meillä on suuri sekarotuinen koira joka ei kunnioita mua pätkääkään!!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja alistettu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

alistettu

Vieras
olen omistanut koiria viimeiset 15v ja aina ennen pärjännyt. olen saanut koiristani edustuskelpoisia lenkkikavereita jotka osaavat käyttäytyä ja uskovat minua -sekä muita. mutta nyt tää tyyppi on jotain ihan uutta ja outoa. 2v narttu, suurikokoinen, on mun miehelle kun ihmisen mieli, mutta mä olen sille ilmaa. se hyppii mua päin, ei tottele mua, riepoo hihnassa kun mä sen kanssa lähden ja kun se vie niin sehän vie ja mulla ei siihen ole sitten paljon sanottavaa. se hakee selkeesti sitä alfa-naaraan paikkaa, on hakenut kohta jo vuoden, mutta mun sitkeydestä ja pitkästä pinnasta huolimatta ei tapadu mitään tuloksia. mun mies ei ymmärrä mua kun sanon, että mä en jaksa enää, jatkuvaa tappelua kaikki. hirveen hien takana sekin et ees saat koiran hihnan päähän kun se vaan hyppii päin ja huitoo etutassuillaan tyyliin naaman auki.
no, tänään mä olin verikokeessa ja mun käsi kipeyty siitä tosi paljon (en tiedä miksi) ja mun piti käyttää koira ulkona kun miehellä pitkä päivä, mut toi käsi on niin kipee et mä en saa sille ees hihnaa!! saati että pitelisin sitä tuolla ulkomaailmassa. ei oo ketää kelle soittaa enkä todellakaan tiedä mitä tehdä, olen ensimmäistä kertaa näiden otusten kanssa todellakin neuvoton. kaikki pertti vilanderit ja koiraneuvolat on läpikäyty ja kalliit kirjat ostettu, mikään ei vaan auta kun narttu yrittää alistaa mua koko ajan.
 
No höh,jopas,tosi inhottavaa. Ootko koittanu niin et käännät selän kun se koira huitoo tassuilla tai hyppii päälle? Entä niin että vain sie antasit sille ruokaa?
 
no huh huh mitä kommentteja nää monttuun vaan jutut. Mä olen sitä mieltä, että jos on eläimen ottanut niin vaivaa on nähtävä sen kanssa. Joskus kaikki ei mene kuin itsestään. En tarkoita, etteikö ap olisi vaivaa jo nähnytkin ja varmasti pinna kireenä tuossa tilanteessa. En osaa varsinaisesti neuvoa mitä pitäisi tehdä, mutta mitä esim. pertti vilander oli asiasta mieltä.. onko tehtävissä jotain?

 
Ole tomerampi. En tiedä oletko jo ollut, mutta joskus voi niitä äänihuulia avata. Ehkä koira ottaisi sut todesta, jos kerran pari karjaset oikein äänihuules kipeeksi, kun oikein riekkuu sua päin? Tömäytät jalan maahan ja karjaset. Sit pyyntö luokse ja laitat nätisti remmin.. Tosin luulen, että olet jo tuotakin kokeillut... :|

Onko koiraa lenkitetty tarpeeksi ja annettu aivojumppaa? JOtkut koirat on hyrriä, jos niille ei anneta tarpeeksi tekemistä.
 
kyllä mä kans ihmettelen jos ei pertti vilanderinkaan ohjeilla ole tulosta tullut...? Joidenkin koirien kanssa saa olla todella tarkkana aina ja paristakin sormien läpi katsomisesta samat ongelmat palaa hetkessä takaisin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja eeva:
no huh huh mitä kommentteja nää monttuun vaan jutut. Mä olen sitä mieltä, että jos on eläimen ottanut niin vaivaa on nähtävä sen kanssa. Joskus kaikki ei mene kuin itsestään. En tarkoita, etteikö ap olisi vaivaa jo nähnytkin ja varmasti pinna kireenä tuossa tilanteessa. En osaa varsinaisesti neuvoa mitä pitäisi tehdä, mutta mitä esim. pertti vilander oli asiasta mieltä.. onko tehtävissä jotain?

No kyllä mää oon nyt vanhemmiten alkanut tulemaan siihen päin, että jos elämäa alkaa olemaan kamalan raskasta eläimen kanssa, siitä luopuminen voi olla oikea ratkaisu. Toki vaivaa tulee nähdä, että saisi ongelmat poistumaan, mutta jos on kaikki tehnyt ja yhä edelleen kärsii samoista asioista ja ne tulevat tosi raskaiksi, koirasta luopuminen on oiva vaihtoehto.
 
vilanderin neuvot on ollu hyviä, mutta ne ei ole poistanut sitä sen alistamisen tarvetta. sille on tullu pakkomielle olla se perheen alfanaaras ja se tekee kaikkensa alistaakseen mut.. saattaa ohikulkeissaan pysähtyä mun taakse kun istun sohvalla ja laittaa päänsä mun päälle ja alkaa painaa alaspäin mun päätä, tehny tän muutaman kerran ja joka kerta oon ihan ninjana syöksyny selkänojan yli, selättäny koiran ja sanonu tiukasti "ei".

