Meillä on ollu jo neljättä viikkoa flunssa. Pari kertaa meinannu mennä jo poiskin ja sitte tullu takas parin päivän päästä. Viikonloppuna vauva oli normaalia itkuisempi ja räkäisempi. Meinasin jo soittaa lääkärille aikaa, mutta aattelin sitte oottaa maanantaihin ku huomasin,e ttä silloin on neuvola ja muistin että ois lääkärineuvola. No eihän se ollukaan, mutta terkkaki huolestu vauvan äänenlaadusta niin että soitti sitte minun puolesta meille aikaa terveyskeskukseen. Ei ne ikinä ota minua tosissaan, kun minä soitan. Täällä pitää olla pää kainalossa että pääsee terveyskeskukseen.
Vauvalla nousi sunnuntai-iltana kuume ja annoin lääkettä. Maanantaina se oli jo reilusti yli 38 kun päästiin lääkäriin. Olipa kiva kattella ku (aivan selvästi lapseton) mieslääkäri otti selkeästi asenteen, että tässä on taas yks ylireagoinu ensimmäisen lapsen äiti (kolmas lapsi oikeasti). Se vähän hällä väliä-asenteella kyseli oireista ja sitte katto oikean korva: ei mitään ja omahyväinen hymy. Sitte katto vasenta korvaa ja katsoi toisenki kerran. Sitte tuli "kyllä täällä korvatulehdus on" sellasella äänellä että taisipa tajuta ottaneensa väärän asenteen. Sitte vielä ihan olemattoman vähän aikaa kuunteli keuhkoja ja kuulema ne kuulosti vähän limasilta. Määräsi sitten amorionia ja yskänlääkettä (ei kelvannu kvilla, mitä meillä jo oli) ja lisää kuumelääkettä jos tarvii. No kuume katosi eilen illalla 5 tunnin päästä kun oli annettu eka antibiootti.
Nyt vauva jo vähän jaksaa leikkiäkin, vaikka kyllä se illalla vielä oli vähän hankalaa meininkiä.
Että :'( vauvan sairastumisesta ja
sille että lääkäri sai nokilleen. Tulipa muuten illalla vauvalta ekat sanatkin kypsässä 10 kk iässä. "Au, äiti!" kajahti selvällä suomenkielellä.. on se kyllä jo viikon ajan yrittäny sanoa sisarustensa nimiä ja äitiä ja isiä..
Vauvalla nousi sunnuntai-iltana kuume ja annoin lääkettä. Maanantaina se oli jo reilusti yli 38 kun päästiin lääkäriin. Olipa kiva kattella ku (aivan selvästi lapseton) mieslääkäri otti selkeästi asenteen, että tässä on taas yks ylireagoinu ensimmäisen lapsen äiti (kolmas lapsi oikeasti). Se vähän hällä väliä-asenteella kyseli oireista ja sitte katto oikean korva: ei mitään ja omahyväinen hymy. Sitte katto vasenta korvaa ja katsoi toisenki kerran. Sitte tuli "kyllä täällä korvatulehdus on" sellasella äänellä että taisipa tajuta ottaneensa väärän asenteen. Sitte vielä ihan olemattoman vähän aikaa kuunteli keuhkoja ja kuulema ne kuulosti vähän limasilta. Määräsi sitten amorionia ja yskänlääkettä (ei kelvannu kvilla, mitä meillä jo oli) ja lisää kuumelääkettä jos tarvii. No kuume katosi eilen illalla 5 tunnin päästä kun oli annettu eka antibiootti.
Nyt vauva jo vähän jaksaa leikkiäkin, vaikka kyllä se illalla vielä oli vähän hankalaa meininkiä.Että :'( vauvan sairastumisesta ja
sille että lääkäri sai nokilleen. Tulipa muuten illalla vauvalta ekat sanatkin kypsässä 10 kk iässä. "Au, äiti!" kajahti selvällä suomenkielellä.. on se kyllä jo viikon ajan yrittäny sanoa sisarustensa nimiä ja äitiä ja isiä.. 
