meillä on koiran pentu varattuna ja nyt olenkin raskaana. kertokaa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja jjjjjjjj
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
J

jjjjjjjj

Vieras
Millasta teidän elämä on joilla vauva ja koira? Meillä ei koskaan vielä ole ollut koiraa ja nyt päätettiin sitten erittäin pitkän harkinnan jälkeen että otetaan koira.

Esikoinen varsinkin laskee päiviä pennun tuloon ja varmasti pettyy jos nyt perutaankin. Koira ei oo vielä syntynytkään ja luovutus olisi lokakuun alussa. Vauvan la on maaliskuussa.

Antakaa jotain neuvoja tän asian kanssa. Omaa jaksamista mä tässä mietin. Koska luultavasti oon verenpaineiden yms. takia ihan vuodepotilas muutaman kuukauden päästä. Mä en koiraa voi lenkittää kuin vasta vauvan syntymän jälkeen. Iso piha meillä on ja kaukana autoista joten pihalle koira pääsee kyllä juoksemaan.

Tää vauva tuli yllätyksenä vaikka sitä on tehtykin ihan tekemällä pari vuotta mut jotenkin olin jo ajatellut että meille ei enää lisää lapsia tule.
 
Muuta en osaa neuvoa kuin sen, että jos kaikki menee raskausaikana hyvin, on pentu jo sisäsiisti ja omaa jo pidätyskykyäkin jonkin verran siinä vaiheessa, kun vauva syntyy.
 
Meillä oli vastaava tilanne toisen koiran kohdalla. Odotin esikoista (ja sitä ainoaa) ja koiralle ehti ikää kertymään 8kk ennenkuin lapsi syntyi. Vanhempi koira oli 2v3kk ku lapsi syntyi. Mie olin jatkuvasti sairaslomalla töistä ku en pystynyt seisomatyössä olemaan kuumien koneiden kanssa, kun meinasin pyörtyillä joka päivä ja makoilin jalat pystyssa tehtaan lattialla. Ei ihan urakkatyöstä tullu mitään :D Mut kyllä se koiranpentu siinä meni mukavasti :D EIkä ollut edes mikään ihan pieni rotu kyseessä...
 
Meillä oli esikoisen kohdalla sama tilanne. Ja ihan hyvin meni, koirasta ja tytöstä tuli parhaat ystävät. Aika paljon riippuu koiran rodustakin, että kuinka paljon aktiviteettia kaipaa? Onko riskiraskaus, kun et voi koiraa lenkittää ennen vauvan syntymää?
 
Meille tuli koiranpentu samana päivänä kun kotiuduin laitokselta kolmannen lapsen kanssa. Se meni hienosti, mies hoiti isyyslomalla koiranpennun sisäsiitsiksi ja minä pesin vauvan kanssa....

no problem!
 
Eikös se esikoinen joka sitä koiraa niin kovin toivoo voisi huolehtia pennun pikapissutuksista jos ei vielä ihan oikeita kävelyjä voisikaan yksinään koiran kanssa tehdä ?

Ihmettelen kyllä (kasvatan koiria itsekkin) että kuinka kummassa teille voi olla varattuna pentu joka ei ole vielä syntynytkään...entäs jos pentueeseen syntyy vain sitä toista sukupuolta olevia, entäs jos yhdenkään pennun luonne ei ole teidän perheellenne sopiva...
 
Ei kannata,jos jo etukäteen tiedät ettet voi pentuun panostaa täysillä ensimmäisenä vuotena.

Koira kun yleensä vaatii sen että pari vuotta siihen panostetaan täysillä, ja tämän ansiosta voi koiran loppuelämän nauttia helposta ja hyvin koulutetusta hauvasta.

Mikä kiire? Voittehan ottaa koiran parin vuoden päästäkin, jolloin on parempi aika?
 
Meillä oli sama tilanne esikoisen kohdalla, päädyttiin ottamaan pentu ja kaikki meni hyvin. Päivääkään en ole katunut että koira otettiin vaikka raskaana olin. Koira otti heti vauvan syntymän jälkeen tämän loistavasti vastaan.
Nykyään esikoinen on 2.5-vuotias ja koira 3-vuotias. Ja ovat nykyään kun paita ja peppu.
 
Jos yhtään mietityttää oma jaksaminen, peru se varaus. Pahimmillaanhan koira on (rodusta riippuen) siinä 1-vuotiaana ja vähän vajaat. Eli se pahin kausi osuisi juuri siihen vastasyntyneen kanssa elämisen aikaan. Onko hyvä ajatus?

