V
vieras
Vieras
Meillä 2 tyttöä, 13 ja 15-vuotiaat. Vanhemmalla vasta nyt pieniä murrosiän kuohuja mutta tämä nuorenpi tapaus - huh huh ...
Murrosikä on ollut päällä jo 2-3 vuotta mutta tuntuu että tänä syksynä on vaan pahentunut koko ajan. Yläasteen alettua tyttö siirtyi pienestä koulusta isolle yläasteelle ja samalla lähes koko kaveripiiri muuttui. Kavereita tuli kerralla paljon ja kuviot muuttuivat kertaheitolla. Ekat kännit on vedetty ja siitäkin jäi vahingossa kiinni. Kännätä näet voi päiväsaikaankin ja kotiintullessa (klo 20) ollaan jo selviä. Tässä tapauksessa kaverin kautta tieto tuli omiinkin korviini ja tyttö jäi kiinni. Eikä kuulemma ollut eka kerta. Lähes kaikki kaverit polttavat ja sitä epäilen omankin tyttöni tekevän. Tosin väittää ettei polta, hengitys ei haise mutta vaatteet kyllä. Jatkuvaa vääntöä kotiintuloajoista tms. kun "kaikki" muut saavat olla pidempään ulkona. Tuon kännäysreissun jälkeen olen ollut tarkempi myös kotiintuloaikojen suhteen eli viikonloppuisin viimeistään klo 22 kotiin. Tosin tiedän että monet tytön kaverit tosiaankin saavat olla ulkona ties kuinka myöhään mutta mielestäni 13-vuotiaan ei kuulu enää riekkua kylillä puolen yön aikaan. Koulu ei kiinnosta tyttöä tippaakaan. Ja vielä viime keväänä oli 9:n oppilas ja sai mm. stipendin engalanninkielen taidoistaan. Nyt saattaa myöhästellä tunneilta kun ei vaan kiinnosta, läksyt tehdään hutiloiden, kokeisiin ei juurikaan lueta etc. etc. Kotitaloudenopettajalta tuli viestiä että tytön kaikki aika menee kavereiden viihdyttämiseen ... tämä on niin outoa koska tyttö oli lähes koko ala-asteen ajan äärettömän hiljainen, arka ja syrjäänvetäytyvä. Vasta 5-6 luokalla alkoi saada kavereita ja muuttui puheliaammaksi ja nyt on aivan eri lapsi kuin vielä muutama vuosi sitten.
Tuntuu että tyttöön ei saa oikein mitään kontaktia kun kaikki menee jossain vaiheessa huutamiseksi, kiroilemiseksi jne. Itse en kiroile juuri koskaan joten siksikin tytön törkeä kielenkäyttö ottaa pattiin. Tällä hetkellä tuntuu että tytön elämässä ei mikään ole hyvin (hänen mielestään). Ei tarvitse kuin sanoa huomenta aamulla niin tyttö on naama väärinpäin. Eli varmasti ihan "normaalia" murkkuikää mutta miten ihmeessä tästä selvitään koko perhe suurinpiirtein selväjärkisenä :/
Murrosikä on ollut päällä jo 2-3 vuotta mutta tuntuu että tänä syksynä on vaan pahentunut koko ajan. Yläasteen alettua tyttö siirtyi pienestä koulusta isolle yläasteelle ja samalla lähes koko kaveripiiri muuttui. Kavereita tuli kerralla paljon ja kuviot muuttuivat kertaheitolla. Ekat kännit on vedetty ja siitäkin jäi vahingossa kiinni. Kännätä näet voi päiväsaikaankin ja kotiintullessa (klo 20) ollaan jo selviä. Tässä tapauksessa kaverin kautta tieto tuli omiinkin korviini ja tyttö jäi kiinni. Eikä kuulemma ollut eka kerta. Lähes kaikki kaverit polttavat ja sitä epäilen omankin tyttöni tekevän. Tosin väittää ettei polta, hengitys ei haise mutta vaatteet kyllä. Jatkuvaa vääntöä kotiintuloajoista tms. kun "kaikki" muut saavat olla pidempään ulkona. Tuon kännäysreissun jälkeen olen ollut tarkempi myös kotiintuloaikojen suhteen eli viikonloppuisin viimeistään klo 22 kotiin. Tosin tiedän että monet tytön kaverit tosiaankin saavat olla ulkona ties kuinka myöhään mutta mielestäni 13-vuotiaan ei kuulu enää riekkua kylillä puolen yön aikaan. Koulu ei kiinnosta tyttöä tippaakaan. Ja vielä viime keväänä oli 9:n oppilas ja sai mm. stipendin engalanninkielen taidoistaan. Nyt saattaa myöhästellä tunneilta kun ei vaan kiinnosta, läksyt tehdään hutiloiden, kokeisiin ei juurikaan lueta etc. etc. Kotitaloudenopettajalta tuli viestiä että tytön kaikki aika menee kavereiden viihdyttämiseen ... tämä on niin outoa koska tyttö oli lähes koko ala-asteen ajan äärettömän hiljainen, arka ja syrjäänvetäytyvä. Vasta 5-6 luokalla alkoi saada kavereita ja muuttui puheliaammaksi ja nyt on aivan eri lapsi kuin vielä muutama vuosi sitten.
Tuntuu että tyttöön ei saa oikein mitään kontaktia kun kaikki menee jossain vaiheessa huutamiseksi, kiroilemiseksi jne. Itse en kiroile juuri koskaan joten siksikin tytön törkeä kielenkäyttö ottaa pattiin. Tällä hetkellä tuntuu että tytön elämässä ei mikään ole hyvin (hänen mielestään). Ei tarvitse kuin sanoa huomenta aamulla niin tyttö on naama väärinpäin. Eli varmasti ihan "normaalia" murkkuikää mutta miten ihmeessä tästä selvitään koko perhe suurinpiirtein selväjärkisenä :/
jos vanhemmat taas on liian tiukkoja tulee isompi houkutus "rikkoa sääntöjä"...