Meillä sama homma. Mieheltä puuttuu täysin aloitekyky ja omatoimisuus. Joskus, ehkä kerran viikossa, tyhjentää pyykkikoneen tai laittaa tiskikoneen päälle ja laittaa puhtaat astiat kaappiin. Ja meillä siis pyykkikone pyörii joka päivä, tiskikone joskus kahdestikin. Kuivuneita pyykkejä ei viikkaa kaappiin, joskus jätän miehen vaatteet narulle ja jos eivät ole kadonneet siitä ennen kuin alan uusia pyykkejä ripustamaan, rypistän ne mytyksi ja heitän miehen kaappiin.
Kaiken mies jättää kuin lehmä paskansa. Lehtiä lojuu ties missä, samoin laturit, kynät, vihot...
Kun pyydän imuroimaan, niin useimmiten vastaus on, että ''ei täällä tartte siivota.'' Ihan kuin lapsiperheessä olisi liikaa vaadittu, että edes pikaimurointi tehtäis kahdesti viikossa.
Vessaa mies ei ole pessyt koskaan, käsipyyhkeet sattuu joskus vaihtamaan, aika harvoin tätä tapahtuu.
Reissuun lähdettäessä mies automaattisesti olettaa, että minä huolehdin muksun tavaroiden pakkaamisesta. Yleensäkin kaikki muksun tavarahankinnat ovat minun vastuullani (rahat ovat kyllä yhteiset) mutta mun täytyy aina katsoa että kaikkea tarpeellista on, ja jos ei ole, niin hankkia se.
Muksun kanssa mies kyllä touhuaa omatoimisesti, vaihtaa vaipan ja vaatteet, syöttää ja pesee nassun, kylvettääkin KUNHAN SANON että tuo muksu tarttis pestä. Itse ei tajuis.
Sitten joskus harvoin, kun mies saa puuskan ja vaikkapa järjestelee ja imuroi, niin pitäisi suurinpiirtein kiittää ja kumarrella loppupäivän ja kehua, kuinka ahkera mies oli. Mä en jaksa, miksei MUA kiitetä ja ylistetä vaikka teen samoja hommia joka päivä?
Mies ihan oikeasti ei vaan huomaa suurinta osaa, mitä täällä kotona täytyy tehdä, jotta arki pelaisi. Pestä vaatteet, laittaa ne kuivumaan ja kuivuneet kaappiin, laittaa ruokaa ja tiskata tiskit, pyyhkiä keittiön tasot päivittäin ja kaapinovista tahrat, vessanpesu ainakin kerran viikossa, imurointi ainakin kahdesti viikossa, lattioiden pesu ainakin kerran kahdessa viikossa. Tavaroita saa viedä paikoilleen jatkuvasti. Mä en vaadi mitään avotakka-kliinishygieenistä ympäristöä, vaan sellaista siisteyttä, ettei hukuta tavaroihin ja että sukanpohjat eivät olisi aina hiekan- ja leivänmurusissa tai jää lattiaan kiinni.
Syyttävä sormi miehen uusavuttomuudesta osoittaa kyllä anoppiin, joka on kyllä tosi ihana ihminen, mutta ei kyllä liki kolmekymppisen miehen perunoita tarvitse enää äidin kuoria. Niin kuin anoppi hänen luonaan syödessä poikansa potuille tekee.