Kuten edellinen kirjoittaja sanoi, mikään kiire ei ole hankkia koiraa. Esikoisen pettymys on kurjaa, mutta yhtä kurjaa olisi (etenkin koiran kannalta mutta myös lapsen, puhun kokemuksesta) sälyttää suurin vastuu koiranhoidosta ja etenkin nuoren koiran KOULUTTAMISESTA lapselle.

Minkärotuinen koira on kyseessä?
 
Jos yhtään mietityttää oma jaksaminen, peru se varaus. Pahimmillaanhan koira on (rodusta riippuen) siinä 1-vuotiaana ja vähän vajaat. Eli se pahin kausi osuisi juuri siihen vastasyntyneen kanssa elämisen aikaan. Onko hyvä ajatus?

Kuten edellinen kirjoittaja sanoi, mikään kiire ei ole hankkia koiraa. Esikoisen pettymys on kurjaa, mutta yhtä kurjaa olisi (etenkin koiran kannalta mutta myös lapsen, puhun kokemuksesta) sälyttää suurin vastuu koiranhoidosta ja etenkin nuoren koiran KOULUTTAMISESTA lapselle.

Minkärotuinen koira on kyseessä?
Juuri näin. Pitäisin seinähulluna ketä tahansa joka ottaisi koiran samaan aikaan vauvan syntymisen kanssa. Ensimmäinen vuosi koiran kanssa on rankkaa ja välillä pahimmillaan yhtä helvettiä, ihan kuin vauvankin. Joku voi väittää toisin mutta näin se usein on. Ja lapsesta on turha kuvitellakaan koiran vakituista hoitajaa, se alkuinto menee äkkiä ohi ja sitten se on vanhempien vastuulla pääosin. Pieni lapsi ei edes pärjää pennun kanssa kun koira tulee siihen ikään että se yrittää ottaa valtaa.
 
Riippuu myös koiran rodusta, koosta ym. Muista, että osa koirista on todella riehakkaita ja rajuja pentuiässä > hyppivät, purevat, repivät vaatteita ja tavaroita, vetävät hihnassa jne. Lisäksi osalla voi mennä puolikin vuotta ennen kuin ovat sisäsiistejä...

Koiranpentu tarvitsee paljon koulutusta ekan vuoden ajan varsinkin, jotta sen kanssa on mukava elää seuraavat vuodet.

Minkä ikäinen esikoinen on?

Iso koira kasvaa n. 6kk liki täyteen kokoonsa, mutta silti se on todella pentumainen, keskittymiskykyä ei paljon ole ja koheltaa ja riehuu tajuamatta yleensä vielä varoa omia voimiaan... Eli jos kyseessä on iso koira kuten kultsu, sakemanni tms, niin vaaratilanteita voi tulla pienten lasten tai vauvan kanssa!
 
[QUOTE="vieras";26755980]Juuri näin. Pitäisin seinähulluna ketä tahansa joka ottaisi koiran samaan aikaan vauvan syntymisen kanssa. Ensimmäinen vuosi koiran kanssa on rankkaa ja välillä pahimmillaan yhtä helvettiä, ihan kuin vauvankin. Joku voi väittää toisin mutta näin se usein on. Ja lapsesta on turha kuvitellakaan koiran vakituista hoitajaa, se alkuinto menee äkkiä ohi ja sitten se on vanhempien vastuulla pääosin. Pieni lapsi ei edes pärjää pennun kanssa kun koira tulee siihen ikään että se yrittää ottaa valtaa.[/QUOTE]

Meillä on sitten seinähullu perhe. Mutta ilmeisesti meillä seinähulluilla on leppoisampaa, koska yhdenkään lapsen, saati koiran takia meidän elämä ei ole ollut KOSKAAN lähelläkään helvettiä. Eikä edes rankkaa!! :)
 
Täytyy jutella esikoisen kanssa asiasta (7v). Tiedän kokemuksesta että jaksan mitä vaan vauvan synnyttyä ja oon oikein täynnä energiaa mut toi raskausaika on se ongelma. Oksennan 24/7, en pääse liikkumaan liitoskipujen kanssa ja loppu raskaudesta verenpaineet nousee melkein kahteen sataan.
 
Kokemuksesta sanon että onnistuu hyvin. Jos ei ota nyt niin seuraava kertaa kannattaa vasta miettiä sitten kun lapsi alkaa olemaan viisi ja ymmärtää kuinka koiraa kohdellaan. Jos koira on talossa ennen lasta niin lapsi kasvaa siinä koiran kanssa ja oppii kunnoittamaan kohtelemaan koiraa hyvin. Niin ainakin meillä, labbiksen pentu oli seitsemänkuukauden vanha kun lapsi syntyi.
 