mä olen huutanut, kuiskannut, korottanut ääntä, kääntänyt selän, pitänyt jääkausia, ollut ainoa joka tarjoaa ruuan ja jonka kanssa pääsee ulos ja kaikki on kokeiltu. koirakoulua ei, mut en mä sen kaa voi mihinkään koirakouluun lähteä kun se ei pysy mulla yhtään käsissä! aggressiivinen koira ei missään nimessä ole, mutta HANKALA.
koiralla on leluja ja luita, sille järjestetään myös aivojumppaa, piilottelen nameja sisälle / ulos ja se etsii niitä, mut etsii ehkä sen 2/5 kun kyllästyy koko touhuun.. laitan nameja tyhjiinmaitotölkkeihin tai vessapaperihylsyihin, mut sitä iloo kestää sen 2sekuntia mitä kestää repiä se pahvi silpuks. koiraa käytetään 2-4 kertaa päivässä lenkillä, käydään usein metsässä useamman tunnin reissulla (sienestämässä tms) ja pääsee tohon aidatulle alueelle juokseen niin paljon kun haluaa, mutta ei auta mikään, MINÄ olen se ongelma. tai se johtajuus, meitä on nyt kaks vahvatahtoista naista samassa talossa ja huonolta näyttää...
 
Mä kyllä suosittelisin, että menisitte vaan sinne koirakouluun. Siellä kuitenkin on joku ulkopuolinen ihminen, joka osaisi neuvoa.

Kuulostaa myös siltä, että koira on niin vahvaluonteinen, että tuo alistaminen/selättäminen on väärä tapa. Siinä sinä jäät vaan toiseksi.
 
No ihan ensinnäkin. Koira tuskimpa havaitsee, että sää olet naaras ja sun mies on uros. Ei sellaista koiraa olekaan, joka ymmärtää ihmisen sukupuolen päälle, paitsi "toi on iso ja pelottava" vst. "toi herkkujenantokone".

Luulen, että koirasi vaatii vain mustavalkoisuutta vieläkin enemmän ja mitä todennäköisesti tiukempaa kuria sun puolelta. Ei saa antaa tehdä mitään siihenkään viittaavaa, että koira kokee saavansa käyttäytyä röyhkeästi.
 
Koirakoulu on väärä nimi toiminnalle jota te tarttisitte, ongelmakoirakouluttajan yksityinen tapaaminen sen sijaan voisi tehdä hyvää. Jos oot vuoden tahkonnut samoja metodeja, ne ei selkeästikään toimi ja uusia toimintamalleja tarvitaan nopeasti. Lenkeillä ota käyttöön kuonopanta, jotta saat pidettyä koiran hallinnassa. Jääkauden luulisi tehoavan, mutta sen täytyy sitten olla jotakuinkin ikuinen, jos koira todella on noin kovapäinen kuin kerrot.
 
Minusta kyllä tuntuu, ettette ole olleet Pertti Vilanderin opissa. Lukeneet ehkä juttuja, mutta henk´kohtaisesti ette ole tavanneet. Eihän tuollainen huutaminen ja alistaminen saa kuin koiran enemmän kapinoimaan.
 
Ai tuolla sanoitkin että kaikki koiraneuvolat on läpikäyty. Ootko varma, että olette noudattaneet saamianne ohjeita kotona kauemmin kuin viikon-pari? Aika surkealla tolalla olisi Suomen koiraosaajien ammattitaito, jollei yhdenkään heistä yksikään vinkki tehoa. Pistää miettimään, että vika on jälleen siellä remmin ihmispäässä...
 
mua kiinnostas miten miehesi kohtelee koiraa. pitääkö miehesi koiralle yhtä kovaa kuria?? oletko ihan käynyt ongelmakoirakouluttajan juttusilla??
jospa molemmat miehen kanssa kokeilisitte et koiraa ei huomioida ollenkaan muutenkuin jos tulee vaikka kutsuttaessa. ei siis huomioida jos tulee itse kerjäämään.
miehesi ei siis huomioisi koiraa ollenkaan. ei anna ruokaa, ei silitä, kouluta. ei yhtään mitään.
ja sinä taas vahvistaisit laumanjohtajan asemaa. koira aina istumaan ennen kuin saa ruokaa tai menee ulos. luvan kanssa vasta saa ottaaruuan ja mennä ulos.
 
sana. Kolinapurkki. Itse tappelin, itkin ja tuskailin koirani kanssa 4 ja ½ vuotta. Nyt kolinapurkki treeniä kolme viikkoa ja olen saanut työnnettyä koiraa alaspäin arvojärjestyksessämme. Meillä oli täsmälleen sama ongelma kuin teillä. Koira alisti minua, perheen naispuolista. Piti opetella OIKEASTI käyttämään ääntä ja EI.käskyä..Luulin jo tuon oppineen, mutta Peetsapa todisti toisin ;))

Nimim. nyt vasta tykkään olla koirani kanssa :)
 

Yhteistyössä