venyi usein aamuun ja keikkojen jälkeen mentiin viihteelle ja "solmimaan suhteita". Siinä sivussa miehellä oli pari ihastustakin muihin naisiin. Ehkä on parempikin, etten tiedä ihan kaikkea, mutta mies vakuuttaa ettei mennyt sänkyyn asti. Todisteita on kuitenkin (kavereiltani) suudelmista, sylikkäin kiehnäämisestä ym. ja samaan asuntoon poistumisesta. Yritän olla ajattelematta. Ahdistaa. Koska päätin kuitenkin yrittää vielä. Mies on pahoillaan tapahtuneista.
Minä raadoin töissäni ja venytin penniä saadakseni lapsille kaiken välttämättömän. Itselläni ei ollut mitään. Ei omaa aikaa (ei vieläkään koska ei ole mummoja hoitamassa ja ystävistä on apua vain hätätilanteissa), ei rahaa itseeni tms.
Töissä oli rankkaa noina aikoina ja yritin tehdä ylitöitä mitä pystyin myös perheemme rahallisen puolen turvaamiseksi. Kaikki kotitöit jäi mulle...
Mietin tosissani eroakin tuossa pari vuotta sitten. Mies lupas ryhdistäytyä ja jonkin verran tosiaan onkin. On nyt "oikeissa töissä" tienaamassa. Tosin kotitöitä ei edelleenkään tee ja lasten hoito on lähinnä niiden kanssa piirrettyjen katsomista, mutta parannusta on entiseen.
Mulla vaan on turhautunut, ahdistunut ja väsynyt olo. Ja kuin mua ei kunnioitettaisi.
Mies on sanonut, ettei noi vuodet hällekään olleet helppoja, mutta mua ne painaa yhä. Ja rehellisesti en tiedä pääseekö tästä yli vielä vai ei. Eteenpäin mennään vaikka vähän harmaata on. Ehkä kestää vaan jonkin aikaa jättää vanhat huonot ajat taakseen... Ehkä tää tästä.
Viikonloppuja!