V
vieras
Vieras
yksin yrittäny pitää tän parisuhteen pystyssä kohta vuoden, itkenyt itseni uneen, niellyt kiukkuani, tehnyt kaikkeni, suukotellut, halaillut, kertonut miten rakastan ja miten olen ylpeä miehestä, hoitanut kodin ja lapsen, käynyt itse töissä ja silti hoitanut miehelle ruuan hänen tullessaan töistä ja pessyt pyykkiä että saisi puhtaat vaatteet päälleen ymsymsyms.
ja MITÄÄN en saa takaisin. EN MITÄÄN.
jos mainitsen miehelle asiallisesti asioista jotka mua harmittaa, mies kääntää keskustelun niin että mä syyttelen sitä ja kääntää kaiken mun viaksi.
mun pitää katsoa peiliin ja aikuistua vaikka mies vaan elää kun sinkku eikä tee mitään kotona eikä meidän kanssa.
sanoin viikko sitten, että alan katsella asuntoa. mies ei ottanut tosissaan. palautin sormuksen ja sanoin, että en halua sun kanssa enää naimisiin, mikä ei tarkoita et välttämättä erottais.
mies ei ottanut tosissaan vaikka mun sormus oli sen kädessä.
puhuu koko ajan mitä mun täällä pitäis tehdä, tänään olis pitänyt kylvää nurmikko. sanoin, että miks mä sulle nurmikon kylväisin kun en ite siitä aio jäädä nauttimaan, johon mies naurahti ivallisesti et "jaa taas toi ääni kellossa."
mua vituttaa kun se ei ota mua vakavasti!! ja ihan eka kerta 6v kihlauksen aikana kun sille todella sormuksen palautin, en ole ennen uhannut erolla enkä ole "sormuksenheittelijätyyppiä".
mä oon pelkkä itsestäänselvyys ja kämppiksen ja kotiorjan sekoitus.
itkettää kun asuntojonot reilun vuoden ja yksityiset markkinat ihan olemattomat, mä haluan pois ;(
lohduttakaa ja tukekaa mua tai kertokaa mitä hittoo mä teen.. ;( ;( ;(
ja MITÄÄN en saa takaisin. EN MITÄÄN.
jos mainitsen miehelle asiallisesti asioista jotka mua harmittaa, mies kääntää keskustelun niin että mä syyttelen sitä ja kääntää kaiken mun viaksi.
mun pitää katsoa peiliin ja aikuistua vaikka mies vaan elää kun sinkku eikä tee mitään kotona eikä meidän kanssa.
sanoin viikko sitten, että alan katsella asuntoa. mies ei ottanut tosissaan. palautin sormuksen ja sanoin, että en halua sun kanssa enää naimisiin, mikä ei tarkoita et välttämättä erottais.
mies ei ottanut tosissaan vaikka mun sormus oli sen kädessä.
puhuu koko ajan mitä mun täällä pitäis tehdä, tänään olis pitänyt kylvää nurmikko. sanoin, että miks mä sulle nurmikon kylväisin kun en ite siitä aio jäädä nauttimaan, johon mies naurahti ivallisesti et "jaa taas toi ääni kellossa."
mua vituttaa kun se ei ota mua vakavasti!! ja ihan eka kerta 6v kihlauksen aikana kun sille todella sormuksen palautin, en ole ennen uhannut erolla enkä ole "sormuksenheittelijätyyppiä".
mä oon pelkkä itsestäänselvyys ja kämppiksen ja kotiorjan sekoitus.
itkettää kun asuntojonot reilun vuoden ja yksityiset markkinat ihan olemattomat, mä haluan pois ;(
lohduttakaa ja tukekaa mua tai kertokaa mitä hittoo mä teen.. ;( ;( ;(