meidän tarina

[seiskaseiska]

Meillä on nyt 4½ vuotta lapsettommutta takana. Olen käynyt läpi kaikki mahdolliset hoidot. Ensin kävin terveyskeskuksessa vuoden lapsettomuuden takia. Siellä todetin että minulla om kysta ja se sitten poistettiin sairaalassa. Sen jälken söin Clomifeniä neljä kuukautta, ilman tulosta. Sen jälkeen sain lähetteen naistenklinikalle, siellä tehtiin kaksi inseminaatiota ilman tulosta. Tämän jälken (vuoden jälkeen) käytiin läp ivf hoitoa. Tuorealkin siirrosta ei tulosta, sen jälkeen 2 PAS ja sitten kesäkuussa taas PAS. Nyt viihdoin tulin raskaaksi, sain olla 7 v raskaana, sitten tuli vuoto ja kip ja jouduin polille jossa todettiin että sikiölla ei ollut sydänlyönteja, viikko aikaisemmin kävin ultrassa ja silloin kaikki oli hyvin. Tästa on nyt viikko ja en ymmärrä että miten taas jaksan kädä läpi näitä hoitoja. Pitää taas tehdä uusi ivf, ei jäänyt mitään pakstimeen. Olin niin onnellinen kun se pitkään kaivattu raskaus tuli, ja tähän se nyt sitten päättyi.... :ashamed:

toivon kaikille muille onnea ja pidän peukkuja :flower:

 

[heippa]

\

Meillä on nyt 4½ vuotta lapsettommutta takana. Olen käynyt läpi kaikki mahdolliset hoidot. Ensin kävin terveyskeskuksessa vuoden lapsettomuuden takia. Siellä todetin että minulla om kysta ja se sitten poistettiin sairaalassa. Sen jälken söin Clomifeniä neljä kuukautta, ilman tulosta. Sen jälkeen sain lähetteen naistenklinikalle, siellä tehtiin kaksi inseminaatiota ilman tulosta. Tämän jälken (vuoden jälkeen) käytiin läp ivf hoitoa. Tuorealkin siirrosta ei tulosta, sen jälkeen 2 PAS ja sitten kesäkuussa taas PAS. Nyt viihdoin tulin raskaaksi, sain olla 7 v raskaana, sitten tuli vuoto ja kip ja jouduin polille jossa todettiin että sikiölla ei ollut sydänlyönteja, viikko aikaisemmin kävin ultrassa ja silloin kaikki oli hyvin. Tästa on nyt viikko ja en ymmärrä että miten taas jaksan kädä läpi näitä hoitoja. Pitää taas tehdä uusi ivf, ei jäänyt mitään pakstimeen. Olin niin onnellinen kun se pitkään kaivattu raskaus tuli, ja tähän se nyt sitten päättyi.... :ashamed:

toivon kaikille muille onnea ja pidän peukkuja :flower:

Hiljaiseksi vetää.
:'( :'( :'(
Toivon sinulle vain suunnattoman paljon voimia ja jaksamista. Jaksa vielä, kyllä se paraspalkinto sieltä vielä tulee. Mutta elä myös muuta elämää. Älä ajattele pelkästään tätä lapsensaantia.
Meillä kesti 3 vuotta ennen kuin saimme esikoisen. Nyt taas odoteltiin 2 v ennen kuin tärppäs. Nyt olen viikolla 16. Jännittää koko ajan saanko myös tämän toisen lahjan.
Voimia sinulle ja miehellesi! :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug:

 

[piltti]

Jaksamista toivon minäkin teille!!!
Koskaanhan ei voi ihan oikeasti tietää, miltä toisesta tuntuu, mutta kyllä mulla aavistus on...

Meillä kesti seitsemän vuotta, ennenkuin vihdoin aloin odottaa esikoistamme.
Vuodet tuntu hiton pitkiltä ja niihin mahtui yksi keskenmeno, lukemattomia tutkimuksia, hormoneja, inseminaatioita ja vihdoin ivf tuotti tuloksen.

Koko lapsettomuusrumba oli välillä niin raskasta, että pää tuntu ihan oikeesti hajoavan, mutta välillä taas naurettiin miehen ja parhaiden ystävien kanssa mahamme kipeiksi.
Kerrankin muistan, kun mies kotoa lähti kiireellä kuljettamaan vatsaansa teipattua spermapurkkia väestöliittoon, läpi ruuhkaisen kaupungin, kun lämpimässä piti olla ja nopeasti saada perille. Minä sitten jännittyneenä odottelin, josko mies onnistuisi tärkeässä tehtävässään

No, aihe on todella kipeä, tiedän sen kokemuksesta, mutta yrittäkää välillä vähän nauraakkin.

Ja ihmeitäkin tapahtuu! Toinen raskauteni alkoi sitten täysin yllättäen ja " luomusti ", jonka en ikimaailmassa olisi uskonut tapahtuvan meille, vaikka siitä paljon puhutaankin.

Kyllä teillekkin vielä päivä paistaa, jaksa vaan uskoa teidän omaan ihmeeseenne :flower:

...ja vielä...mulle saa laittaa y-viestiä, jos joskus haluat jutella