[QUOTE="jep";26756061]Meillä on sitten seinähullu perhe. Mutta ilmeisesti meillä seinähulluilla on leppoisampaa, koska yhdenkään lapsen, saati koiran takia meidän elämä ei ole ollut KOSKAAN lähelläkään helvettiä. Eikä edes rankkaa!! :)[/QUOTE]

Kiva juttu. Mutta kun ei kannata ajatella sen mukaan, mitä se elämä PARHAIMMILLAAN on, vaan mitä se on PAHIMMILLAAN.

On helppoja koiria, on vaikeita koiria. On helppoja lapsia, on vaikeita lapsia. Vaikean koiran kanssa voi olla jaksaminen tiukilla, kuten voi vaikean lapsenkin. Yhdistelmä vaikea koira ja vaikea lapsi vetäisivät sitten kyllä jaksamisen äärimmilleen (ainakin kuvittelisin näin).

Eikä se aina riipu siitä miten hyviä vanhempia/koiranomistajia ollaan. Itse olen kokenut koiranomistaja (lapsia ei vielä ole), joten kouluttaminen ei ole ongelma, mutta silti jotkut pentuni ovat vetäneet jaksamiseni ja kärsivällisyyteni äärimmilleen ennen kuin niistä on saanut koulittua kelpo perheenjäseniä.

Toki se riippuu rodusta ja koiran koosta. Mutta on meillä naapurissa yksi kouluttamaton ja dominoiva tipsu, joka yrittää purra kaikkia vastaantulijoita, joten ei voi aina luottaa siihenkään että helposta pienestä rodusta kasvaa helppo kiva koira.
 
Kiva juttu. Mutta kun ei kannata ajatella sen mukaan, mitä se elämä PARHAIMMILLAAN on, vaan mitä se on PAHIMMILLAAN.

On helppoja koiria, on vaikeita koiria. On helppoja lapsia, on vaikeita lapsia. Vaikean koiran kanssa voi olla jaksaminen tiukilla, kuten voi vaikean lapsenkin. Yhdistelmä vaikea koira ja vaikea lapsi vetäisivät sitten kyllä jaksamisen äärimmilleen (ainakin kuvittelisin näin).

Eikä se aina riipu siitä miten hyviä vanhempia/koiranomistajia ollaan. Itse olen kokenut koiranomistaja (lapsia ei vielä ole), joten kouluttaminen ei ole ongelma, mutta silti jotkut pentuni ovat vetäneet jaksamiseni ja kärsivällisyyteni äärimmilleen ennen kuin niistä on saanut koulittua kelpo perheenjäseniä.

Toki se riippuu rodusta ja koiran koosta. Mutta on meillä naapurissa yksi kouluttamaton ja dominoiva tipsu, joka yrittää purra kaikkia vastaantulijoita, joten ei voi aina luottaa siihenkään että helposta pienestä rodusta kasvaa helppo kiva koira.

No mutta niin just jos etukäteen ajattelee, että tästä tulee sikahankalaa ei voi kuin yllättyä positiivisesti. Kyllä mäkin mietin useat asiat pahimman kautta ja täten olen kaikessa omasta mielestäni pärjännyt hyvin. Asenne kai se on se perusjuttu? Mutta en mä näe apn tilanteessa mtiään niin isoa mörköä, etteikö sitä voisi selättää. Ja vielä ilon kautta. Kurjaahan se on, jos koira jää saamatta raskauden takia. :)
 
Täytyy jutella esikoisen kanssa asiasta (7v). Tiedän kokemuksesta että jaksan mitä vaan vauvan synnyttyä ja oon oikein täynnä energiaa mut toi raskausaika on se ongelma. Oksennan 24/7, en pääse liikkumaan liitoskipujen kanssa ja loppu raskaudesta verenpaineet nousee melkein kahteen sataan.

Olen muiden kanssa samaa mieltä siitä, että jos nyt yhtään epäilyttää, koiraa ei kannata ottaa. Esikoisen pettymys, jos koiraa ei tulekaan, on huono peruste. Koira on aina aikuisten vastuulla, ja se ensimmäinen puoli vuotta on ratkaisevaa aikaa.
Hyviäkin kokemuksia tietysti löytyy, enkä epäile ettetkö olisi "hyvä omistaja" (jo se, että pohdit tätä, on hyvä merkki!), mutta tällaisista tilanteista joutuu paljon koiria kiertoon.
 

Yhteistyössä