Meillä on pieni mutta suuri ongelma.

[jotain kommenttia?]

Meidän esikoinen oli yllätysvauva, ihana sellainen. Oltiin mieheni kanssa jo pari vuotta mietitty uskaltaako jättää ehkäisyn pois vai ei. Oltiin sitä mieltä, että saa tulla jos on tullakseen, mutta aina viimehetkellä kuitenkin päätettiin olla jättämättä ehkäisy pois. Sitten kun tein plussatestin, oltiin aidosti iloisia. Kuulostaa lapselliselta, mutta jotenkin se oli helpotus ettei tarvinnut sitä päätöstä varsinaisesti tehdä :ashamed:

Nyt haaveillaan toisesta. Tai, mä ainakin haaveilen ja olisin valmis jättämään ehkäisyn kokonaan pois. Mies taas on sanonut, että vauva saa tulla mutta että hän ei uskalla kuitenkaan jättää ehkäisyä pois. Siis on sanonut, että todennäköisesti ei edes seisoisin kun jännittäisi niin paljon sitä, miettii onko sittenkin oikea ratkaisu, mitä jos jotain menee pieleen, pärjätäänkö kahden kanssa jne. Mies on sanonut selvästi, että toivoo että taas kävisi vahinko niin ettei meidän tarvis varsinaista päätöstä asiasta tehdä.

Ongelma on siinä, että mä olen todella tarkka ehkäisyn kanssa, etenkin nyt kun asia on jatkuvasti mielessä. En aidosti pysty unohtamaan pilleriä vaan mun pitäisi ihan tietosesti jättää se ottamatta. Enkä mä siihen pysty koska mä tietäisin, että tein sen tarkoituksella vaikka kuinka lopputulos olisikin molemmille toivottu. Ehkä pitää vaan odottaa, mutta toisaalta esikoinen täytti juuri 3 ja ikääkin on meillä molemmilla yli 30 joten...

 

[vieras]

kyllä aikuisen ihmisen pitää pystyä päättäämään ja ottaa vastuu siitä. keskustelkaapas uudestaan miehes kanssa

 

[vieras]

Niin en ymmärrä että miksi ette pärjäisi kahden lapsen kanssa?
ikää on jo reippaasti ja eka lapsikin 3v? Onko joku syy miksi ette selviäisi? Työttömyys, rahattomuus, sairaus? Vai pelkäättekö ettei uusi lapsi olisi terve?

 

[ap]

Niin en ymmärrä että miksi ette pärjäisi kahden lapsen kanssa?
ikää on jo reippaasti ja eka lapsikin 3v? Onko joku syy miksi ette selviäisi? Työttömyys, rahattomuus, sairaus? Vai pelkäättekö ettei uusi lapsi olisi terve?

Mies pelkää lähinnä sen takia, että työtilanne on epävarma, voi tulla lomautus jossain vaiheessa. Raskausaikana ilmeni ongelmia, mutta onneksi vauva oli kuitenkin lopulta ihan terve, ehkä sekin pelottaa? En tiedä. Miestä kai hermostuttaa, että miten sitten jaksetaan kun lapsia on kaksi. Mieheni on muutenkin vähän sellainen, no sanoisinko arka, eli uudet tilanteet aina jännittää. Asioita pitää pohtia kauan ja sillonkin päätöksenteko pelottaa koska hän on niin epävarma sen suhteen tekeekö oikein. Siis hän aina miettii vaan että entäs jos se ja se menee pieleen tai jos siinä käykin näin tai näin, aina vaan ne huonot asiat eikä koskaan hyviä :/

 

[Öö]

Oletteko miettineet työtilanteita siltä kannalta, että lapsia pitää elättää seuraavat 20 vuotta ja siihen mahtuu vielä monta lamaa ja nousua. Nykyiset ammatitkin on voitu korvata jollain automatiikalla. Eli ei nykyistä talous- ja työtilannetta kannata liikaa jäädä tuijottamaan.

Eikä lapsikaan välttämättä heti tule, vaikka pillerit jättäisikin pois.

Näinhän se menee, että mitään ihanaa ei saa, jos ei ota riskejä.

Itse mietin aivan liian kauan ja nyt tuskastuttaa esikoisen yrittäminen, kun ikää on jo reilusti yli 30. Eikä työtilannekaan ole odotellessa ainakaan parantunut, päinvastoin.