Meidän perhe on niiiiin yksin

["vieras"]

Mustakin tuntuu, että me eletään jossain kuplassa, kun ollaan niin vähän tekemisissä ihmisten kanssa. Ja se on jotenkin ahdistavaa. Mun rakas äitini on kuollut, isä viinaan menevä (ei voi luottaa). Miehellä taas tosi etäiset välit vanhempiinsa, ja ymmärrän kyllä miksi. Meillä kummallakaan ei ole sisaruksia. Mulla on muutama tosi hyvä ystävä, jotka olleet jakamassa ilot ja surut jo vuosikausia, mutta ovat tosi kiireisiä, eivätkä juuri ehdi nähdä. Puhelimitse ollaan yhteyksissä kyllä. Miehellä ei taas ole oikein kavereitakaan. Mä olen äiti-piireistä saanut ihan kivoja tuttuja, mutta ei ne meidän perheystäviä ole, ja nyt kun lapset on isompia, niitä tuttujakaan ei samalla tavalla näe. Jos olisi edes työkavereita, mutta olen yrittäjä.

 

[minäminäminä]

Minä asun Vantaalla. Olen nainen ja myös yksinäinen, koska olen kolme kuukautta sitten muuttanut tänne. Jos joku haluaa tutustua niin ilmoitelkaa =)

 

[WhiteSnow]

Jos täällä pk-seudulla asutte niin sitten oma-aloitteellisuutta peliin hieman ja uskallusta.

 

[minäminäminä]

Kiva lukea tällaisia ketjuja joissa ihmiset tilittävät kuinka yksinäisiä oikein ovatkaan. Sitten kun oikeasti joku tarjoutuu ystäväksi niin ei kyllä enää kuulu mitään :O En ymmärrä ihmisiä. Jos tuntee olevansa yksinäinen ja kokee ympärillään olevan liian vähän kavereita/ tuttavia niin eikai siinä menetä jos edes yrittää jotain asian eteen tehdä